[Arkistoitu] Minkä ikäisenä tunnistaa oikeasti hyvän elokuvan?

Keskustelu osiossa 'Kierrätyskeskus' , aloittajana jumase, 13.01.2010.

Keskustelun tilanne:
Keskustelu on suljettu.
  1. Super-J

    Super-J Well-Known Member

    Liittynyt:
    17.08.2007
    Viestejä:
    3 298
    Saadut tykkäykset:
    180
    Sanoisin että hyvän elokuvan tunnistamiseen on ainakin jonkinlaiset edellytykset siinä vaiheessa kun on oppinut ymmärtämään mitä eroa on fiktiivisellä elokuvalla ja dokumentilla. Ja se ikähän vaihtelee ihmisillä aika paljonkin... (Ja esim eräs palkittu dokumenttielokuvien tekijä ei taida sitä vieläkään ymmärtää kuten ei hänen palkitsijansakaan...)

    Itse ainakin pidän edelleen monista teini-ikäisenä mestariteoksena pitämistäni leffoista kuten Evil Dead ja Bad Taste vaikka se teini-ikä on jo kaukana takanapäin.
     
  2. Pazze

    Pazze Well-Known Member

    Liittynyt:
    16.09.2003
    Viestejä:
    4 984
    Saadut tykkäykset:
    114
    32,4 vuotiaana.
     
  3. Slayer

    Slayer Member

    Liittynyt:
    29.12.2002
    Viestejä:
    767
    Saadut tykkäykset:
    0
    Jos hyvillä elokuvilla tarkoitetaan taide-elokuvia, Ranskan uutta aaltoa yms. niin voin sanoa seuranneeni pelkästään moisia elokuvia joskus 17-vuotiaana. Nyt hieman vanhempana olen laajentanut katseluni kaikenlaisiin elokuviin. Katson jopa erittäin paskoja elokuvia ja saan tyydytystä siitä, että voin haukkua niitä Internetissä!

    Hyviä elokuvia on mielestäni tehty maasta ja vuosikymmenestä, genrestä ja kohdeyleisöstä riippumatta tajuttomia määriä ja on siis mahdoton määritellä hyvää elokuvaa käsitteenä kenellekään muulle kuin itselleen. Toki on olemassa yleisesti hyvinä pidetyt elokuvat, mutta ei se tee ihmisen elokuvamausta yhtään huonompaa, jos ei vaikka pidä Kummisedästä. Kriitikkojen ylistämät elokuvat eivät välttämättä iske elitisteihin, jotka saavat tyydytystä vain kääpiöelokuvista ja toisinpäin.
     
  4. CeeLo

    CeeLo New Member

    Liittynyt:
    10.06.2006
    Viestejä:
    1 126
    Saadut tykkäykset:
    0
    Varsin pienikin lapsi erottaa hyvin tehdyn ja hyvän leffan tusinaviihteestä. Omat tytöt ovat fanittaneet Miyazakin leffoja n. 5-vuotiasta lähtien. Kestävät kevyesti useamman kymmenen katselua - ja aina löytyy uutta. Jotkut "Aivat villit" -remellykset on sen kerran ihan ok, mutta ei niitä kovin montaa kertaa jaksa (en nyt ole ihan varma, mutta muistaakseni joku tollanenkin on...).
     
  5. Jan

    Jan Active Member

    Liittynyt:
    21.09.2002
    Viestejä:
    1 602
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mitäs käänteentekevää tapahtui Pazzelle tuossa herkässä iässä?
     
  6. Raymond

    Raymond Active Member

    Liittynyt:
    10.01.2004
    Viestejä:
    1 885
    Saadut tykkäykset:
    1
    On varmaan hyödyksi, jos on nähnyt huomattavan määrän leffoja eri genreistä, että osaa sijoittaa yksilön kokonaisuuteen. Jos on nähnyt vain yhden komedian, saattaa se tuntua loistavalta jos ei "parempaakaan" ole nähnyt.

    Elämänkokemukset muokkaavat ihmistä ja näkemyksiä. Oletko sairastunut, parantunut sairaudesta? Nähnyt maailmaa, katsellut ihmisiä? Mennyt naimisiin, eronnut? Saanut töitä, saanut potkut töistä? Saanut lapsen, menettänyt omaisen?

