Mitä ostaa äitienpäivälahjaksi.

Niin, sanomalla näin: "On itsetehty lahja aina parempi kuin vaikkapa ruusukimppu tai kahvimuki." Mielestäni näin ei ole, ja sitä yritin tuossa sanoa.

Tämä oli sitten todella ehtaa etp:tä: :love:

"Tämän lisäksi moisen annossa ainakin omalle rakkaalle on hitusen ironiaa mukana, sillä entisaikojen romanttisuuden lisäksi ruusukimppu symbolisoi nykypäivänä sitä, että mies on mokaillut (lyönyt, pettänyt, riidellyt jne.) ja haluaa ko. lahjalla hyvitellä. "

Voihan ruusujen antamisen noinkin ottaa, mutta en ole koskaan kenenkään kuullut moista ajatelleen.

 

Naiset tykkää rehuista, sillä ilmeisesti ne symboloivat näille märehtijöille jotain mitä mies ei voi tajuta. Ruusukimpulla ilahduttaa naispuoleisen saajan mieltä, joten ruusukimppu on vallan mainio lahja naiselle. En EtP tiedä missä piireissä pyörit, mutta yritäpäs löytää uusia ystäviä. Ruusut eivät yleensä symbolisoi perheväkivaltaa tai huoraamista. Jos koet näin olevan, niin oikeasti kannattaa vaihtaa ystäväpiiriä tai jättää sukulaiset.

Sinulla ei taida olla lapsia? Uudelle isukille tai äityliinille mikään, missä on kuva omasta kupeiden hedelmästä, ei ole älytön. Kahvimukia ja kalenteria vaan esille, kunhan sitä koristaa Veeti-Idan kuva. Suurin osa vanhemmista tajuaa, että se oma enkeli (ei uskonnollisessa merkityksessä) ei ole muiden mielestä yhtä ihana. Näitä mukeja siis annetaan vain pienessä piirissä samanmielisten kesken. Ja onhan se työpaikan kahvitunnilla kiva katsoa, että miltä se piltti näyttää pyntättynä 1-vuotiskuvassaan. Tietää miksi tekee työtä! Olishan se onnetonta, jos sinä vantterana poikana antaisit äidillesi kahvimukin, jossa hymyilet ja teet kuntopiiriharjoitusta. Onnettomampaa toki olisi, jos äitisi pitäisi lahjastasi.

Tässä juuri menet metsään niin että designtennari heilahtaa. Räpellykset on paskaa, eikä niitä tarvi hyväksyä. Reippaasti vaan palautetta, lopetetaan joukolla se yli-innokkaiden näprääjien vittumainen tapa jakaa käsitöitään muille. Jos joku haluaa virkata pannulappuuja, niin tehköön. Mutta ei niitä muille tarvi kantaa.

 

Tuo ruusujen ilmeisesti vähemmän tunnettu mahdollinen symbolisointi tuli minulle tutuksi muistaakseni naisten lehdestä a ala Cosmopolitan. Ajan kuluksi tällaisiakin lehtiä on tullut selailtua. Ilmeisesti kuitenkin nämä naisten kirjoittamat lehdet naisille eivät nekään paljasta totuutta -- ainakaan jos EtP niiden sisällöstä kertoo.

Tarkoitus ei kuitenkaan ollut olla ehdoton ja sanoa, että ruusujen antaminen aina merkitsee vain miehen hyvittelyä.

Eihän se ole älytön ei, mutta jos näitä mukeja, joissa on pikku-Veetin ja pikku-Iidan kuva, on jo tusinan verran, niin ehkei se ole hyvä idea antaa jälleen samanlaista. Toisaalta nyt taisit kompastua omaan nokkeluuteesi sillä eivätkö juuri tällaiset mukit edusta niitä tee-se-itse räpellyksiä. Okei, niitä mukeja ei sentään itse tehdä, mutta minusta ne edustavat enemmän "itse tehty lahja" tyyppiä kuin "geneerinen kaupasta ostettu lahja" tyyppiä.

