Kyse on siitä että nämä "elitistiset" kuuntelijat ovat kehittäneet itselleen hyvän musiikkimaun ja ymmärtävät kuinka naurettavaa roskaa suurin osa "ei-elitistisestä" musiikista on. Ihan oikeasti suurten massojen musiikkimaku on ihan uskomattoman huono ja jos yrittää tehdä valistustyötä niin heti saa elitistin leiman otsaan. Life is hard and then you die! Itse kyllä sanoudun irti kaikesta elitismistä. Musiikkia pitää aina kuunnella sen takia että siitä ihan aidosti pitää eikä koskaan sen takia että voi esittää elitistiä. Itse yritän vihjaista porukalle että hei, "klassinen" musiikki sisältää järjettömän määrän erittäin korkeatasoista musiikkia todella monella tyylillä ja soitin/laulaja-kokoonpanolla soloviulukappaleista aina valtaviin kuoroteoksiin. Penkokaa ihmiset ja löytäkää mitä löydätte mutta varmasti yllätytte.
Tämä on luultavasti totta, sillä todellinen elitisti ei vaivautuisi kirjoittamaan huonon muusiikkimaun omaavalle rahvaalle kymmeniä asiasisällöltään jankkaavia postauksia korostaakseen hienostunutta avarakatseista musiikkimakuaan.
Kyllä. Mitä muutakaan se on? Ei minulla ole klassisen musiikin levykauppaa joten markkinointia tämä nyt ei ainakaan ole. Vähän sama kuin jos porukka katselisi vain Hollywood-elokuvia ja sitten joku/jotkut yrittäisivät vihjaista että tehdään niitä elokuva muuallakin ja ihan hyviäkin niin sitten nimiteltäisiin elitisteiksi.
Tai vähän sama kuin jotkut hehkuttaisivat innoissaan Star Wars episodeja 1-3 ja sitten muut yrittäisivät vihjaista että ne ovat oikeasti aikamoista sontaa niin sitten nimiteltäisiin elitisteiksi.
En ole ketään elitistiksi sanonut vaan todennut että ihmiset eivät ymmärrä Lucasin taidetta. Eli minähän olen sitten Lucas-elitisti jos jotakuta on pakko elitistiksi kutsua.
Itse asiassa yllättävän hyvä vertaus. Tosin hieman yleistävä: Sama kuin sanoisi, että on sitä muutakin musiikkia kuin mitä NRJ soittaa. Tähän muuhun musiikkiin kuuluu kuitenkin aika monta muutakin musiikkityyliä kuin klassinen. Mutta niin, jatketaanpa kuitenkin tuota vertausta vielä hieman pidemmälle: Klassinen musiikki ei aliarvioi kuulijaa, ja antaa jotain pintaa syvemmältä. Näitä samoja termejä olen nähnyt käytettävän myös hyvien elokuvien arvosteluissa. Tavallinen purkkapoppi ei enää tarjoa mitään uutta toisella kuuntelukerralla, kuten ei myöskään tavallinen Hollywood-leffa. Klassisesta uusia piirteitä ja ajatuksia voi löytää loputtomiin, kuten myös hyvästä elokuvasta. Itse musiikkia pitkään soittaneena ja hieman myös tehneenä en voi kuin ihmetellä klassisten säveltäjien neroutta. Melkein kuka tahansa osaa tehdä uskottavan kuuloisen pop- rock- hevi- jne. biisin yksinkertaisine sointuineen ja rakenteineen (kokemusta on ), mutta heistä aika harvalla on oikeaa lahjakkuutta niin paljoa, että pystyisivät saamaan aikaan yhtä monipuolista ja syvää musiikkia kuin klassiset säveltäjät. Samallalailla elokuvien käsikirjoittajien ja ohjaajien erot tulevat esille. Poikkeuksiakin on, ja nämä muutamat osaavat tehdä yksinkertaisesta musiikista / elokuvasta sellaista, että sieltä löytää myös muuta, kuin mitä ensivaikutelma kertoo.. Mutta täytyy myöntää, että itsekin kuuntelen klassista musiikkia melko vähän. En myöskään jaksa joka päivä katsoa mitään raskaita taide-elokuvia. Hyvin tehtynä yksinkertainenkin musiikki on varsin kuuntelukelpoista. Ja kuten yllä sanoin, muustakin kuin klassisesta musiikista löytyy sellaisia teoksia, joissa on ajateltu pintaa syvemmälle. Välillä yksinkertainen musiikki / elokuva tempaa mukaansa juuri sen yksinkertaisuutensa ja suoraviivaisuutensa vuoksi, mutta silloin kun haluan musiikiltani enemmän, kuuntelen klassista. Ja analysoin tässä itse musiikkia, en sanoituksia, sanat ovat mielestäni enemmän runoutta kun musiikkia. Voin pitää siitä musiikin päälle liimatusta runosta, vaikka musiikki olisikin täyttä kuraa.