    Jokaisen merkittävän kokemuksen jälkeen muuttuu ihmisenä ja siten myös jokin elokuvakokemus muuttuu. Se leffa mikä tuntui aiemmin mestariteokselta tai käsittämättömältä voi olla tietyn kokemuksen jälkeen täysin vääristynyt tai peilata tunteita täydellisesti.

    Parhaat leffat ovat kuitenkin ehkä ne, jotka pystyvät välittämään samoja universaaleja fiiliksiä ihmisille ympäri maailmaa huolimatta siitä mitä kukin on elämässään itse kokenut, ja sen takia laadukkaimmat leffat varmaan myös pyörivät suhteellisen universaalien aiheiden ympärillä.

    Siinä vaiheessa kun on sinut itsensä ja kokemuksiensa kanssa ja omaa suhteellisen vakaan arvomaailman on ehkä helpompaa sijoittaa ja punnita elokuvienkin ansiot eri osa-alueilla. Hyvät tuotantoarvot ja näyttelijäntyön tunnistanee verrattain helposti, tarinan laadukkuus vaatii ehkä enemmän.

    Ei varmaan mitään universaalia ikää olekaan, mutta se lienee aika varmaa että ihan elokuvaharrastuken alkumetreillä voi olla aika hankala vielä tunnistaa kaikkia elokuvan hyviä ominaisuuksia. Kokemusta täytyy olla, elokuvista ja varmaan myös elämästä.

    Olisiko homma enemmän kiinni siitä, kuinka kauan täytyy elokuvia harrastaa ja paljonko leffoja täytyy katsoa, ennenkun tunnistaa oikeasti laadukkaan leffan?
     
    Viimeksi muokattu: 14.01.2010
  7. Chauron

    Chauron New Member Tukijoukot

    Liittynyt:
    23.02.2004
    Viestejä:
    3 205
    Saadut tykkäykset:
    10
    Esim. 10v sitten kuuntelin ihan erilaista musiikkia kuin nykyään, mutta voidaanko sanoa että sen aikainen musiikki (räppiä, hiphoppia, electroa eli daftpunkkia, 2pacia, yms.) olisi jotenkin huonompaa koska makuni on "kehittynyt" (nykyään kuuntelen pääasiassa postrockia, alt-rokkia, pinkfloydiä ja ledzeppeliniä)? No ei todellakaan.

    Nauttiii ja pitää siitä mistä milloin sattuu pitämään. Nauttii niistä subjektiivisista, hetkessä olevista leffakokemuksista eikä mieti minkä ikäisenä tämä ja tämä leffa pitäisi katsoa. Maut muuttuu mutteivat välttämättä "kehity" laisinkaan, eri aikakausina erilaiset jutut vaan uppoavat paremmin. Turha vaivata itseä tai muita em. otsikon kaltaisilla kysymyksillä.

    ps.

    Jos nyt IHAN pakko on jotain vastata, tottakai se on kiinni siitä minkä verran verrokkipohjaa sulla on. Tottakai esim. 40-vuotiaana olet nähnyt USEAMMAN mestariteoksen kuin 15-vuotiaana, joten vanhempana osaat - tottakai - erottaa joukosta aidot klassikot. Iällä ei aikuisena (20-eteenpäin) niin paljon väliä IMHO.
     
    Viimeksi muokattu: 14.01.2010
  8. 138

    138 New Member Blokattu

    Liittynyt:
    05.01.2010
    Viestejä:
    17
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hyvän elokuvan tunnistaa siitä että sitä ei tällä foorumilla hehkuteta ennen ensiiltaa.
     
  9. Raymond

    Raymond Active Member

    Liittynyt:
    10.01.2004
    Viestejä:
    1 885
    Saadut tykkäykset:
    1
    Tuo "oikeasti hyvä" on kyllä täysin mahdoton määritellä. Mun mielestä elokuva on "oikeasti hyvä", jos se saa jännitystä kaipaavan jännittämään tai – jonkun viisaan mukaan – murheellisen unohtamaan murheensa.

    Laadukkuus sen sijaan voisi olla paremmin mitattavissa.

    Se on todellista kypsyyttä, kun hyväksyy että omasta mielestä huono leffa voi olla jonkun mielestä hyvä – vaikkei "laadukas" olisikaan :).
     
