Luetuttaako?

Keskustelu osiossa 'Kirjallisuus' , aloittajana pteittinen, 10.02.2002.

  1. KILLPATRICK

    KILLPATRICK Well-Known Member

    Liittynyt:
    28.01.2010
    Viestejä:
    2 287
    Saadut tykkäykset:
    222
    Jordanin kolmesta (suomennetuista) Conaneista keskimmäinen vessassa, Asimovin Robotit ja Imperiumi makkarissa (ajattelin lukea nämä kaikki uudestaan järjestyksessä, joka oli Preludessa) ja sohvalla aktiivisena Igguldenin Valloittaja sarjan ykkönen...
     
  2. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    6 131
    Saadut tykkäykset:
    276
    Tällä hetkellä menee vuoron perään Lucas Davenport -sarjaa sekä Harry Pottereita. Tosin äänikirjoina molemmat, mutta kai senkin voi jonkinlaisena lukemisena ajatella. Ihan kirjana on menossa Richard Bachmanin (Stephen King) Teloittajat.

    Kingin uusin dekkarisarja, jonka aloitti Mersumies oli myös todella hyvä. Varsinkin englanninkielisenä äänikirjana yksi parhaimmista, mitä olen kuunnellut. Ja ihan vain siksi, että lukija on niin hyvä.
     
  3. Liekinheitin

    Liekinheitin Well-Known Member

    Liittynyt:
    15.01.2004
    Viestejä:
    4 266
    Saadut tykkäykset:
    51
    ^ Onko noissa äänikirjoissa tavallaan jopa näyttelyä mukana, vai miten? Eli jos on pimeää ja kuuluu tuntemattomia ääniä, puhuuko lukija pelokkaalla äänellä eläytyen hahmon tilanteeseen ja niin poispäin?
     
  4. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    6 131
    Saadut tykkäykset:
    276
    Juu, ja lukijasta riippuen se on sitten hyvin näytelty tai ei. Yleensä kaikki kuitenkin tehdään aika maltilla eli itkuinen tai pelokas hahmo selkeästi näytellään itkuiseksi tai pelokkaaksi, mutta yleensä maltillisesti. Tärkeintä on kuitenkin se, että kuuntelija saa selvää siitä, mitä luetaan eikä esim. itku peitä sitä. Toki tuokin riippuu ihan lukijasta - taikka oikeastaan ohjaajasta, joita ainakin englanninkielisisten äänikirjojen tekemisessä käytetään. En tiedä käytetäänkö niitä Suomessa, täällä kun on aika rajalliset markkinat. Harry Pottereissa välillä vedetään roolit hieman yli, ehkä koska kyse on nuorten kirjoista, mutta se on ihan ok. Pottereista on olemassa amerikan markkinoille joku amerikkalaisen lukema versio ja muulle maailmalle Stephen Fryn lukema, jota olen itse kuunnellut.

    Stephen Kingin Mersumies pitää vielä erikseen nostaa esille. Se on mielestäni parhaiten luettu äänikirja, koska lukija pystyy mukautumaan niin moniin hahmoihin ja tunteisiin kuulostaen kuitenkin selkeältä ja realistiselta. Kirjan eräs päähahmo on erittäin herkkä nainen, josta ei ikinä voisi kuvitella, että mies voisi sen roolin esittää, mutta sekin menee täydellisesti. Tuo äänikirja (tai oikeastaan kirjasarja) on sellainen, minkä jälkeen hieman haikealla mielellä jää kaipaamaan hahmoja, joihin on samaistunut niin hyvin. Ja kiitos on ihan täysin lukijan. Rehellisesti sanottuna kirjat eivät ehkä niin hyviä ole, että itse lukemalla samaa olisi tapahtunut.

