Vaarallisten tehtävien viimeinen tilinteko käyty katsomassa ennakossa ja niinhän siinä sitten hieman harmillisesti vaan kävi, ettei tällä osalla ole asiaa sinne elokuvasarjan aivan kirkkaimpaan kärkeen. Tässäkin kun taas aivan liiaksi sitä elokuvan kestoa tarpeettomasti paisuttavaa ja tympeää tilannepälätystä, eli ekspositiota. Näitä kohtia piisaa siis aivan yllin kyllin ja se liikkeen tuoma jännite loppuu niissä kohtaa aina kuin seinään, vaikka se musiikkiraitakin yrittää siellä taustalla kovasti vakuutella, että tämä jatkuva briiffaaminen on aivan mahottoman jännää ja tarpeellista. Elokuvan kaksi isompaa Cruise-showstopperia varsin huikeita kyllä ja se vedenalainen nyt varsinkin erittäin näyttävästi toteutettua ja näköistä selviytymistä, jonka äärellä oikeasti jopa vähän jännitti. Tämän ja sen edellisen elokuvan jo pohjustama tekoälyvastus kätyreineen tässä myös lopputulemaltaan aikamoista shittiä, eli persoonattomuuspahvia valitettavasti myös sieltäkin suunnalta käteen. Tompan ikääntyminenkin näkyvissä jo ihan kroppaa myöten, mutta onhan sitä mestarin omistautumista niihin hurjimpiin stunttikohtauksiin pakko kyllä kunnioittaa! Liian vähän tässä siis niitä hyviä juttuja, mutta tokihan se tämäkin pakkokatsottavaa faneille ja pysytteleehän tuo elokuvasarjan kokonaiskuva tämänkin pienen hutilyönnin jälkeen varsin hyvänä kyllä. Linkit: - https://www.justwatch.com/fi/elokuva/mission-impossible-dead-reckoning-part-two - https://www.imdb.com/title/tt9603208
Näinkin pitkäkestoisena ja monta elokuvaa käsittävänä franchisena varsin hyvänä ja tasalaatuisena pysyttiin loppuun (?) saakka, vaikkei viimeisen kohtauksen myötä ihan niin lopullista niittiä tämän poppoon seikkailulle laitettukaan. Ja muutenkin voisi sanoa, että lopullisen tyylinsä elokuvasarja löysi neljännessä osassa ja sillä mentaliteelilla paahdettin päätyyn saakka. Kolme ensimmäistä elokuvaahan ovat keskenään hyvin eri tyylisiä/ohjaajiensa näköisiä niin hyvässä kuin pahassa. Sen jälkeen linjattiin koherentimmaksi tämä kokonaisuus. Mutta tästä uudesta elokuvasta puuttui se klassinen naamioruljanssi (yhtä lyhyttä kohtausta lukuunottamatta) sekä erilaiset coolit tekniset innovaatiot/vempaimet, joilla sitten jotain operaatiota/heistiä suoritetaan. Ei mitenkään sarjan parhaimpia, mutta ihan ok 3/5. On toki todettava, että se pitkähkö veden alla tapahtuva sukelluskohtaus oli tunnelmaltaan kireä ja aavemaisen ahdistavakin jopa, äänisuunnittelua myöten. Lopun lentokonestuntit toki oikein hienoja, joskaan eivät niin omaperäisiä elokuvasarjan kontekstissakaan. Sitten tuota ekspositiota oli liikaa, vihaan aina sitä kun porukka selittää jonkin tehtäväsisällön ääneen että mitä tehdään ja miten suunnitelma toimii, mikä on minkäkin hahmon rooli. Katsoja siinä sitten jo heti tietää, että aijaa, seuraavat puoli tuntia nähdään kun tämä tasan sama asia toteutetaan prikulleen niin kuin on ennalta kerrottu. Voisko vain olla sanomatta ja ihan vain rehdisti toteuttaa se ilman, että katsojalla on täyttä hajua mitä tulee tapahtumaan. Ja nuo helvetin ajastetut pommit. Ei tarttis olla yhtä enempää koko elokuvassa ja se yksikin on jo klisee. Muutama asia jotka ihmetyttivät: Spoiler - Miten se Luther nyt yhtäkkiä meni ihan sairaalapotilaaksi asti? Missasinko jotain tuosta "sairaudesta"? - Miksei tämä "The Entity" keppostellut enemmän Ethan Huntin tiimin päänmenoksi, kun edellisosassakin jo viitattin sen "kaikkivoipiin" kykyihin? Ikävän taka-alalla oli kuitenkin tässä. - Edellisosan näin silloin teatterissa pari vuotta sitten enkä ole uusintakatsellut, joten voi olla, ettei muistikuvat ole ihan kirkkaimpia, mutta eikö siinä viitattu Ethanin ja pääpahis Gabrielin yhteiseen menneisyyteen ja kuolleeseen Marie-naiseen? Tässä sillä ei ollut mitään merkitystä ja tyhjä arpa koko juonilanka? Oisko sen voinut linkittää jotenkin paremmin aiempaan loreen, kun tässä nostettiin ykkösestä ja kolmosestakin elementtejä (Donloe, Rabbit's Foot) - Samoin kuin tämä Shea Whighamin näyttelemä agentti joka paljastuu ykkösosan Phelpsin pojaksi, joka nyt jostain syystä vain vihaa Ethania paitsi lopussa tekee sovinnon. Tätäkään ei mielestäni mitenkään selkeästi/järkevästi kirjoitettu. - Tosin sitten taas ykkösosasta esiin nostettu Donloe oli hieman järkevämmin käytetty ja muutakin, kuin hetken silmänisku/cameo. Ethan nyt tekee välillisesti paljon paskaakin, mutta tässä tempauksellaan oli ohjannut Donloen oikeaan suuntaan ja rauhallisempaan elämään, joka oli ihan kiva, sydämellinen juttu hahmolle.