  10. ElvisThePelvis

    ElvisThePelvis Well-Known Member

    Liittynyt:
    05.05.2004
    Viestejä:
    11 463
    Saadut tykkäykset:
    143
    Hyvä niin. Eipähän tarvitse alkaa tappelemaan sitten turhaan vähemmän hyvän Leonardo DiCaprion uutukaisesta, Inceptionista, jota on hehkutettu. ;)
     
  11. Chauron

    Chauron New Member Tukijoukot

    Liittynyt:
    23.02.2004
    Viestejä:
    3 205
    Saadut tykkäykset:
    10
    Todellista kypsyyttä on kanssa se, että nimen omaan ei katso IMDB-rankingin perusteella onko leffa hyvä tai ei, vaan muodostaa oman mielipiteensä ja nauttii jos leffa vaan tuntuu hyvältä. Oma mielipide > muiden mielipiteet. Leffa VOI olla hyvä vaikka muiden mielestä oliskin tuubaa.

    Kummisedistä ei tartte tykätä vaikka 99.5% tykkääkin.
     
  12. jryi

    jryi Member

    Liittynyt:
    21.07.2003
    Viestejä:
    456
    Saadut tykkäykset:
    0
    Itse olen ainakin tosi tyytyväinen, että näin Ilmestyskirja Nyt!:n vasta joskus 36-vuotiaana, kun takana oli varmaan tuhansia nähtyjä leffoja. Kolahti aivan järjettömän lujaa. Todennäköisesti 20 vuotta aikaisemmin ei olisi auennut lainkaan. Sama juttu jonkin Dogvillen kohdalla.

    Noin muuten uskoisin, että hyvän leffan tunnistamisessa kyse ei ole iästä vaan ihan yksinkertaisesti kyvystä tunnistaa laatutuote. Ja itse pyrin tekemään eron "hyvän elokuvan" ja "elokuvan josta tykkään" välillä. Mä tykkään paljon jostain Dodgeballista, mutta onko se hyvä elokuva? Tuskin. Toisaalta taas voin käsittää, miksi Kummisetä on hyvä leffa, vaikka en itse tykkäisi siitä yhtään. (Puolustuspuheenvuoro: en ole nähnyt sitä varmaan tuohon 20 vuoteen, tarttis joskus katsoa se uudestaan.)

    Eli kyse ei ole siitä, että alkaisi tykätä "hyvistä elokuvista". Paremminkin alkaa vain tietää, mikä on hyvä elokuva ja miksi.

    Ja toisaalta oppii olemaan välittämättä muiden mielipiteistä...
     
  13. zoomoo

    zoomoo Member

    Liittynyt:
    06.01.2008
    Viestejä:
    35
    Saadut tykkäykset:
    0
    Täällä on jo tullut muutamassa postauksessa esille se, että elokuvakokemukseen tosiaan vaikuttaa todella monta eri tekijää.
    Ihmisten persoonallisuus, ajatusmaailma, elämäntilanteet, elämänkokemus jne.
    Kaikki aikaisemmin elämässä kokemat tapahtumat (myötä- ja vastoinkäymiset) tekevät jokaisesta elokuvasta, pelistä, musiikista ja viihdeteollisuuden tuotteesta omanlaisensa kokemuksen.

    Itselläni on todella vahvat tunnesiteet ja muistot nuoruudessa viihdeteollisuuden tuotteiden parissa kokemiin tapahtumiin. Tuolloin kokemani elokuvat, tv-sarjat, pelit ovat todella vahvasti muistoissa ja hyvin usein varsinkin musiikit laukaisevat usein sen voimakkaimman nostalgiaryöpyn =)

    Nykyään jos katson nuoruudessa erinomaisilta tuntuneita 80-luvun > 90-luvun alkupuolen tuotoksia niin ne eivät luultavasti ikinä tule olemaan omasta mielestäni huonoja. Tunnesiteet ja muistot ovat tiettyjen elokuvien kanssa vain liian voimakkaat ja tuovat minulle hyvät muistot mieleen ja kaikinpuolin hyvän fiiliksen.

