Kolahti sen verta hyvin allekirjoittaneeseen, että se on oikein oman threadin paikka, kun ei vanhaakaan löytynyt. Toivottavasti muillakin on jotain sanottavaa elokuvasta. Lähdin katselemaan tätä elokuvaa pienin varauksin, koska olin saanut sellaisen käsityksen arvosteluista, että Memoirs of a Geisha on päältäpäin kaunis ja korea, mutta sisältä tähjyyttään kumiseva. Vaikka arvostankin paljon audiovisuaalista loistoa, niin kyllähän elokuvassa sisältöäkin pitää olla, varsinkin kun kestoa on lähes 2½ tuntia. Olikin siis hieno huomata, että tämä elokuva on todella muutakin kuin kirsikkapuiden loistetta. Siis tarinahan on simppeli. Sen kyllä tunnustan, mutta ei se silti elokuvaa huonoksi tai ontoksi tee. Tarinan kulmakiveksi muodostuva rakkaustarinakin oli varsin koskettava ja monitasoinen. Joidenkin mielestä se oli varmaan pelkkää patsastelua ja hampaiden kiristystä, mutta minua se ainakin liikutti. Loppukin oli varmaan monien mielestä varsinaista laalaata, mutta minä ainakin tykkään tämän kaltaisista lopetuksista. Minussa taitaa elää sittenkin pieni romantikko. Olihan tässä tarinassakin heikot hetkensä, joten ei tämä nyt pelkäksi kehumiseksi mene. Varsinkin sen jälkeen kun rupesi pommeja tippuun taivaalta, niin hommasta katosi rytmi, ja sen jälkeen ei okein päästy enää takaisin satulan päälle. Ennen loppuakin oli ehkä hieman turhaa kikkailua, mutta onneksi loppu käänsi taas suun messingille. Näyttelijät olivat kerrassaan loistavia. Ja mitä vitun väliä sillä on, onko ne kiinalaisia vai japanilaisia. Ihme nipotusta. Sen minä ymmärrän, että japanilaiset eivät tykänneet asiasta, mutta sitten kun jotkut länsimaiset kriitikot ja muut tyypit rupeavat urputtamaan asiasta, niin se pistää jo naurattamaan. Ja sitten tästä puhekielestä mikä oli englanti voidaan olla montaakin eri mieltä, mutta itseäni se ei haitannut. Ei se ainakaan minun illuusiotani rikkonut. Tai sitten tämä asia, että amerikklalaiset tekevät elokuvan vanhasta japanilaisesta kulttuurista, niin homma kusee automaattisesti. En ole mikään Geisha asiantuntija, mutta kyllä se ainakin minusta näytti varsin asialliselta meiningiltä. Pilkun nussijat ovat taas erikseen, mutta se porukka nyt ei pysty nauttimaan mistään. Niin ne näyttelijät. Zhang Ziyi sinisine silmineen oli kerrassaan upea näky. Siinä on kyllä sellainen neito missä kauneus, herkkyys ja taito yhdistyvät mitä eleganteimmalla tavalla. Eikä hänen tanssi taustastakaan haittaa ollut. Varsinkin se kohtaus missä hän tanssi lumisateessa oli pulssia nostatavaa seurattavaa. Kerrassaan upea ilmestys. Ken Watanabessa taas on sen luokan karismaa, että sen kun saisi puristettua puhtaaksi energiaksi, niin sillä pärjäisi vähän isompikin kylä. Hyvää työtä tekivät myös muut näyttelijät. Etunenässä Michelle Yeoh, Gong Li, Kaori Momoi ja nuorta Chiyoa näytellyt Suzuka Ohgo. Memoirs of a Geisha oli tosiaankin täydellistä audiovisuaalista juhlaa. Elokuvahan oli ehdolla 6 Oscariin ja sai niistä ansaitusti 3. Kuvauksesta, lavastuksesta ja puvustuksesta. Loput kolme oli ääni puolelta. Olisin kyllä antanut kernaasti näistä lopuistakin ne Oscarit. Varsinkin John Williamsin score oli kerrassaan mahtava. Uskaltaisin jopa sanoa, että miehen paras. Ja mikäs siinä on musiikkia tehdessä, kun sitä soittamassa on kaksi maailmankuulua soittajaa. Selloa soitti Yo-Yo Ma ja viulussa oli Itzhak Perlman. Musiikilla oli muutenkin tärkeä rooli elokuvassa, sillä sello kuvasti naista ja viulu miestä. Soittimet olivat äänessä siis sen mukaisesti ketä kuvassa kulloinkin tepasteli. Sellolla soitettu Sayuris Theme on yksi kauneimmista kappeleista mitä olen tähän mennessä kuullut. Ja jos oli musiikit mannaa, niin kyllä sitä olivat myös kuvaus ja upeasti lavastetut tapahtumapaikat. Tässä jos missä on sellainen elokuva minkä tekisi mieli nähdä full hd:na. ****½
Parikin kertaa jo tämä tekele tullut katottua. Todella hyvä elokuva, joka ainakin minut sai lumoutumaan elokuvan maailmaan. Näyttelijät hyviä, audiovisuaalisuus erittäin kaunista. Pahaa sanottavaa en tällä hetkellä löydä elokuvasta. Ja onhan siitä jo aikaakin, kun sen viimeksi katsoin. Ehkä voisi taas Canalilta katsoa joku päivä.