Kaksiosaiseksi tarkoitetun elokuvaseikkailun ensimmäinen osa Mission: Impossible – Dead Reckoning Part One oli onnistunut, vauhdikas ja jopa älykäs toimintaelokuva, mutta jatko-osa ei lunasta sen lupauksia. The Final Reckoning kompastuu pitkiin selittelyihin, juoni on väkinäisen tuntuinen ja ATK-ongelmat jotenkin epämääräisiä ja tyhjiä. Tekijät ovat ehkä halunneet epäsuorasti varoitella koko ihmiskuntaa Donad J. Trumpin ja internet-propagandan ja vastakkainasettelujen aiheuttamista vaaroista. Jatko-osassa tekoälyentiteetti jää ylimalkaan jotenkin etäiseksi, vaikka sen pitäisi olla keskeinen toimija ja kiehtova ”superrikollinen”. (Kun tekoälyentiteettiä koetetaan houkutella satimeen, se tuo mieleen Star Trek: Uuden sukupolven mainiot jaksot ”Elementary, Dear Data” ja ”Ship in a Bottle”.) Gabrielin (Esai Morales) asema ja tavoitteet muuttuivat niin ettei perässä pysynyt. Ongelmat johtuvat käsikirjoituksesta ja ohjauksesta, jossa tulevia ja edeltäneitä tapahtumia punotaan sekaan melkeinpä keikaroivasti. Toimintaelokuvaan tuollainen Steven Soderberghin tyylinen impressionistinen leikkaus sopii huonosti. Tapahtumat etenevät välillä sangen verkkaisesti. 169 minuutin elokuva tuntui 180 minuutin mittaiselta. Onneksi Kinopalatsi 7:n istuimet ovat mukavampia kuin 1:n. Kyseisessä salissa on ainoastaan 7.1-kanavainen äänentoisto, mutta sillä pärjättiin. (Elokuvan alettua yksi katsoja siirtyi istumaan edemmäs ja selitti, että salin takaosassa oli ”paskat saundit”. 3. rivin keskellä ei valittamista.) Etelän mediakaan ei ollut tuotokseen lääpällään: HS 3/5, HBL 2/5. 2/5 Kyllähän tästä olisi halunnut pitää enemmän.
Olipa ylivoimasesti huonoin sarjan leffa. Todella mitäänsanomaton juoni joka tuntui olevan kyhätty hätäisesti kahden ison stuntin ympärille, jotka sinällään oli näyttäviä kuten Cruiselta sitä saattoikin odottaa. Sukellusvene oli aidon klaustrofobinen Spoiler vaikkakin aluksen liikkumisen ja vierimisen kohti syvyyttä alkoi typerästi samantien kun sinne tietenkin mentiin) ja vahvasti hypetetty lentokone kohtaus. Ei se edellinenkään mikään loistava todellakaan ollut mutta kaukana tämän elokuvan kökköydestä. Useaan kertaan alleviivataan dialogissa tulevaa kuin jollekin juuri ja juuri koulunsa aloittaneelle lapselle ja pyöriteltiin ennakkoon tapahtumia miten ne tulisivat menemään (ja tietysti niin ne menikin) ja todella turhia flashbackeja vanhoihin leffoihin. En ymmärrä mitä lisäarvoa se toi että oli väkisin yhdistetty tapahtumia alkupään leffoihin että tähän se kaikki johtikin. Edes se Vin Dieselin autoihin keskittyvä elokuvasarja ei ole toistaiseksi ihan näin typeriin ratkaisuihin päätynyt mitä tulee pitkän historian yhdistämiseen. Less is more olisi tehnyt tästä paremman aivan varmasti, nyt kaikki on paisuteltua ja vain typerää. Pääpahis Gabriel on aivan mitäänsanomaton enkä usko että näyttelijää vaihtamalla oltaisi ihan hirveästi parempaa tehty. Leffalla on aivan liikaa pituutta mutta silti aika vähän sisältöä. Musiikikin pelkkää nykyaikaista mattoa vailla sen suurempaa melodiaa, mitä nyt ekan leffan muutamaa nuottia siellä täällä ja sitä tuttua teemamusiikkia. Missä oikeasti hyvät melodiat? Tämä asia on kussut tämän sarjan leffoissa kahden ekan jälkeen huolella. Spoiler Asioita mitkä häiritsi löytyy ajan myötä varmasti enemmänkin mutta pisti vaan ärsyttämään esim. Lutherin yhtäkkinen sairaus eikä tätä edes selitetty mitenkään, saatiin vaan vähän dramatiikkaa luotua että juoni eteni edes jotenkin. Samoin ekan leffan Donloe ja tämän elämän suuren merkityksen löytyminen oli lähinnä vaivaannuttavaa. Eikä Phelps Jr ollut yhtään sen parempi ratkaisu. Eikä tämä edes loppujen lopuksi tuntunut sarjan lopetukselle vaan jätti aika selvästi jatkolle oven auki. Itse kaipaisin paluuta sarjan muotoon tai ainakin sen tapahtumia jäljittelevään, oli kyse sitten siitä 60-luvun tai 80-luvun versiosta. Tai edes sen ensimmäisen elokuvan. Halusin pitää enemmän mutta ei vaan pysty. 2/5.