    90-luvun puolivälin jälkeiset elokuvat taas ovat asia erikseen. Omakohtaiset kokemukset ovat näissä päinvastaiset eli silloin nähdyt ja hyvänä pitämäni elokuvat ovat osoittautuneet nykyään katsottuina aivan käsittämättömiksi paskakasoiksi ja ne silloin "ei niin hyvät" elokuvat ovat taas nykyään katsottuna aivan loistavia. Kai sitä teini-ikäisenä hormonit olivat sekaisin ja yritettiin olla niin aikuista :D

    Tätäkin kirjoittaessa ajatukset vaeltelivat menneisyyteen ja mielen sopukoista löytyi http://www.youtube.com/watch?v=3AmykynKhMw jonka olin jo unohtanut. Muistoja muistoja.. Toivottavasti joku saa nostalgiaelämyksen tuostakin ;)

    Eli mielestäni elokuvan hyvyys ei johdu iästä, vaan ihan muista tekijöistä.
     
  14. jumase

    jumase New Member

    Liittynyt:
    11.10.2002
    Viestejä:
    359
    Saadut tykkäykset:
    2
    Palstan konsensus kertoo näköjään, että hyviä leffoja ei ole olemassakaan. Tai sitten suurimmalta osalta meni täysin ohi koko alkuperäinen kysymyksen asettelu.

    Kyllä minä ainakin leffan jälkeen totean puolisolleni, että olipa hyvä tai huono leffa. Minulla on siis mielipide. Ei tässä haettukaan mitään universaalia hyvän elokuvan kaavaa, vaan nimenomaan sitä jokaisen subjektiivista elokuvamakua ja sen muutosta iän tai kokemuksen myötä, miten sen nyt jokainen haluaa määritellä.

    Minulle ei ainakaan tee lainkaan tiukkaa todeta, että huomaan nykyään ihmetteleväni kuinka ihmeessä saatoin pitää jotain elokuvaa hyvänä tai päinvastoin. Jos nyt jotain kommenteista pitäisi tulkita, niin ilmeisesti koskaan ei ole liian vanha löytämään uutta näkökulmaa elokuvien katsomiseen. Itse kyllä hieman tätä epäilen, mutta onhan se toisaalta lohduttava ajatus, että jo katsottujen ja huonoksi todettujen leffojen arkistoista voi löytyä vielä eläkeläisenäkin helmiä.

    Ikävää tässä on se, että harvemmin tulee ostettua niitä huonoja leffoja, joten todennäköisyys taitaa kuitenkin kallistua sille puolelle, että huomaan vanhempana maun muuttuessa omistavani paskoja leffoja ja hyvät leffat ovat jääneet nykyisen kehittymättömän maun vuoksi ostamatta.
     
  15. Iso-Mies

    Iso-Mies Member

    Liittynyt:
    31.01.2006
    Viestejä:
    694
    Saadut tykkäykset:
    0
    Juuri näin itsekin nään asian, jokaisella on oma mielipide mikä on "oikeasti hyvä elokuva". Oletan että kysymyksen asettelulla haetaan esimerkiksi kriitikoiden kehumia elokuvia tai palkintoja voittaneita, mutta onhan se kornia että pitäisi automaattisesti pitää samasta elokuvasta kuin jokin 10 000 elokuvaa nähnyt veteraanikriitikko mikä vertaa kaikkia uusia elokuvia johonkin elokuvahistorian merkkiteoksiin tai se akatemia/palkintoraati, jotta tunnistaisi oikeasti hyvän elokuvan.

    Tiedän aikuisia jotka haluavat edelleen vain sitä popcorn-viihdettä eikä voi sietää esimerkiksi Kaurismäen Akin melankolisuutta ja muutenkaan löydä mitään hienoa hänen elokuvistaan. Ovatko he automaattisesti huonolla elokuvamaulla varustettuja ihmisiä ja eivät tunnista oiekasti hyviä elokuvia. Tunnistavathan he itselleen oikeasti hyvän elokuvan ja se on pääasia. :thumbsup:

    Sanoisin että paljon on kyse kohdeyleisöstä kenelle elokuva on suunnattu, onko elokuva epäonnistunut jos kohdeyleisö on haltioissaan ja täyttää teatterit mutta kriitikko haukkuu sen pa*kaksi. Ei taida paljoa tuottajia kiinnostaa kriitikoiden kommentit siinä vaiheessa, ei elokuvateollisuuden tarkoitus ole tehdä vain mestariteoksia ja kuka senkin määrittelee, oscar-akatemiako.