No ei sitä tarvitse kuunnella sinfonioita joka päivä. Saa sitä kevyempääkin ja yksinkertaisempaakin musiiikkia kuunnella vaihteeksi. Minulla on välillä kausia jolloin ei kuukausiin tule paljoakaan klassista kuunneltua ja sitten taas kausia jolloin muu musiikki ei maistu juuri ollenkaan. Klassisen musiikin sisälläkin on kausia. Joskus maistuu urkumusiikki, joskus ooppera. Välillä barokki ja välillä modernimpi tavara. Klassisen musiikin suunnattoman monipuolisuuden rinnalla esim. rock-musiikki kaikkine alalajeineen on naurettavan yksipuolista.
Nostetaanpas tätä. Lukaisin tämä threadin viisi ensimmäistä ja viimeistä sivua ja näköjään muutamalla muulla on ollut sama syy kuin minulla. Eli klassinen musiikki on kiinnostanut, mutta on erittäin hankala aloittaa, kun musiikkia löytyy "klassinen musiikki" -otsikon alta niin valtava määrä ja kaiken lisäksi on niin monia eri suuntauksia ja vaiheita tuon otsikon alla. Olisi kai vähän sama asia jollekin länsimaisesta populaarikulttuurista tietämättömän yrittää tutustua koko 1900-luvun rock/pop-musiikkiin, kun sitäkin on nyt tehty about 60 vuotta ja eri genrejä on aivan valtava määrä eurohumpasta ja hevistä vaikkapa jazziin ja bluesiin. Aika vaikeaa olisi lähteä tyhjin käsin tutustumaan "vain" muutaman kymmenen vuoden tuotantoon, saati sitten klassisen musiikin muutaman vuosisadan tuotantoon. Ja vaikka tätä nykyajan populaarimusiikkia on tehty vain muutamia kymmeniä vuosia, niin eipä tavallinen kaduntallaaja tiedä paljon mitään vaikkapa 1950-1960-luvun rockista. Samahan tilanne on luonnollisesti elokuvissa, monet kaverinikin sanovat suoraan, ettei heitä juuri edes kiinnosta yli 20 vuotta vanhat elokuvat. Väitän, että useimmiten ihmisten haluttomuus olla kuuntelematta/katsomatta/lukematta mitään massasta poikkeavaa, johtuu enemmänkin asennevammasta kuin siitä, että he eivät muka kykenisi ymmärtämään erilaista taidetta. On vain helpompi pysytellä harmaassa massassa kuin olla se poikkeava, joka lukee vaikkapa venäläisiä klassikkokirjoja, katsoo mykkäelokuvia ja kuuntelee klassista musiikkia. Jokainen normaali-ihminen löytää taatusti jonkunlaisen kosketuspinnan erilaisiin vaikeiksi väitettyihin taiteisiin, jos he vain haluavat ymmärtää ja haluavat rohkeasti tutustua uusiin alueisiin. Taiteen käyttämisessähän on kyse hyvin pitkälti omien tunteiden käsittelystä ja reflektoimisesta taideteoksesta, sekä tietoisella ja alitajuisilla tasoilla. Ihminen, jolla on avointa mieltä ja pyrkii olemaan sinut itsensä kanssa, pystyy asettautumaan paremmin alttiiksi sellaisille taiteenlajeille, joihin ei ole aiemmin uskaltanut uppoutua. Itsekin olin joskus teini-iässä äärimmäisen rajoittunut taiteenkuluttaja, mutta vuosi vuodelta suvaitsevaisuus taiteenkuluttajana on vain kasvanut ja nykyään pystyn nauttimaan vaikkapa musikaalielokuvista, joita vielä kymmenen vuotta sitten inhosin. Joka tapauksessa olen oikeastaan aina pitänyt klassisesta musiikista (yhden konsertin, radion ja muutamien cd-levyjen perusteella), mutten ole koskaan saanut aikaiseksi lähteä perehtymään klassisen musiikin pohjattomaan suohon. Noh, nyt ajattelin urakan aloittaa. Tilasin cdonista reilulla kahdella kympillä Harmonia Mundi: The Fiftieth Anniversary Boxed Set -boksin, jossa on 50 kokonaista teosta 30 cd-levyllä. Pitäisi ilmeisesti olla aika laadukas paketti laadukkaalta julkaisijalta. http://www.cdon.com/main.phtml?prod=781476&nav=22680&navroot=905&page=product http://www.fishrecords.com.au/media/HM-50th-Box.pdf Tuosta pdf:stä näkee parhaiten sisällön.
