Marian paratiisi (2019)

Keskustelu osiossa 'Elokuvat' , aloittajana marlan, 09.10.2019.

?

Arvosanasi elokuvalle Marian paratiisi?

  1. 1 ääntä
    50,0%
  2. ★★

    0 ääntä
    0,0%
  3. ★★★

    1 ääntä
    50,0%
  4. ★★★★

    0 ääntä
    0,0%
  5. ★★★★★

    0 ääntä
    0,0%
  1. marlan

    marlan Well-Known Member Tukijoukot

    Liittynyt:
    10.06.2004
    Viestejä:
    1 942
    Saadut tykkäykset:
    76
    [​IMG]

    Tämän elokuvan varsinainen kohderyhmä paljastui vasta kun olin astunut saliin: katsomo oli täynnä seniorieläkeläisiä, jopa rollaattoriporukkaa. Olin ilmeisestikin näytöksen nuorin katsoja, tässä iässä jo harvinaista herkkua.

    Zaida Bergrothin tuore ohjaustyö Marian paratiisi (2019) on kertovinaan saarnaaja ja lahkonjohtaja Maria Åkerblomista (1898–1981), joka lietsoi kannattajiaan jopa väkivallantekoihin ja hallitsi Villa Toivolassa lähipiiriään kuin ruhtinatar konsanaan. Rahat saatiin kannattajilta, jotka myivät omaisuutensa. Kansallisbiografiassa kerrotaan: ”– – he [Maria Åkerblom ja Eino Vartiovaara] käyttivät ihmisten hyväuskoisuutta ja hengellistä hätää häikäilemättömästi hyväkseen pyrkiessään edistämään omaa aineellista hyvinvointiaan.” HBL:n viimeviikkoisessa haastattelussa häntä luonnehditaan psykopaatiksi.

    Kulttijohtajista on tehty kiinnostaviakin elokuvia, tuoreehkona tulokkaana vaikkapa Jim Jonesin innoittama The Sacrament, ja myös Åkerblomin vaiheissa (vankilapaot, henkirikokset, leijonanpennut, unisaarnat jne.) olisi ollut ainesta vaikka mihin, mutta valitettavasti Marian paratiisi hukkaa suurin piirtein kaikki mahdollisuutensa. Åkerblomin (Pihla Viitala) ja Villa Toivolan vaiheita seurataan elokuvassa vain muutaman vuoden ajalta 1920-luvulta ennen vankilatuomiota. Tapahtumat nähdään enimmäkseen nuoren lahkolaisen Salomen (Satu Tuuli Karhu) näkökulmasta.

    Ongelmana on se, että kaikki tuntuu tässä elokuvassa epäaidolta. Meilahden Villa Toivola on vaihtunut virolaiseen kartanoon, ja katsojalle jää täysin epäselväksi, oliko Salomen ja ilotyttö Malinin (Saga Sarkola) hahmoja oikeasti olemassa vai ovatko he käsikirjoittajien sepitettä — onko Åkerblomin tarina ollut pelkkää raaka-ainetta, joka päälle on rakennettu kokonaan oma tarina sepitteellisen hahmon henkisestä ja hengellisestä vapautumisesta ja tyttörakkaudesta. Fiktioelokuvassa ketunraudat olisivat voineet olla nokkela juonenkäänne, mutta tässä ne tuntuvat nimenomaan nokkelalta sepitteeltä, jolla ei ole mitään tekemistä Åkerblomin vaan käsikirjoittajien oletetun nokkeluuden kanssa.

    Ajankuva ei ole kovin vakuuttava, koska kaupunkikuvat on jouduttu ottamaan tiukasti rajattuina, jotta niihin ei osuisi sähkökaappeja, liikennevaloja ym. epäajanmukaista, eikä elokuva tunnu lainkaan sijoittuvan Helsinkiin, vaan se tuntuu suomalaistuotannolta, joka on säästösyistä kuvattu Virossa (selvemmin kuin vaikkapa Rat King). Myös oikeudenkäyntikohtaus (Kokkolan raastuvanoikeudessa?) tuntuu epäaidolta, samoin kuin puhekielenomainen replikointi.

    Epäaitouden tunnusta seuraa se, että Marian paratiisi vaikuttaa pitkästyttävältä ja juonen sijaan siinä on vain asetettu staattisia kohtauksia peräkanaa ja kokonaisratkaisu on sovinnainen ja kulunut.

    Jeesus-enkeli ilmestyi minulle uninäyssä ja käski antaa tälle elokuvalle ½ pinnaa. Koska valkokankaalla kuitenkin näytetään nisiä ja tyttörakkauden aihelmia, päättää pappa suuressa ja ylivertaisessa viisaudessaan olla avokätisempi.

    1/5

    Ensi-ilta Suomessa: 4.10.2019.