    Englanninkielisten äänikirjojen lukijat ovat joskus ihan kunnon näyttelijöitä. Will Patton lukee tuon Mersumiehen ja Titus Welliver on laitettu lukemaan uusimmat Boschit sen jälkeen, kun hänestä itsestään tuli Harry Bosch tv-sarjaan, ja Fry tosiaan lukee Pottereita. Kirjasarjoissa (esim. Lucas Davenport, Harry Bosch, Jack Reacher) kaikista paras on yleensä se, jos sama lukija lukee kaikki kirjat. Ihan täysin näin ei aina ole varsinkaan kirjasarjan alussa, mutta yleensä niihin vakiintuu joku lukija, jonka ääneen tottuu ja sen jälkeen liittää tietyn päähahmon.

    Yleensä äänikirjoissa ei ole kuin yksi lukija, mutta muistelen, että joissakin Connellyn äänikirjoissa, joissa on sekä mies- että naispäähahmot, on molemmille omat lukijansa, jotka sitten tekevät myös muut eri sukupuolten äänet.

    Mutta muuten aikuisten äänikirjoissa ei ole mitään ääniefektejä yms. Joissakin saattaa olla musiikkia alussa ja lopussa.

    Jopas innostuin kirjoittamaan äänikirjoista. Niitä tulee nykyään kuunneltua aika paljon lenkkeillessä, autoillessa, kotitöitä tehdessä jne.
     
  5. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    6 131
    Saadut tykkäykset:
    276
    Harry Potterit tuli nyt kuunneltua. Vuoron perään kuuntelin niitä Prey-dekkarisarjan kanssa (Lucas Davenport -sarja) ja koska kirjat eivät mitään lyhyitä ole, niin kestihän noissa, vaikka joka päivä olen kuunnellutkin.

    Potta Harri oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus ja onneksi vanhat ennakkoluulot karisivat ja lopulta jäi hyvä fiilis.
    Pelkäsin aluksi, että kirjat ovat pienten lasten velholeikkejä ja pari ekaa kirjaa oikeastaan ovatkin. Sen jälkeen tunnelma muuttuu synkemmäksi ja kun henkilöt kasvavat niin sitä myötä myös aikuisemmaksi.
    Valitettavasti J.R.R , eiku G.R.R eiku J.K. Rowlingilla on jostain syystä ihme kirjoitusripulia kirja kirjalta enemmän. Kirjat pitenevät ja matkaan tulee ihan liikaa tyhjänpäiväistä höpöttelyä ja touhuamista. Voldemortkin jää välillä aika kaukaiseksi hahmoksi. Kirjat kyllä pitävät otteessaan loppuun saakka, mutta en osaa sanoa paranevatko kirjat kuitenkaan vanhimmasta uusimpaan. Alun kirjat ovat mukavan tiiviitä, mutta juonet hieman lapsellisia. Uudemmissa kirjoissa (onneksi pari viimeisintä eivät ihan niin pitkiä ole kuin keskivälillä) juoni on aikuisempi ja mielenkiintoisempi, mutta etenee aivan penteleen hitaasti.

    Eivät ehkä ihan Tolkienin ja Martinin tasolle yllä nämä Potterit, mutta toisaalta olen ehkä hieman väärää kohderyhmää. Teini-ikäiselle nämä saattavat olla se paras juttu ikinä.

    Tyttären kanssa katsellaan nyt elokuvina näitä ja Feeniksin killassa ollaan menossa. Todella hyviä elokuvatoteutuksia (toistaiseksi), joista kyllä voisi moni ottaa mallia.
     
  6. Valentino

    Valentino Member

    Liittynyt:
    07.03.2008
    Viestejä:
    227
    Saadut tykkäykset:
    8
    Sanotaan, että vanhassa vara parempi. Kyllä se pitää paikkansa. Luin jokin aika sitten Erle Stanley Gardnerin novellikokoelman Kuolleen miehen kirjeet. Tarinat julkaistiin alkujaan amerikkalaisessa Black Mask -lehdessä vuosina 1926–27. Mielenkiintoisia tarinoita vaikka olivatkin vain noin 50 sivun pituisia.

    Sitä ennen lukemani Len Deightonin XPD oli kiinnostava romaani vakoilun maailmasta. Se oli taattua Deightonia.
     
