Pingviinien vaellus on aiheena jo sen verran tuttu, että tämä elokuva ei tarjonnut mitään uutta aiheesta. Ärräpäitä irtosi aivan kamalista kappalevalinnoista ja etenkin laulajan äänestä. Tuollaisen Björkmaisen pilipalimusiikin haluaisin pitää mahdollisimman kauan minun korvistani. Piti valita ranskankielisen ja suomenkielen väliltä ja koska olen ranskalle kovinkin allerginen, niin kuunneltiin sitten Heikki Kinnusen ja Katariina Kaitueen artikulointia. Miellyttävät äänet molemmilla, mutta kamalaa tekstiä suolsivat. Kenties ranskalaisen suuhun paremmin istuisi tuollainen puolirunollinen sanamuoto paremmin, mutta kenties saman reaktion olisi aiheuttanut myös suomitekstitkin. No ihan kiva elokuva silti, mutta paljon mielummin katson uudelleen D. Attenboroughin Life in the Freezerin, joka onnistui jopa paljon koskettavampi kuin tämä elokuva.
Jenkkiversion tossa katselin ja tykkäsin todella paljon. Aihe kyllä oli jo tuttu muista dokkareista, mutta kyllähän näiden veijareiden uskomatonta elämää jaksaa seurata kerta toisensa jälkeen. Freemanin ääni oli juuri sopiva ja musiikitkin toimivat hienosti. Ja mikseipä toimisi, kun säveltäjä on hieman lainaillut Joe Hisaishin melodioita. Periaatteessa aika virheetön dokumenttielokuva. ****½
Menin tekemään sen virheen että ostin tämän dvd:n suomen/ranskan kielellä. Näin itse alunperin jenkkiversion ja tykkäsin kovasti. Yllätys olikin suuri kun levystä ei löytynyt enää Freemanin ääntä ja leffa muuttui täysin siirapiksi kertojien puhuessa pingviinien äänillä. Eka kerta kun alkuperäisen päälle dubattu toinen versio(eli se jenkki siis) on parempi kuin alkuperäinen. Olen muutamalle tutulle näyttänyt tämän ja kaikki olivat samaa mieltä että kertojat olivat perseestä, mistä sais jenkkiversion
Katsoin suomeksi höpistyn version tästä siirapista. Kivasti oli inhimillistetty pingviinit ja laitettu ne ajattelemaan runollisesti. Siinä sitten kaunista kuvaa katsellessa tuli mieleen, että on ne ihania kun rakkauden voimalla uhmaavat luonnon oloja. Kuva oli siis nättiä, draama toimi ja musa kivaa Björk-pilipalia. No, seuralaiset pitivät tästä ja minäkin jaksoin keskittyä elokuvaan. On ne pingviinit vaan kovia tyyppejä, mutta eipä kai meitä Madagascarin pingviinit-sarjan faneja moinen ihmetytä. 3½/5.