Ranskalaisessa lähiökoulussa opettajat valmistautuvat uuteen lukuvuoteen. Kunnianhimoisine tavoitteineen he kohtaavat oppilaansa, mutta huomaavat pian miten koulun ulkopuolinen, konfliktintäyteinen elämä alkaa vaikuttaa myös koulun sisällä. Opettaja Francois yrittää rikkoa noidankehän luomalla järjestystä mutta opppilaat kyseenalaistavat sekä hänen auktoriteettinsä että sanomansa. Konfliktista syntyy intensiivinen ja aito uuden ja vanhan, nuoruuden ja aikuisuuden kohtaaminen. Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisella palmulla palkitun elokuvan on ohjannut Laurent Cantet (Kohti etelää). Luokka on loistavilla näyttelijäsuorituksilla täytetty väkevä draama tämän päivän Ranskasta. Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 23.01.2009
Oli oikein mainio leffa. Kokemusta löytyy itseltä henkilökohtaisesti parista "ongelmakoulusta" ja maahanmuuttajataustaisista kouluista, joten leffan tapahtumat olivat itselle läheisiä. Varsinaista "juonta" elokuvassa ei ole. Tapahtumat ajoittuvat yhden lukuvuoden ajan ranskalaiseen ongelmakoulun luokkaan, jossa on paljon eri kulttuureista lähtöisin olevia oppilaita. Elokuvassa kuvataan kuinka vaikeaa opettajana ja oppilaana oleminen nykymaailmassa on. Elokuvassa opettajaa esittävä François Bégaudeau kirjoitti kirjan, sekä elokuvan käsikirjoituksen ja on oikeassa elämässäkin ranskanopettaja. Tapahtumat perustuvat hänen omiin kokemuksiinsa. Oppilaat ovat amatöörinäyttelijöitä ja hoitavat roolinsa loistavasti. Suosittelen ehdottomasti.
Elokuva realistinen tyyli oli lähempänä dokumenttia kuin perinteistä draamaelokuvaa, mikä tässä kyllä toimikin oikein hyvin. Oppitunnit tuntuivat juurikin aidoilta vähän vilkkaamman luokan tunneilta ja kriisi kehittyi tyypillisestä pienen asian asteittaisesta paisumisesta.
Tämä oli kyllä mainio. Tuli Teemalta pari viikkoa sitten ja unohtui silloin kirjoittaa teoksesta. Todentuntuinen luokka, aika pitkälti tuommoinen oli minunkin yläasteen tunti, ainakin kun murrosikä oli pahimmillaan (vähemmän riitoja kylläkin, mutta samanlaista mesoamista). Sinänsä tätä voisi lähestyä jonakin taide-elokuvana tai dokumenttina, kun ei ole juonta, mutta toisaalta se on erittäin dokumentaarinen. Aiheena tämä oli itselleni tuttu, sillä äitini oli opettaja ja hän puhui paljon työstään ja sen eri puolista opettajan näkökulmasta. Aika paljon samoja fiiliksiä välittyi elokuvan myötä eli taitaa se opettajan homma olla samanlaista eri maissa. Arvosanaksi sopisi 3,5/5. Erittäin mukiinmenevä teos, jota oli mukava katsoa. Toteutus on hyvä, vaikka elokuva on täynnä amatööri lapsinäyttelijöitä, mutta ehkä se juuri tekikin tästä niin onnistuneen? Ei tällä ole hirveästi uudelleen katsomisarvoa, vaikka voisihan tämän toistamiseen katsoa, kun oli sen verta kiva katsoa.