Siinä on usein useamman sekunnin viiveitä ennen kuin signaali lukittuu vastaanottimessa ja alkaa näyttää signaalivoimakkuutta. Eli sen antennin kääntää helposti ohi satelliitista sen viiveen vuoksi. Jos edessä on jotain risua eikä signaali ihan lukitu ja jää hieman sen alapuolelle, niin antennia saa käännellä vaikka vuoden päivät ilman että signaalimittari kertaakaan näyttää mitään signaalia kyseisestä satelliitista. Analogisella piipparimittarilla viive on käytännössä nolla. Toki siinä se muutaman pikosekunnin viive on mitä signaali kulkee lähes valon nopeudella mikropäästä mittariin ja mitä äänen tuoton alkaminen kestää tai viisarin heilahdus. Viive kokonaisuutena on alle sadasosan sekunnin eli nopeammin reagoi mitä ihmisen aistit. Lisäksi piipparimittarilla satelliitti alkaa antaa signaalia vaikka signaali jää esimerkiksi risujen takia alle lukittumiskynnyksen. Silloin voi niitä risuja alkaa poistaa ja kokeilla hakea löytyykö muita transpondereita. Olen useamman kymmenen kertaa suunnannut satelliittiantennin sekä piipparimittarin kanssa, boksin omalla mittarilla ja myös sellaisella ammattitason mittarilla jossa on kaikki spektrinäytöt ja muut hienoudet. Em. kokemusten perusteella voin suositella lämpimästi piipparimittarin käyttöä antennin suuntaukseen varsinkin aloittelijoille. Toki jos piipparimittarin 4 euron hinta (sis. postimaksut) vaikka eBaystä tilaamalla on taloudellisesti liian raskas investointi ja tykkää harrastella niin voi sitä antenna yrittää suuntailla ilman piipparimittariakin.