Elokuva kertoo Thomas-nimisestä pojasta, joka herää oudossa Glade-nimisessä paikassa eikä muista mitään muuta kuin nimensä. Glade on suljettu rakennus, jossa on myös muita poikia, ja sitä ympäröi korkea kivestä tehty muuri, joka suojelee heitä Grivers-nimisiltä hirviöiltä, jotka asuvat Gladen ympärillä "Mazessa". Joka päivä muutama pojista lähtee kartoittamaan labyrintin alati muuttuvaa rakennetta löytääkseen mahdollisen ulospääsyn. Thomaksen saavuttua epätavallisia asioita alkaa tapahtua ja muut tulevat epäluuloisiksi. Thomaksesta Maze tuntuu jotenkin tutulta, vaikka hän ei täysin ymmärräkään paikaa huolimatta hänen ainutlaatuisista kyvyistä. Kun paikalle saapuu ensimmäinen tyttö, niin hän tuo tullesaan viestin, että hän on viimeinen Gladeen saapuvista, sillä loppu on lähellä. Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa 19.09.2014
Hyvä idea, joka houkutteli teatteriin asti. Visuaalisesti ihan siisti, tosin cgi-örkkelipörkkelit ei hirveästi säväyttäneet. Näyttelijät tekevät hyvää jälkeä, vaikkakin hahmojen reagointi ei ollut useinkaan kovin traagista ja aiheutti näin hilpeyttä. Kyllä tämä aika samassa kastissa painii kuin nälkäkurniimahassaleffat ja twailaitit. Kuitenkin leffan lopetus jätti pettymyksen muhimaan pään sisälle ja romutti muuten ihan okei leffaa. No katsotaan miten jatko-osa toimii ensi vuonna...
Vaikka Labyrintti on päällisin puolin nuorisoelokuva, jouduin näytökseen, jossa oli vain täysi-ikäisiä katsojia. Ilmeisesti elokuva toimii myös nostalgiatrippinä: voi haikailla nuoruusvuosia, jolloin tällainen seikkailuelokuva oli oikeasti jännä. (Itse en ole vielä niin vanha, että taitaisin kysymystä enemmälti arvostella.) Tarina oli kokonaisuudessaan kohtalaisen viihdyttävä ja kiinnostus säilyi melkein loppuun asti, vaikka juoni oli kasattu tutuista aineksista (Kärpästen herrasta ja Innocencesta alkaen) ja edustaa samaa lajityyppiä kuin Nälkäpeli ja Divergent: Outolintu yms. Ongelmana ovat väkinäisesti kehitellyt sekasikiöhirviöt, jotka liikkuvat niin nopeasti ja ketterästi, että taistelut muuttuvat epäuskottaviksi, ja hämärä taustatarina à la Resident Evil. 3/5
Ostin uuden bluray-soittimen ja pitihän siihen soittimen mukaan elokuvakin ostaa. Labyrintti lähti mukaan kympillä. Tykkäsin kyllä ja pitkälti samaa mieltä edellisten kanssa: paljon on tuttua nälkäpeleistä, joskin pienimuotoisemmassa ja vähemmän mahtipontisessa muodossa. Itse asiassa tykkäsin Labyrintin pienimuotoisuudesta. Kärpästen Herran poikajoukko mielessä, mutta Labyrintin yhteisö on onnistunut selättämään pakanauskonnon ja raakuudet. (toivottavasti ei spoilannut). En minä tästä mitään pahaa sanottavaa keksi. Labyrintti viihdytti oikein hyvin ja voisin katsoa toistekin. Toki tarina oli lievästi yllätyksetön, mutta se on myös oma vika kun katsoo paljon elokuvia. Tällaisista leffoista ne tulevaisuuden tähdet tulevat, joten on kiva nähdä myöhemmin, ketkä kaikki Labyrintin näyttelijöistä ovat menestysleffoissa jatkossakin. Sanotaan vaikka 3,5/5