    Mielestäni asian voisi summata jotenkin niin että, anna mahdollisuus muiden mielestä hyville elokuville(myös kriitikoiden), auttaa myös paljon jos tietää mistä elokuvista kyseinen arvostelija pitää, oli se sitten kaverisi tai arvostettu elokuva-kriitikko.


    Tälläisiä ajatuksia täältä...



    Iso
     
  16. temeksi

    temeksi Active Member

    Liittynyt:
    07.05.2003
    Viestejä:
    1 754
    Saadut tykkäykset:
    0
    +22v ja +1000 nähtyä elokuvaa.
     
  17. paha_kuukkeli

    paha_kuukkeli New Member

    Liittynyt:
    07.06.2007
    Viestejä:
    401
    Saadut tykkäykset:
    0
    Alkuperäinen kysymyksesi oli, "Minkä ikäisenä tunnistaa oikeasti hyvän elokuvan?" Minua ei yllätä yhtään, että useimmat vastaajat eivät ole ymmärtäneet kysymyksen oikeasti tarkoittavan, "Missä iässä jumasen elokuvamaku vakiintuu eikä hänen elokuvakokemuksensa enää yksittäisen elokuvan osalta muutu." :rolleyes:
     
  18. ColdAsIce

    ColdAsIce Member

    Liittynyt:
    14.03.2007
    Viestejä:
    771
    Saadut tykkäykset:
    3
    "Oikeasti hyvä" on kyllä tosi suhteellinen käsite.

    Mutta noin yleisellä tasolla sanoisin, että ehkä ihmisestä tulee sitä kriittisempi mitä enemmän hän alkaa seuraamaan ja ymmärtämään maailmanmenoa ja historiallisia/ajankohtaisia tapahtumia.

    Eli tämmöisen yhteiskunnallisen valveutuneisuuden myötä henkilö alkaa katsomaan myös elokuvia hieman eri tavalla. Tämä nyt vain on yksi mahdollinen lähestymistapa tähän topicissa esitettyyn kysymykseen. Itse aloin ymmärtämään hyvän päälle ehkä tuolla jossain myöhäisessä teini-iässä(18-19 vee). Toki sitä ennen oli myös ollut jotain yksittäisiä poikkeuksia. Kyllä mä muistan pitäneeni jostain Pulp Fictionista ihan sikana joskus 12-vuotiaana. Jos nyt palstaveljet kelpuuttavat Pulp Fictionin oikeasti hyväksi leffaksi ;)

    Mutta näin iän karttumisen myötä sellainen etukäteiskriittisyys on alkanut myös lisääntymään. Ihan kaikkeen kuraan ei tule tartuttua yhtä helposti kuin joskus 10 vuotta sitten. Nykyään tulee valikoitua tarkemmin, että mitä sillä vapaa-ajallaan tekee.
     
  19. Ari

    Ari Active Member

    Liittynyt:
    25.06.2000
    Viestejä:
    3 320
    Saadut tykkäykset:
    4
    Ainakaan omassa tapauksessani en allekirjoita tämän ketjun aloitusideaa lainkaan. Siis että katsojan iällä olisi jotain merkitystä tai se vaikuttaisi johonkin hyvyyden tunnistamiseen. Itse jos olen tunnistanut jotain omasta mielestäni hyväksi josta olen pitänyt, ei se ole muuttunut vuosien myötä miksikään. Kuuntelen säännöllisesti samanlaista musiikkia kuin jo ala-asteikäisenä, lisättynä vain sellaisilla tyyleillä joista en ollut silloin vielä kuullut. Sama homma elokuvien suhteen, oma elokuvamakuni ei ole muuttunut juuri ollenkaan, ainoastaan nykyään tulee katsottua ja kuunneltua ehkä hieman laajemmin, muttei mitenkään merkittävästi. Toisaalta en ole oman musiikki- tai elokuvamakuni mukaan mennyt koskaan sen mukaan mitä muut ovat kuunnelleet, vaan aidosti sen mukaan mistä olen itse pitänyt, olen oman musiikki- ja elokuvamakuni kehittänyt ihan itse ja se ei ole kyllä muuttunut juuri lainkaan 10-vuotiaasta yli nelikymmpiseksi. Edelleen nautin samoistakin elokuvista joista pidin 10-12-vuotiaana aikoinaan, kuten myös musiikista ja toisaalta en edelleenkään nelikymppisenäkään pidä niistä elokuvista joista en välittänyt alle 20-vuotiaana. Esimerkkejä en luettele, koska ne sinänsä ovat irrelevantteja ja kertovat vain omasta maustani, joka ei liity tai ole muuttunut juurikaan iän myötä.

