Ohjaaja Jacques Audiard (Profeetta, 2009) on aina viihtynyt kameransa kanssa kadun varjoisella puolella. Luihin ja ytimiin on ruhjottujen romanssi: kuin tanssia veren täplittämällä hiekalla.<br /><br />Marion Cotillard on Stéphanie, tappajavalaita kouluttava seireeni, joka joutuu vakavaan onnettomuuteen. Hänen vastaparinaan nähdään Matthias Schoenaerts. Hän on Ali, yökerhojen ovimiehenä ja laittomilla extreme-tappeluilla itseään ja pientä poikaansa elättävä luolamies, joka tuntuu aluksi mahdollisimman epäsuhtaiselta parilta Stéphanielle. Etelä-Ranskan äveriäiden ja aurinkoisten rannikkokaupunkien suihkuseurapiirien takana toimii toinen maailma, jossa asennetaan laittomia tarkkailukameroita ja lyödään vetoa ainoastaan käteisellä. Kenelläkään ei ole luottoa. Tämä elämä ei tunne maksuaikaa. Kohtausten taustalla vilahtaa kuuluja loistohotelleja sun muita ökypuoteja, mutta Audiardin henkilöt nuolevat haavansa satamissa ja lähiömurjuissa. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 16.11.2012
Tämä pääsi yllättämään positiivisesti siitäkin huolimatta että arvelin leffan olen ihan hyvä - en olisi muuten mennyt sitä katsomaankaan. Oikeastaan olen vieläkin aika sanaton, että pitänee tyytyä kehumaan käsikirjoitusta, näyttelijöitä, kuvausta, ja musiikkivalintojakin. Kaikki toimii. Tuossa Mikan aloitusviestissä on sisällöstä kerrottu varmaan kaikki tarpeellinen ja vähän liikaakin... Amerikkalaisten käsissä näistä aineksista olisi varmaan syntynyt vahattua siirappikakkaa mutta tämä ranskalainen versio onnistuu olemaan uskottava ja vieläpä ilman mitään imelyyttä. Kehuinko jo kuvausta? Näyttää nimittäin tosi hyvältä, melkein tekee mieli muuttaa ranskalaiseen lähiöön... Ja täydet pisteet myös tehosteosastolle... Yksi vuoden parhaita leffoja. Miinusta vähän siitä että joistakin asioista tässä tarinassa olisi voinut kertoa lisääkin. 4,5/5 edit: unohdin vielä erikseen kehua Marion Cotillardia, aivan loistosuoritus häneltä tässä.
Audiardilta kypsä draamaelokuva, jossa keskityttiin osaavasti pääparin suhteen vaikutuksiin näiden omissa elämissä, eikä niinkään perinteisen romanttisen elokuvan tyyliin itse suhteeseen. Pieniä tunnelmahetkiä hyödynnettiin hyvin ja kuvaus toisti komeasti elelän kirkkaan auringon ja jyrkät varjot. Cotillardia pitää tosiaan kehua erinomaisesta roolisuorituksestaan. Näyttelijätär onnistui tekemään hahmostaan harvinaislaatuisen aidonoloisen.
Todella hyvien elokuvien putki jatkui tällä erinomaisen tunnelmallisella elokuvalla. Alussa hieman käynnistys vaikeuksia ja lähellä oli ettei Cotillardin hahmo alkanut ärsyttämään, mutta onneksi orastava ärsytys hälveni matkan varrella. Loppukin tuntui hieman siirappiselta, mutta muuten lähes täydellinen. 4½/5