Mielenkiintoista sinänsä, yksikään samassa huushollissa elänyt kissa ei ole raapinut kaiutinten elementtejä. Nykyinen viuhottaja raapii lattiakaiuttimen kulmaa pari kertaa vuodessa, mutta etupuoli ei kiinnosta, jos nyt sitä ei lasketa että sieltä kuuluu ääniä. Pitäisi kai tuolle hankkia kaveri, ettei ole pakko kaikkea energiaa yöllä kuluttaa. Naapuritkaan eivät välttämättä hirveästi perusta katin törmäilystä pattereihin.
Joskus nurkissa pyöri kilpikonna, mutta kiinnostus lopahti kun ei se tehnyt muuta kuin söi ja teki tarpeitaan ympäri kämppää. Nykyään tuo majailee pikkuserkkujen luona, jossa sitä näkee ihan tarpeeksi usein.
Yksi maailman tyhmimmistä/sympaattisimmistä kääpiökorvakaneista(tai mikälie) Asustanut perheessä, vaikka kuinka pitkään ennenkuin ylemmät tahot(en puhu jumalasta vaan pöydältä tippuneesta esineestä) teloi hänen takakoivet. Oli mitä parasta seuraa, katseli leffat kanssani tuli syliin omasta tahdostaan, loikoili lattialla monta tuntia selällään. Jostain syystä ei ikinä käynyt kinni mihinkään kaiutinjohtoin yms. Oli aina hommissa antavana osapuolena, vaikka naaras olikin, ja vielä leikattu. Nimi oli muuten Hani, enkä minä sitä onneksi antanut. Kissat vai koirat väittelyssä en tykkää kissoista, kun suuri osa kissoista on vähän liiankin itsenäisiä, eikä ne oikeastaan pidäkkään ihmisistä. Aikuisiässä heitä kiinnostaa viisi kertaa enemmän mennä syömään oravia kuin leikkiä emännänsä kanssa.
Ranskan luppakorvakani nimeltä Töpö :> . Täytti kunnioitettavat 9 vuotta viime viikolla. "Grand Old Man". Vaihdoin vanhan kenkälaatikko 8-bit nipani (joka ei edes toiminut kunnolla ) siihen yhdeltä äidin työkaverin tytöltä joka oli perheineen muuttamassa afrikkaan ja ymmärrettävistä syistä halusi sille hyvän kodin. Täällä se on sitten asunut kuudennelta asti eli yli 7 vuotta. Saa aina juosta takapihalla vapaasti muutaman tunnin päivässä, jopa talvella. Tuokin tykkää katsoa telkkaria , varsinkin X-filesista aina innostui (?) vaikka nykyään ei paljoa jaksa sohvalle pomppia vaikka sitä virtaa vielä muuten on.
Papukaijoja on ollut jo iät ja ajat. Tällä hetkellä enää yksi vanhus, mutta kohta olen taas hankkimassa neitokakadun poikasta/poikasia. Kun ei osaa enää ilmankaan elää.
Tiikerinraitainen kollikissa, Pekkis. Ikää ~8-9 vuotta. Täsmälleen muuten saman näköinen kuin siinä Friskies kana-pahvipaketin kannessa on se yks, naama tosin on huomattavasti leveämpi ja nenä sirompi. Värit on täsmälleen samat kuin tuossa kuvassa. Joskus nuorempana oli bokseri mutta sen kuoltua ei ole ollut enää mitään muuta kuin kissa.
Opiskelija-asuntoon ei mahdu elukoita (itseni lisäksi!), mutta kotona on tätä nykyä kolme kultaista noutajaa. Eivät ole elektroniikkaa hajottaneet. Kerran vain sohvasta tulivat täytteet päivänvaloon. Lisäksi ollut aikoinaan mm. kaneja ja kissoja. Kun pääsee isompaan asuntoon, niin koiraa voisi ehkä harkita.
2 kissaa täällä majailee. Toinen kilpikonna värinen Burma ja toinen musta sekarotuinen. Perkeleen burma syö minun vaatteeni
Eipäs oo elukoita näkynyt. Äiti on perhepäivähoitaja ja aina on jotain allergisia lapsia niin hankkiminen ei ole sitten onnistunut. Koiraa aina pienenä halusin ja jossain vaiheessa jos/kun Suomeen taas palaan niin semmoisen kyllä hankin. :thumbsup:
Täältä löytyy yksi puolitoistavuotias koira, kääpiöpinseri. Kova meno kaverilla päällä koko ajan, vielä ei ole onneksi mitään isompaa hajoittanut.
Staffordshirenbullterrieri löytyy. Vajaa parivuotias narttu. Tuhoilta on vältytty. Ainoastaan vahvistimen volumesäätimessä on pienenpienet hampaan jäljet, mikä on suorastaan ihme. Yleensä tuo rotu ei jätä pieniä jälkiä mihinkään minkä hampaat tavoittavat. Johdot on jemmattu, kajarit on tukevien jalkojen päällä, koira päivisin eristetty keittiöön ja pieni omaisuus kulutettu puruleluihin. Aivan loistavan veikeä ja iloinen otus. Terävä-älyinen luupää.:love:
Aikoinaan 5 undulaattia oli. Nämä olivat täysin vapaita huoneessa. Kyllä sai kukka amppelit kyytiä. Varsinaisia tuholaisia, mutta todella mukavia seuralaisia. Sain linnut jo aika iäkkäinä. Ikää en tiennyt saadessani. Kyllä nämä vanhoiksi eli. Olisivatko olleet 10-14v kuolessaan.
Oli koira, mutta ex-akka vei sen mennessään, koska en voinut pitää sitä heti eron jälkeen, vaikka ex-akka sitä tarjosi. Kun myöhemmin se olisi onnistunut, ei ex-akka enää antanutkaan koiraa takaisin. Sille tielle koira jäi, koska en viitsinyt tapella asiasta loputtomiin ja kuunnella vittuilua.
Kaksi kissaa löytyy. Kun edellinen "omistajani" siirtyi syövän takia kissanminttuniityille, ajattelin ettei koskaan enää. Mutta aina meillä on ollut kissoja, ei voi olla ilman, on ne niiiiiin jumalaisia.
Joskus ollu koira, enää ei voi pitää allergian vuoksi, kuten ei kissaakaan. Seuraavaksi pitänee hommata ravihevonen. Jos sais vaikka siskon innostuun mukaan kimppaan, sen miehellä kun sattuu olemaan oma ravitalli... Edit: Niin juu, vanhemmilla on Jacko, eli harmaapapukaija