  7. x_jmt_x

    x_jmt_x Well-Known Member

    Liittynyt:
    18.08.2006
    Viestejä:
    6 765
    Saadut tykkäykset:
    202
    Nepa, jaa GRRM ei jaarittele?

    Words are wind ja silleen...
     
    nepa tykkää tästä.
  8. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    6 131
    Saadut tykkäykset:
    276
    Kyllä, kyllä ja Tolkienkin välillä. Tuossa olikin lähinnä huono vitsin yrityksen tynkä siihen, että kukin noista kirjoittajista jaarittelee, minkä vuoksi muka meni kirjoittajat sekaisin (kun kukin vielä käyttää noita etunimien kirjaimia). No, onneksi en ole koomikko. :)

    Tosin se on aika yleistä fantasiakirjallisuudessa. Maailmat ovat niin erilaisia meidän maailmaamme verrattuna, että kirjailijat tuntuvat käyttävän paljon aikaa maailman kuvailemiseen. Parhaiten sen tosin tekee Tolkien (noista mitä mainitsin), kun taas Martin ja Rowling tahtovat jaaritella ja lisäillä ylimääräisiä juonia vain pitkittämistarkoituksessa (tai siltä ainakin tuntuu).

    Noiturissa ei muistaakseni niin pahasti tuota jaarittelua ole, mutta muuten ne eivät niin iskeneet.
     
  9. Kristian

    Kristian Active Member

    Liittynyt:
    31.10.2002
    Viestejä:
    2 439
    Saadut tykkäykset:
    21
    Itsekin koetin noita Pottereita, mutta en päässyt ensimmäisessä kirjassa puoltaväliä pidemmälle. Turhan lapsille suunnattua tekstiä. Varmasti olisi iskenyt paremmin varhaisteininä, varsinkin jos olisi kasvanut sitten sarjan mukana.

    Tolkien iskee vielä uusintalukukerroillakin, mutta GRRM:ää en tiedä viitsinkö edes jatkaa, kun seuraava kirja viimein ilmestyy (alkoi olla liikaa jaarittelua ja turhia sivujuonteita mukana jo 3-kirjasta eteenpäin).
     
  10. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    6 131
    Saadut tykkäykset:
    276
    Pari ensimmäistä kirjaa ovat todellakin melko lapsellisia monelta osin. Ja tietenkin samanlainen hieman lapsellinen maailma jatkuu myös myöhemmissä kirjoissa, mutta meno menee synkemmäksi ja
    myöhemmissä kirjoissa alkaa porukkaakin kuolemaan
    .

    Itsekin vasta näin melkein nelikymppisenä (huh, niin se aika vain kuluu :) ) kuuntelin kirjat Stephen Fryn lukemana ja sen verran voin tehdä suomennettuihin kirjoihin vertailua, että olen lukenut Feeniksin killasta viimeiset sata sivua kirjastossa. Englanninkieliset loitsut ja nimet ovat parempia, koska suomennetut ovat hieman tönkköjä eikä suomen kieli ehkä niin taivu kaikkeen ja pienet sanaleikit noissa menettävät merkityksensä. Jos joskus luen kirjat, niin ehdottomasti englanninkieliset versiot. Tuntuu, että suomennokset korostavat kirjojen lapsellisuutta.

    Jos siis englannin kieli sujuu, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla uusintalukua. :)
     
  11. Kristian

    Kristian Active Member

    Liittynyt:
    31.10.2002
    Viestejä:
    2 439
    Saadut tykkäykset:
    21
    Itseasiassa epäilinkin, että osaksi oli suomenkielisen version syytä tuo tuntemukseni. Lähinnä koetin lukaista, kun vaimo oli lukemassa kirjasarjaa lapsellemme. Täytynee joskus tarkistaa englanninkielinen versio. Mutta...

    _Stephen Fry_n lukemana!? Tässähän täytyy pian oikeasti kuunnella ensimmäinen äänikirjani!
     