    Toki tunnen paljon ihmisiä jotka ovat vanhetessaan jostain syystä muuttuneet, ehkä heillä on ollut enemmän massan mukana tullut käsitys mitä "pitäisi" katsoa tai kuunnella ja pitää hyvänä milloinkin. Toki sekin on mahdollista (ja ehkä todennäköistäkin) että itse olen poikkeus kun en ole samalla tavalla "ruvennut" aikuiseksi tai en kyllästy siihen mistä pidän. Monet ihmiset joita tunnen pitävät jostain hetken mutta myös kyllästyvät siihen nopeasti, tätä ei itselläni tapahdu, en ole vielä ehtinyt kyllästyä oikeastaan mihinkään, ikää on kuitenkin 42 vuotta tällä hetkellä.

    Aikoinaan kun 80-luvulla aloittelin rakentamaan ensimmäistä kotiteatteriakin, niin joku sitten valisti, että senkin joku tuttu oli hommannut sellaiset videot ja säästänytkin niihin kauan ja sitten kun ne oli ostettu, niin kyllästyi niihin videoihin tosi nopeasti... Minulla taas on edelleen 4 VHS-laitetta joiden käyttö on vähentynyt vain siksi, kun ne on korvattu optisilla levyillä ja kovalevyillä... :) Kyllästynyt en kyllä ole ainakaan, aika vain ei tahdo aina riittää.

    Ja se on minulle taas aivan irrelevanttia mikä jonkun muun mielestä on "oikeasti hyvä" elokuva. Minulle riittää se, että itse nautin sen katsomisesta. Ja vaikka useamman kerran sitten, tuskimpa sitä muuten olisi tullut satoja elokuviakaan tullut kerättyä ensin VHS, sitten DVD ja nykyään sitten BD-formaateissa tai katsottua tv-kanavilta.
     
  20. Tilt-type

    Tilt-type Well-Known Member

    Liittynyt:
    03.07.2003
    Viestejä:
    3 607
    Saadut tykkäykset:
    227
    Joskus 10-13 -vuotiaana elokuvista sai enemmän irti kuin nykyään. Kaikki tyhjäpäiset toimintatarinat jaksoi pitää otteessaan ja niitä eli mukana. Nykyään kun yrittää katsoa niitä niin huomaa että ne ovat todellisia b-luokan kökköfilmejä huonoilla näyttelijöillä ja tylsällä juonella. Kaipaan sitä tunnetta, mutta toisaalta olen iloinen että olen järkevämpi kuin tuolloin.

    Olen vieläkin nuori, mutta huolettaa jo etukäteen miten näen elokuvat kolmekymppisenä. Se kyky eläytyä ja oikeasti kiinnostua elokuvan aiheesta ovat jo nyt suurelta osin kadonneet. Vielä pystyn antamaan joillekin elokuville 5 tähteä eli kai tässä asiat vielä ihan hyvin on... :thumbsup:

    Oikeasti hyvää elokuvaa ei ole. Tai kaikki elokuvat ovat oikeasti hyviä, jos edes yksi 12-vuotias pikkujätkä saa niistä revittyä iloa ja jännitystä. Tietenkin elokuvissa on viittauksia historiaan, politiikkaan yms. ja jos niitä ei ymmärrä niin kokemus saattaa olla rajallinen. Oikeasti hyvän elokuvan kaikkine piilomerkityksineen saattaa siis ymmärtää vasta 5 minuuttia ennen kuolemaansa, mutta kokemuksena se tuskin on oikeasti hyvempi (parempi) kuin tusinaelokuva nuorena.
     
Keskustelun tilanne:
Keskustelu on suljettu.