Ihan näppärä pikku road-elokuva, mutta eipä sen kummempaa. Isoisän ja angstiteinin roolit ihan osuvia, mutta kaukana mistään ennennäkemättömästä. Muutenkin koko elokuva on jotenkin väkisintehdyn oloinen ja varsinkin monet road-osuuden juonijipot olivat aika nähdyn oloisia. Lopun kykykilpailu pelasti paljon. Vähän ihmetyttää että miksi tästä nyt piti käsikirjoitus Oscari antaa, mutta ei tosin ole ensimmäinen kerta kun en akatemian valintoja ymmärrä. 3-/5
Voi luoja mitä kuraa pakotin itseni katsomaan loppuun saakka kun noin hyvät imdb-pisteet sentään. :OI:OI :OI
Ei viimeksi, mutta jokunen hetki sitten katsottuna: Little Miss Sunshine (2006) ½ Jenkki indie-leffa perheestä, joka lähtee matkalle kohti Kaliforniaa ottaakseen osaa lasten kauneuskilpailuun. Henkilöhahmot ovat tarkoituksellisesti tyypitelty vahvasti ja he edustavat jotain erikoisuutta hajanaisessa perheessä: business-mies isä, itsemurhaa hautova setä/eno, huumeisiin ja pornoon menevä ukki, kaikkeavihaava veli, mummolaseja käyttävä tytär ja kaiken tämän lisäksi, aivan tavallinen äiti. Elokuvan pointti ei ehkä olekaan lasten kauneuskilpailun voittaminen - vaikka sitä kohti elokuvassa pyritään ja siksi matka saa alkunta - vaan perheen integroiti yhteisen matkan muodossa. Elokuva ottaa vinosti kantaa amerikkalaiseen meininkiin (American Dream) sekä lapsimisseihin tehden molemmat naurettavaksi katsojien silmissä. Isä tavoittelee lähes veripäissä unelmaa, ukki ja eno ovat erikoisuuksien takia tipahtaneet kaiken tavoittelemisen kiertoradalta ja perheen lapset yrittävät saavuttaa jotain saavuttamatonta. Ilman suurta määrää kliseitä ja aiheen "totisemmalla" ja "syvällisemmällä" käsittelyllä elokuva olisi vieläkin nautittavampi. Tällaisena se oli viihdyttävä kokonaisuus, johon tuskin tulee palattua.
Little Miss Sunshine oli kestänyt erittäin hyvin aikaa. Ensimmäisellä kerralla hieman ylivedetyt hahmot ärsyttivät enemmän kuin nyt. Juonen yksinkertaisuus oli myös hyvä asia toisella katsomiskerralla. 4/5 vieläkin.