  12. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    6 131
    Saadut tykkäykset:
    276
    Kyllä vain! :D Pottereista on Ameriikan markkinoille jonkun amerikkalaisen lukema versio (joka kuulemma on ainakin amerikkalaisten mielestä ihan ok), mutta lopulle maailmalle on Stephen Fryn versio, joka on todella hyvä. Fryn avulla jaksaa nuo pari ensimmäistäkin kirjaa läpi. Sen jälkeen meno tosiaan paranee. Kirjastoista löytyy tuota Stephen Fryn versiota myös, ainakin isommissa kaupungeissa. Joten mitään ei välttämättä tarvitse maksaa. Storytel.fi näyttää myös sisältävän potterit. En ole koskaan ko. palvelua käyttänyt, mutta voipi olla, että jossain vaiheessa tulee kokeiltua.

    Suomennoksesta vielä sen verran, että kun noita elokuvia on tullut tyttären kanssa katsottua, niin minun on pitänyt välillä häneltä kysyä, että mikäs tuon ja tuon nimi olikaan. Kun ei niitä oikein mitenkään tahdo suomeksi muistaa, kun kerran on englanniksi oppinut. Muutenkin tuntuu, että tuo suomennos menee vähän samaan luokkaan kuin ensimmäinen Hobitin käännös, jossa seikkaili hoppeli nimeltään Kalpa Kassinen jne. Pottereista voisi tehdä aikuisille hieman aikuismaisemman suomennoksenkin. :)
     
    Kristian tykkää tästä.
  13. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    6 131
    Saadut tykkäykset:
    276
    Stephen King on ollut viime aikoina hyvin pinnalla.

    Tuntuu, että ysäri ja 2000-luvun alku ei ollut Kingin parasta aikaa ja hän meinasi jopa jäädä hieman unholaan (ehkä Musta torni -sarjan loppuun kirjoittaminen sai muihin kirjoihin panostamisen vähemmälle. ), mutta Under the dome ja 11/22/63 saivat uran taas hienosti nousuun ja sen jälkeen häneltä on tullut monia hyviä tuotoksia. Kaikkia ei toki niistä ole vielä tullut luettua/kuunneltua (Storytel käytössä) mutta on ollut mukava huomata, että Kingin ote ei ole kadonnut ja hän on hienosti onnistunut laajentamaan myös yliluonnollisten dekkareiden puolelle.

    Ja nyt parin vuoden aikana King on ollut taas mediassa isosti esillä. Viimeisinpänä Abramsin tv-sarjan kautta.

    Mr. Mercedes (kaikki kolme osaa) oli todella hyvä kokonaisuus. Yllättäen dekkaria Kingiltä hieman yliluonnollisilla jutuilla maustettuna. Poiki myös tv-sarjan, jonka eka kausi oli ihan mainio.

    Outsideria olen nyt kuuntelemassa englanniksi. Poliisijuttua tämäkin ja ihan mielenkiintoinen juoni. Noin neljäsosan olen kuunnellut ja ei ole yhtään hajua siitä tuleeko tässä mitään yliluonnollista vai ei. Älkää kertoko, jos olette lukeneet. :)

    Ja nuo jo mainitut Under the dome ja 11/22/63 olivat myös mukava erilaisia juoneltaan ja mukaansa tempaavia.

    Joyland ei ihan niin iskenyt, mutta parempi sekin oli kuin kirjat keskimäärin.

    Monet ovat valittaneet Kingin kirjojen olevan hidaslukuisia pitkine kuvauksineen ympäristöistä ja ihmisistä. En ole niitä huonoksi kyllä itse kokenut luettuna tai kuunneltunakaan. Mutta ymmärrän, jos joku ei niin tykkää niitä lukea, vaan haluaa nopeampaa juonta ja äksöniä. Joillekin tuntuu LOTRin lukeminen olevan hankalaa samasta syystä.

    Olen Kingin kirjoja yrittänyt järjestyksessä lukea/kuunnella, mutta välillä hyppään aina näihin uudempiinkin. Vanhoista Salem's lot on jäänyt mieleen hyvänä kirjana, josta tehtiin pari sarjaakin (ihan ok-tasosia).
    Mutta ehdottomasti paras alkupään kirjoista on ollut The long walk (Pitkä marssi taisi olla suomenkielinen nimi) josta näköjään suunnitellaan juuri nyt leffaa. Mielenkiintoista.

