Alexandre Bustillon & Julien Mauryn Livide kuuluu kauhuelokuviin, joista voi melkeinpä sekunnin tarkkuudella sanoa, milloin kokonaisuus lässähtää siinä suhteessa vertauskohdaksi sopii Sinister. Käsikirjoittajat ovat maalanneet itsensä nurkkaan ja koettavat loikata sieltä pois neljännen ulottuvuuden kautta mutta epäonnistuvat täydellisesti. Elokuva alkaa lupaavasti. Nuori parikymppinen kotisairaanhoitaja Lucie (Chloé Coulloud) lähtee ensimmäistä kertaa kierrokselleen vanhemman kollegan rva Wilsonin (Catherine Jacob) kyydissä. Kohdataan erilaisia vanhuksia, jotka tarvitsevat apua. Eräs potilaista on vanha tanssinopettaja rva Jessel (Marie-Claude Pietragalla), joka on maannut koomassa ties kuinka kauan. Kerrotaan, että hän olisi piilottanut aarteen jonnekin taloonsa (kammottavaan kartanoon, jossa hän makaa yksinään hengityskoneessa). Nuori sairaanhoitaja, hänen poikaystävänsä ja tämän veli tekevät väärän valinnan: he päättävät murtautua yöllä tanssinopettajan kartanoon etsimään aarretta. Spoiler Tähän asti elokuva toimii kohtalaisen hyvin. Nuoret murtautuvat pimeään kartanoon ja tunnelma on aavemainen. Löytyy erikoista esineistöä, muun muassa opettajan tyttären ruumis, joka on muka täytetty (näkyy selvästi, että siinä on maskeerattu lapsinäyttelijä, joka koettaa seisoa liikkumatta), ja hän on talon aarre. Sitten tapahtuu jotakin yliluonnollista: poikaystävän veli katoaa hän joutuu peilin läpi huoneeseen, jossa ei ole ovia. Lässähdys seuraa 55 minuutin kohdalla: huoneeseen ilmestyy kolme kikattavaa balettityttöä, jotka tappavat nuoren miehen veitsillä. Kauhun asemesta tapahtuma herättää kummastusta: keitä tytöt ovat ja mistä he ilmestyivät? Tapahtumilla ei enää ole mitään perustelua, ja elokuvan loppu muuttuu epäkiinnostavaksi. Käsikirjoittajat katsovat voivansa tehdä mitä hyvänsä, eivätkä he edes tajua kadottaneensa tarinan punaisen langan. Katsojalle vihjataan, että tanssinopettaja ja tytär ovat vampyyreja, mutta nämä vihjaukset ja loput tapahtumat ovat niin tekotaiteellisia, että ne hoippuvat tahattoman koomisuuden ja vaivaannuttavuuden välimaastossa. Kauhusta ei enää ole tietoa. Käy ilmi, että sairaanhoitaja houkuteltiin taloon kyseisellä aarretarinalla. Lisäksi seudulla on murhattu paljon nuoria naisia, ja murhaajaksi paljastuu vanhempi sairaanhoitaja, joka järjesti vampyyreille verta. Sitten ilmeisesti tyttären ja sairaanhoitajan sielut vaihdetaan: molempiin viilletään haava, sinne pannaan koiperhosen kotelo, koiperhonen tulee kummankin suusta ulos ja lentää toisen neidon suuhun, ja nyt heidän sielunsa ovat siis vaihtuneet. Ja niin edelleen. Toisin kuin vaikkapa elokuvassa El orfanato, tässä tunnelma ei kanna loppuun saakka, huolimatta musiikista ja lavastuksesta. Elokuvan nimi livide tarkoittaa kalmankalpeaa, kelmeää, lyijynharmaata. 1/5 Muutama kuvanäyte pohjoismaisesta blu-raysta: Spoiler Piilolinssi erottuu selvästi.