Erinomaisen ostoksen teit. :thumbsup: Harmonia Mundi on erittäin arvostettu klassisen musiikin levymerkki. Antoisia kuunteluhetkiä!
Tuli kartutettua klassisen musiikin kokoelmaa isolla pinolla levyjä. Prismassa oli ulosheittohinnoilla (1 /kpl) iso läjä klassista musiikkia. No siitä oli kiva kahmia koriin sellaisia teoksia, joita ei muuten olisi tullut ostettua tai edes kirjastosta lainattua. On sitten ensimmäinen Kaija Saariahon teos päässyt hyllyyn.... ja joku kaunis päivä sen vielä kuuntelen.
Kuinka musta tuntuu, että tässä on epäkohta?:hitme: Sanoudut irti elitismistä ja silti toteat suurten massojen musamaku on huono.
Ei sitä eliittiin tarvitse kuulua ollakseen sitä mieltä että massojen musiikkimaku on huono. Tarvitsee olla "valistunut" ja hyvän maun omaava. Eliittiin kuuluvilla henkilöillä on usein esim. korkeasta yhteiskunnallisesta asemastaan johtuen velvoitteita ja kiireitä joiden vuoksi eivät ehdi/jaksa välttämättä paneutua musiikin aarteisiin. Heillä ei siis välttämättä ole massoja kummempi musiikkimaku, kunhan nyt kiireiltään käyvät silloin tällöin Verdin oopperaa kuuntelemassa kun kerran saivat ilmaiset liput. Valistunut henkilö taas pitää ehkä erikoisemmista oopperoista joita ei Suomessa ehkä koskaan esitetä mutta hyllystä löytyy DVD. Mustavalkoinen ajattelu ei myöskään ole hedelmällistä. Henkilö voi olla esim. 70 % massaan kuuluva, 20 % valistunut ja 10 % elitistinen.
Suurien massojen maku on kaiken suhteen huono. Elokuvien, musiikin, kirjallisuuden ("suuret massat" tosin kirjallisuutta ei lue), ruuan, lehtien jne jne suhteen tämä massamaku on yleensä ihan kamala.
Totta. Kun massalta kysytään musiikkimausta, he vastaavat: "kuuntelen laidasta laitaan, mitä nyt esim. radiosta tulee." Ja jotkut ihan vakavalla naamalla vielä väittävät, että he pärjäävät sillä musiikilla mitä radio soittaa. Uskomatonta! Ja kun kysytään tarkennusta tähän "laidasta laitaan" -kuunteluun, niin keskusteluhan menee näin: - Miten on, kuunteletko death metallia? - En! Hirveää örinää! - Entäs black metal? - Eiks ne oo jotain saatananpalvojia? Sairasta meininkiä. - Iskelmää? - Hei daa, en mä oo vielä keski-ikänen! - Mites sitten tuo proge? - Mitä tarkoittaa "proge"? - *huoh*... miten elektroninen musa ja ambient? - Ei ne oo oikeeta musaa... tarttee vaan painaa nappia... - Entäs räppiä? - Sehän on jotain neekerien harrastamaa pelkkää puhetta toisilta pöllittyjen taustojen päälle, en kuuntele... - Klassista? - Eiks se oo jotain vanhojen pierujen ja baskerihattujen taidemusaa? En kuuntele... - Indie/alternative/singer-songwriter -kamaa? - Ei sano mitään, ihme termejä... - Jazzia? - Hyi hitto!!1 - No mikä on sitten hyvää??!!! - Ari Koivunen ja Rihanna on ihan ok... on Jani Wickholmillakin muutama hyvä biisi Ja näillä mennään.
Massa kuuntelee soittolistoja jotka on samoja joka kanavalla. Vähän niinkun telkkarissa, joka kanavalta tulee Miami Ink , Käärmemies ja Ravustajat . Kyllä siihen Classisen musiikin pohjattomaan suohon kannattaa joskus perehtyä, uskomattomia tekeleitä tulee vastaan.
Onko muuten Sibeliusta saatavana laadukkaana tallenteena? Yhden CD-kokoelman ostin ja sen tunnelma on masentavan lattea. Mieluiten tietysti kuuntelisi laaturaitaa joko SACD:ltä tai DVD:ltä. Säkkipillimusiikki uppoaa myös kuin vanhaan ihmiseen, joten saa suositella myös näitä. Mitä yleisesti musiikkiin tulee, pidän itseäni suhteellisen laajamakuisena. Tosin riippuu hyvin paljon tilanteesta miten jokin tietty musiikki tehoaa, joskus pystyy kuuntelemaan örinäheviä, joskus taas Suomi-iskelmää tai soittolistakamaa. Minimalistisella konemusiikilla on myös oma paikkansa ja konemusaa tuleekin enimmäkseen kuunneltua.