Toisin sanoen siis vuosittain annettavilla samanlaisilla mukeilla on tunnearvoa, mutta itse tekemällä "räpellyksellä" ei ole? Selevä.

 

Kyllä meissä isissä ja äideissä on myös niitä, jotka eivät innostu niistä mukeista ja kalenterista, joiden kuvat on amatöörien ottamia, amatöörimaisen näköisiä, heikkolaatuisia, surkeasti painettuja ja kaikenlisäksi suht mauttomia. Toki tilanne muuttuu, jos kuva on oikeasti hyvä, se on painettu laadukkaasti ja kuva on tyylikkäästi kehyksissä.

Ehkä tämän väännön opetus voisi olla, että lahjan saajia ja ostajia on erilaisia. Se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi kaikille.... se, että täällä väitetään jonkun lahjan olevan ylitse muiden, taitaa olla suht tiukkaa ihmisten aliarviointia.

 

Aha, ei ole kummoisia elinkeinonharjoittajia sielläpäin tai sitten itse melkoinen guru?

Omalle äidilleni joku tämmöinen mauton muki pikusen kuvalla kyllä olisi ehkä paras lahja eikä itsekkään tarvisi vaivata päätään. No taidan kumminkin ostaa pari nippua rehuja ja sitten omalle puolisolle lisäksi jotain. Täytyy vielä todeta Elvarin viestiin että molemmille varmasti rehut tuo enemmän iloa kuin harmia siitä että kurottaa ottaan maljakon kaapista ja asettaa sen pöydälle. Tuskin ne sydäriä siitä saa.

 

Se, että en ole koskaan näynyt kuppia tai kalenteria, joiden kuvat olisi aina ammattilaisten ottamia. Yleensä näihin painetaan juuri niitä salama päin naama pokkarikuvia ja sitten innoissaan tilataan niitä kalentereita koko lähisuvulle.

Ehkä teillä on toisin =)

 

Tosiaankin viestissäni ideana oli ammattikuvaajan ottaman äiti-tytär-kuva (kuvia), joista voisi sitten parhaista teettää erilaisia tuotteita. Itsekään en niitä kamalimpia itseotettuja värisävyiltään vääristyneitä kuvia kupin kyljessä viitsisi pitkään katsella.

Mitä lahjojen _ostamiseen_ tulee, niin se ei mielestäni ole oletusarvoisesti lahja-konseptiin kuuluva ominaisuus. Muinaisina aikoina tavattiin vaihtaa lahjoja ihan eri tapaan, eli annettiin jotain omaa ja toinen antoi vastineeksi jotain tämän omaa.

 

Soitan kotiin äitienpäivälahjaksi. Tosissaan, annoin äidilleni itseottamani lintuaiheisen valokuvan lahjaksi muutama viikko sitten. Teetin ison A2-suurennoksen paikallisessa puljussa ja kehystin kuvan IKEAn nättiin kehykseen. Tuli oikein hieno, vaikka itse sanonkin.

 

Kuulostaa hyvältä.
Jokuhan voisi tietenkin ottaa kuvan omasta hienosta kotiteatteristaan, kehystää sen ja antaa äidilleen: "Äiti, saat seinälle hienon kuvan Plazan parhaasta setistä."

 

Plazan parhaita setiä voisi äitiä ilahduttamaan tietystä koostaa oikein kalenterillisenkin.

 

Hei, keksin juuri loistavan syyn hankkia Plazan parhain setti: saa lahjaidean äidille!

Kai se paras lahja on kun menee käymään...Ainakin näin ajattelen. Voisi tietysti jotain pientä muodollistakin ostaa. Syötävää.

 

Anoppi sai jo nyt Reinot (tai Ainot, miten vaan) ja tykkäsi kovasti. Omalle äidille ostin sirpin kun sen vanha alkaa olla aika kulahtanut Ja vaimo haluaa pari tiettyä muumimukia. Hyvissä itse tehdyissä lahjoissa on ainoastaan se vika, että moiset vievät enemmän aikaa kuin itsellä ainakaan nykyään on.