Kiva kiva. Etenkin tuo John Carpenterin ohjaama -Cigarette Burns episodi on kiinnostanut nähdä jo jonkin aikaa. Katsottavahan se on kyllä nuo muutkin kauhuttelut. Takashi Miiken hyllytettykin näköjään mukana.
Noniin, jatkui tämäkin sarja sitten toiselle kaudelle. Ohjaajiksi on saatu mukaan ainakin seuraavat: John Landis, Dario Argento, Tobe Hooper, John Carpenter, Ernest Dickerson, Brad Anderson, Joe Dante, Mick Garris, Tom Holland, Stuart Gordon, Bentley Little, Rob Schmidt ja Norio Tsuruta. Yksi jakso tuosta onkin ehtinyt jo ilmestyä, Tobe Hooperin ohjaama The Damned Thing, joka on saanut ihan ok arvosteluita jopa. Katsotaan mitä tästä taas muodostuu.
On tätäkin nyt tullut jokunen jakso canalilta katsottua, eikä todellakaan ole vakuuttanut. Jotenkin tv-tuotanto näkyy kaikessa huonolla tavalla. Kolmas jakso oli jo niin uskomattoman paska, että aloin ihan katsomaan arvostelujen mukaan tätä sarjaa, mutta saa nyt nähdä mitä tulee enää katsottua. Nuo arvosanat nyt voi olla vähän yläkanttiin vielä, sillä jotenkin oma fiilis tästä sarjasta on huonompi kuin mitä numerot kertovat. No, ensi viikolla tulee kauden kehutuin jakso ja ehkä palaan asiaan silloin. 101 Coscarelli: Incident on and Off a Mountain Road 3/5 - Ihan kiva ja viihdyttävä kevyt kauhu ihan ok lopulla 102 Gordon: H.P. Lovecraft's Dreams in the Witch-House 3/5 - Suht pelottava ja originelli jakso. Paras näistä neljästä mutta ei kuitenkaan mitenkään ihmeellisen hyvä 103 Hooper: Dance of the Dead 1/5 - Jotain aivan käsittämätöntä kuvallista kikkailua aivan karmean huonolla juonella. Tämä oli oikeasti aivan uskomattoman surkea jakso, että pysykää todella kaukana tästä. 106 Dante: Homecoming 2/5 - Ihan kiva idea ja toimii vähän alusta. Yrittää olla turhankin näppärä ja jotenkin se idea vain katoaa.
Jos sarjaa ei muuten jaksa seurata niin ainakin 8. jaksoa "John Carpenter's Cigarette Burns" voi suositella. Muuten varsin keskinkertaista, tosin niinhän kauhu on lähes aina.. Onhan toki sarjassa jotain positiivista, eli (huonolle) kauhulle uskollisesti paljasta pintaa Tässä suhteessa 7. jakso "Deer Woman" nousee muiden edelle.
Kompataan. Vanha mestari näytti, että kyllähän täältä vielä. Ensimmäisen kauden onnistuneinhan se tuo taitaa tuo. Katseet sinne oikeaan yläkulmaan.
Jostain syystä epäilin jo vahvasti että tätä ei koskaan esitetä suomessa. No hyvä homma vaikka dvd:t jo löytyy.
Carpenterin paljon kehuttu segmentti oli minusta enintään keskinkertainen. Argenton Jennifer sen sijaan iski kuin tuhat volttia, aivan loistava. Näiden osien lisäksi ykköskaudelta kiinnostaisi lähinnä enää Miiken Imprint.
Imprintin nähneenä sitä ei voi muuta sanoa kuin pettymykseksi. Se tuntui vain olevan esittelyfilmi, jossa näytettiin miten gorea voidaan käyttää. Kaikki Miiken parhaista elokuvista tuttu bizarre-shokeraava meininki on korvattu vain gorella ja kauhulle ominaisemmalla tavaralla. Kaippa siitä pätkästä sitten haluttiin hieman vakavampi. Kannattaahan se toki katsoa, mutta ei kannata odottaa mitään liikoja.
Cigarette Burn oli kyllä todella hyvä ja helvetin pelottava. Muuten sarja ei häikäissyt. Heikosta keskinkertaiseen oli niiden jaksojen taso mitä jaksoin katsoa. Miiken jakso oli varsin rankkaa katsottavaa, mutta ei se kyllä mikään hyvä ollut.
Eka jakso olikin sitten niin peruskamaa kuin olla ja voi. No onneksi loppu oli varsin pätevä ja jätti positiivisen jälkimaun. Seuraavaa jaksoa odotellessa. On muuten sellainen sarja mihin mainoskatkot eivät sovi sitten yhtään.
No tämähän olikin huono kuin mikäkin. Sääli sinänsä kun tarinakin oli sentään Jor R. Landsdalelta peräisin, miehen cowpunk aikoinaan miellytti kaikessa räävittömyydessään. Tästä ensimmäisestä jaksosta puuttui kaikki roskaestetiikkakin, joka tällaisista tuppaa joskus viihdyttäviä tekemään.
Tässä Dance of the Dead:ssa ei ollut kyllä mitään järkee. Toivottavasti seuraavaksi tuleva Argenton Jennifer lunastaa odotukset.
Jaa, mun mielestä dance of dead oli oikein hyvä. Nää ekat kolme on ollu aika erilaisia keskenään niin odotan mielenkiinnolla tulevia jaksoja.
Oli tosiaan aika heikko jakso. Harmillisesti nämä vanhan koulukunnan ohjaajatkin näköjään sortuvat kuvakikkailuihin, joilla ei tarinan kannalta ole mitään merkitystä.
Just sopivan härö tää Argenton Jenifer. Eroottinen lataus erittäin häiriintynyt ja yleistunnelma varsin viisto. Vähän niin kuin miehen elokuvissakin. Tosin väripaletti oli tällä kertaa varsin neutraali. Enemmänkin olisi voinut maalailla. No punaista verta sentään löytyi yllin kyllin. Argenton mittakaavassa jopa ylitsevuotavasti. Hyvä myös että Argenton luottomies Claudio Simonetti oli saatu tekemään musiikit. Jälki tosin ei ollut ihan niin ikimuistoista kuin miehen parhaissa töissä, mutta kyllä sieltä muutamat hienot melodiat silti löytyi. Selvästi paras jakso tähän mennessä.