Tämä oli toimiva pläjäys. Sopivasti kutiteltiin katsojan aivosoluja, kun viittailtiin menneisiin osiin useaan otteeseen. Draamaakin on saatu mukavasti mukaan, tosin huumoria kaipasin hieman lisää, aika tosikko leffa kyseessä. Edellisen osan recap Youtubesta piti katsoa alle, että muisti mitäs siinä tapahtuikaan, tosin aika hyvin kerrattiin leffassakin mennyttä. Tekoälyn äärellä ollaan nykytrendin mukaisesti, mutta väillä liideltiin aika korkeissa sfääreissä juonen suhteen, eikä niin hyvässä mielessä. No viihdyttävä kaikkinensa tekoälyhömpötys, vaikkei niin realistista ollutkaan. Tompan hullut stuntit jaksavat edelleen hengästyttää. 1-2 tähteä jo siitä tavasta, miten sarjaa nivottiin nippuun, viittaukset menneeseen tehty hyvällä maulla. Ja loput 1-2 tähteä Tompan hulluudelle, innolle ja halulle viihdyttää leffayleisöä omalla tekemisellään. Kiitos Tomppa! 4/5. ps. ja sitä täytyi ihmetellä, miten hyvin yleisö kerrankin käyttäytyi (suht paljo oli porukkaa) - klo 1630 näytös lauantaina. Ei tuijotettu kännykän ruutua, kilistelty kahen kilon rautaketjua selän takana tai ryystetty kuutta litraa limsaa sipsin kera ja ravattu kymmenen kertaa vessassa, vaan kaikki keskittyivät oleelliseen eli leffasta nauttimiseen, ai että. Voisi harkita leffassa käymistä useamminkin, jos olisi yleisöllä tällaiset käytöstavat...
Oli kyllä upea ja jännittävä päätös muutenkin hienolle leffasarjalle. Tapa millä tuotiin vanhoja seikkailuja esiin oli oikein onnistunut ja kaikki niputettiin esimerkillisesti yhteen. Ja Tomppa käy ens Oscareissa hakeen sen historian ensimmäisen stuntpystin. Lopun lentely ja siivellä hyppely oli huikeaa seurattavaa. Vahva suositus! ****½
Mulla istui vieressä 2 reilu 10 vuotiasta likkaa jotka suorastaan makasivat luxepenkeissä eväineen ja kännyköineen, kun saavuttiin paikalle. Olin heti että voi vittu, tulee pitkä 3 tuntinen. Mut sit kun leffa alkoi, niin kumpikaan ei puhunut mitään eikä kertaakaan kumpikaan katsonut kännykkää. Pari naurahdusta tuli just oikeissa kohdissa. Esimerkillistä toimintaa! Muija tosin oli ärsyyntynyt, kun hänen vieressään istui vanhempi mies joku liikutteli koko ajan varpaitaan häiritsevästi. Ja olin kuulemma itsekkin liikutellut jalkojani liikaa
Missä se niitä liikutteli? Leffakokemukset on joskus ihan hauskoja. Kerran kauhuleffaa olin katsomassa ja säikytyskohdassa vieressä istunut tuntematon nuori nainen nappasi mun kädestä kiinni ja piti useamman minuutin. Siinä vähän mietin, että mitähän pitäisi tehdä. Annoin hänen pitää kiinni, kunnes hän hoksasi ilmeisesti, että ei pidäkään kaveristaan kiinni ja veti käden pikaisesti pois. Ja lähti leffasta kaverinsa kanssa vauhdilla, kun se loppui. Ihan hyvältä leffa siis vaikuttaa. Pitänee kotona joskus katsella. Tosin voisi varmaan katsella nuo muutkin leffat, kun kakkonen on viimeisin, mitä olen nähnyt.
Noi luxesalin penkit saa halutessaan melkein makuuasentoon, niin siinä myös ne viereisen tyypin jalatkin sivusilmällä voi havaita, varsinkin jos niitä ilmeisesti ärsyttävästi liikuttelee