Tuli tuossa käsiini Chisun Kun valaistun 2.0 albumi. Tuossahan on mukana Blu-ray (sekä DVD) levyt joilla on uudelleen miksatut 5.1 monikanava versiot biiseistä. Chisun musiikki ei nyt ihan välttämättä ole sitä mitä mieluiten kuuntelee, mutta radiosta sitä kuulee aikas paljon niin vertailu pohjaa ainakin on kun levyn laittaa soimaan kotiteatterissa. Varsinaiseen kuunteluun ei ole viellä aikaa ollut, mutta mielenkiinnosta piti levy skannata BDInfo Toolilla. Taitaa albumin soitetun biisi olla raita 2 Sabotage, sen audio speksit näyttävät tältä:Audio: Finnish / DTS-HD Master Audio / 5.1 / 96 kHz / 7443 kbps / 24-bit (DTS Core: 5.1 / 48 kHz / 1152 kbps / 24-bit) Audio: Finnish / Dolby Digital Audio / 5.1 / 48 kHz / 448 kbps Audio: Finnish / LPCM Audio / 2.0 / 96 kHz / 4608 kbps / 24-bit Audio: Finnish / LPCM Audio / 2.0 / 48 kHz / 1536 kbps / 16-bit Ainakin DTS-HD MA:n bittivirta on ihan kohdillaan. Live-julkaisuja nyt on vaikkas kuinka ja paljon 5.1 versioina, mutta onkohan tälläisiä studio albumien monikanava versioita paljonkin? Yleensä kun jotain juttuja monikanava julkaisuista silmäilee niin melkeimpä genre on klassista. Mutta mites on rokki ja poppi osastolla?
No klassiseen kannattaa tutustua jo ihan senkin takia että siellä on TOLKUTON määrä (klassista musiikkia on aikojen saatossa sävelletty arviolta 2 miljoonaa tuntia josta on levytetty noin 100 tuhannen tunnin verran) MIELETTÖMÄN hyvää musiikkia löydettävänä. Jopa SACD on klassisella puolella hengissä jos nyt ei suuressa kukoistuksessa. Tosin klassisen musiikin myötä musiikkimaku voi parantua niin paljon että sen jälkeen jotain Chisun levyjä saattaa pitää itkettävän substanssiköyhinä. No on minulla ainakin Goldfrappin Supernature CD+DVD versiona. King Crimsonin albumeja on pistetty ulos DVD-Audio-muodossa monikanavaisena.
Porcupine Treeltä löytyy ainakin Stupid Dream ja Lightbulb Sun. Opethilta 5.1 on Still Life, Blackwater Park, Ghost Reveries ja Watershed sekä Heritage (kait siitä devulta 5.1 löytyy). Dream Theaterilta Systematic Chaos. Nuo ainakin itsellä on.
SACD ja DVD-audiopuolella on aikanaan julkaistu jonkin verran, mutta monessa tapauksessa painokset on myyty loppuun. SACD Genesiksen koko tuotanto julkaistiin vuonna 2007 5.1 SACD:einä. DVD-audio Porcupinen Treeltä löytyy jo aiemmin mainittujen lisäksi The Incident, Fear Of Blank Planet, Deadwing ja In Absentia, joista parista viimeksi mainitusta taitaa tosin olla saatavilla lähinnä vain sikakalliita japsipainoksia. Steven Wilson (Porcupine Tree): Insurgentes Nightwish: Once ja Dark Passion Play Rushin Sector-boxeihin sisältyy 5.1 miksaukset levyistä Fly By Night, A Farewell To Kings ja Signals. Talking Headsin tuotantoa julkaistu vuonna 2006. Painokset lienevät vähissä. Bluray-audio Rush: Moving Pictures Tom Petty: Damn The Torpedoes ja Mojo Steven Wilson: Grace For Drowning Eppu Normaali: Mutala (ilmestyy heinäkuussa 2012)
Tää oli vähän killeri. Eipä tullut luettua tarpeeksi tarkkaan. Ihmetys oli suuri kun piti ruveta "katsomaan" ja saatavilla on pelkkää audiota :hitme: Nyt mulla on sit ensimmäinen Blu-Ray Audiolevy...
SACD: Björkin monikanavainen Medulla on huikean hyvä, varsinkin jos bassontoisto on hyvällä mallilla. Edellisessä kotiteatterissani kuunnellessani tätä tuli monesti epäuskoinen fiilis siitä, että joku voi kuulostaa näin hyvältä. Monikanavainen Beckin Sea Change on erittäin hyvä. Dire Straitsin Brothers in Arms (20th Anniversary Edition) tarjoaa sekin erittäin läpikuultavan ja joissain biiseissä valloittavan monikanavaääniraidan. Money For Nothing biisin alussa kiertävä piipitysääni paljastaa äänentoiston saumattomuuden puutteet. Biisin alun monikanavaisesti miksattu rumpusoolo tarjoaa mannaa mahan täydeltä tykityksen ystäville. Janine Jansenin Neljä Vuodenaikaa on intiimi versio Vivaldin mestariteoksesta. Kitaralla alleviivatut tahdit ja Janinen läpikuultavat hönkäilyt tulevat kaupan päälle.