    Vaikka paljon noita Kingin kirjoja onkin tullut luettua, niin varmaan puolet on vielä lukematta. Sen verran paljon niitä on ehditty kirjoittaa. Ja Rage saattaa jäädä kokonaan lukematta, koska se on vedetty pois markkinoilta Kingin toimesta.
     
    Hippo tykkää tästä.
  14. Hippo

    Hippo Well-Known Member Tukijoukot

    Liittynyt:
    28.07.2004
    Viestejä:
    1 763
    Saadut tykkäykset:
    53
    Kingiä on tullut itsekin lueskeltua jonkin verran parin viime kesän aikana.

    Näista kahdesta pidin, jälkimmäisestä oikein paljonkin. Mahtaakohan siitä tehty televisiosarja olla katselemisen arvoinen?

    Tätä sarjaa rupesin vahingossa lukemaan keskimmäisestä osasta (Finders Keepers). Meni ihan hyvin sellaisenaan, vaikka tarina oli himpan epäuskottava. Trilogia kiinnosti, koska kyseessä oli kuulemma perinteinen dekkarisarja. No ekaa en viitsi enää lukea, koska tuosta kakkosesta selvisi ykkösen juoni. Viimeisen osan puolestaan jätin kesken siinä vaiheessa kun yliluonnolliset jutut astuivat mukaan kuvioihin, eikä tarinakaan jaksanut kiinnostaa.

    Nyt on kesken jostain kahvilasta "lainattu" Ben Eltonin 'Meltdown'. Menettelee, mutta aika kaukana ollaan Eltonin parhaista teoksista.
     
  15. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    6 131
    Saadut tykkäykset:
    276
    Se oli kyllä ihan hyvä. Unohdinkin sen tuosta listasta kokonaan, kuten myös Under the domen tv-sarjan.
    Se ei ehkä ollut täysin onnistunut tv-muunnos (tuntui että tv-sarja tällä kertaa oli se hitaasti etenevä) ja katsoin sen sen verran kauan kirjan lukemisen jälkeen, että vertailu oli hieman hankalaa. Mutta kyllä sarja on katsomisen arvoinen. Mielestäni hyvin kirjan mukaan eteni, mutta kuten totesin, niin täysin en kirjaa enää muista.

    Under the domestahan tehtiin myös tv-sarja, jota en ole katsonut. Kuulemma ei mene samalla juonella kuin kirja.
    Kirjasarjan täysi ymmärtäminen ja viimeisenkin kirjan juonen avautuminen varmastikin vaatisi sen, että myös eka kirja on tullut luettua. Hartsfield (pahis siis) ei ollut mitenkään kiltti Hodgesille (hyvis) ekassa kirjassa ja viimeisen kirjan henkilöiden motiivien ymmärtäminen kylmiltään voi olla hankalaa. Sarjassa yliluonnollisuus tulee tosiaan mukaan vasta kolmannessa kirjassa, mutta yliluonnollisuus ei tietenkään Kingille uusi asia ole ja tässä tapauksessa mielestäni toimi hyvin. Joskin itsekin sitä aluksi vierastin, koska kirjat muuten eivät olleet yliluonnollisia. Itse en kirjoja lukenut, vaan kuuntelin, ja lukijana oli Will Patton (https://www.imdb.com/name/nm0001599/) joka on monille varmasti tuttu leffoista. Ei ehkä maailman menestynein näyttelijä (toki silti hienoja rooleja tehnyt), mutta äänikirjojen lukijana paras, mitä olen kuunnellut. Hänestä on tainnut tulla ainakin Kingin uudempien kirjojen vakiolukija, koska hän lukee myös tuon Outsiderin. Uskomattoman hyvä ja varmasti paransi tuota Mr. Mercedestä vielä entisestään.