Eilen illalla tuli katsottua, eikä oikein oikein iskenyt. En oikein päässyt selville, että mikä oli elokuvan lajityyppi. Oliko kyseessä nuoren tytön dramaattinen kasvutarina, rakkaustarina 30-40-luvun japanissa vai jotain muuta. Erityisen paljon häiritsi näyttelijöiden "tankero-englanti". IMDB:n perusteella ymmärsin, että elokuvaan oli jouduttu hankkimaan paljon kiinalaisia näyttelijöitä, kun japanilaisia ei ollut löytynyt. Ilmeisesti englannin käyttäminen oli sitten kompromissi, koska kiinaa puhuvat japanilaiset olisivat olleet vielä huvittavimpia. Arvosanaksi antaisin ehkä kaksi tähteä. P.S. Naisnäyttelijättäret olivat kyllä kauniita kuin karamellit.
Tuli tämä jokin aika sitten katsottua eikä kyllä oikein täälläkään iskenyt. Puitteet olivat kyllä komeat, mutta sisältöä ei löytynyt vaan tarina junnasi tasaista tahtia eteenpäin ilman sen kummempia ylä- tai alamäkiä. Leffan loputtua olo oli lähinnä "jaha, tässäkö tämä nyt oli?". Tästä olen kyllä samaa mieltä, ehdottomasti leffan paras kohta.
Hienoa, että löytyi muitakin mielipiteitä. Lisää silti kaivataan... Memoirs of a Geisha ilmestyy Blu-raylle 25.9
Vihdoinkin sain katsottua tuon hyllyssä jo pitemmän aikaa lojuneen DVD:n. Epäonnistunut tekele mielestäni, juoni on yllätyksetön ja perihollywoodilainen siirappinen loppu kruunasi teoksen :sick: Toki elokuvassa oli omat hetkensä visuaalisen loistonsa avulla, mutta ei niillä korvata vääriä näyttelijä- ja kielivalintoja. * / *****
Katselin tän tässä toiseen kertaan, ja tykkään edelleen. Mielestäni todella kaunis elokuva. Ehkä muutamat hahmot jäivät aika yksiulotteisiksi. Erityisesti Michelle Yeohin näyttelemä Mameha olisi kaivannut hieman enemmän syvyyttä. Blu-rayn kuva oli hyvä. Varsinkin lopun puutarhakohtaus oli aivan uskomatoman upean näköinen. Pientä pehmeyttä kuvassa oli silloin tällöin, mutta muuten oivaa työtä. Katselin leffan kuulokkeet päässä ja ääniraitana oli PCM. Voisiko enää paremmalta kuulostaa...
Tuli hommattua tänään blurayna ja nähtyä siis myös ensimmäistä kertaa, olen jostain syystä karttanut tätä, vaikka aasialeffojen ystävä olenkin jossain määrin. Kaunis tämä on visuaalisesti, että äänimaailmaltaan, siitä ei pääse mihinkään. Ziyi on tässäkin elokuvassa kaunis ja hauras kuin juurikin se kirsikankukka. Tuo jo mainostettu lumisade -kohtaus oli kyllä erittäin upea, huomasin katsovani tätä kohtausta aivan sohvan etureunalla istuen. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin sitä, että tässä olisi puhuttu japaniksi nämä vuorosanat, tuo murrettu englanti ei oikein istu, tosin osa näyttelijöistä olisi pitänyt vaihtaa, koska ovat kiinalaisia alkujaan, tuskin Ziyikään sitä japanin kieltä niin hyvin osaisi, että tuo menisi koko leffan läpi, kuitenkin syntyjään kiinalaisia. Lisäksi juuri tästä syystä mielestäni meni vähän pilalle myös jenkkien tapaaminen, ei mitään kielimuuria välissä, vaan kaikki puhuivat iloisesti englantia enemmän tai vähemmän murtaen. Kerronnassa ei kyllä yllätyksiä ollut, mutta ei minua tuo loppu vaivannut millään muotoa, päinvastoin, välillä elämässä pitää olla onnellisiakin loppuja ja tähän se sopi mainiosti, tosin yltiösiirappiseksi tämä olisi mennyt vasta jos Chiyosta olisi tehty oikea vaimo, nythän hän jäi jalkavaimon asemaan, tosin, oli iloinen siitäkin ja ei realistisesti odottanutkaan, että hänet vihittäisiin. Eli tuo olisi ollut elokuvan totaalinen pilaaminen ns. mahdottomana skenaariona tuon ajan Japanissa. Yksi tähti pois puhutusta kielestä, eli: ****