Kaksi narttukissaa. 7 v. puoliksi Norjalainen metsäkissa, punainen pää silmistä ylöspäin sekä selkä ja häntä, muuten valkoinen sekä 4,5 kk vanha Brittiläinen lyhytkarva (rotukissa), väriltään sinikilpikonna (tummanharmaa jossa hieman cremeä). Hirveä häslinki himassa kun pentu hyökkäilee vanhemman kimppuun jatkuvasti (leikillään).
Nyt kun on hynttyyt laitettu yhteen tyttiksen kanssa, niin kaksi kissaa olen adoptoinut. Todella ihania ja todella ärsyttäviä tapauksia samaan aikaan.
Vuoden verran on kavereina asustellut kaksi Iguaania, n.6v Örkki ja parivuotias Iksu. Örkkillä on pituutta n.1.5m ja iksu 80cm. Mitään tuhoa nuo eivät onneksi ole vielä tehneet lukuunottamatta muutamaa verho kiipeilyä.. Muutaman kuukauden on nyt ollut myös valkoinen isovillakoira. Koiran kanssa on pidetty kotiteatteri huoneen ovi kiinni ihan kaiken varalta eli tuhoilta on selvitty. Ja örkin kuva liitteenä..
Itse olen ajatellut hankkivani tuollaisen iguaanin. Mutta perit epäilykset on leijuu ilmassa. Voiko igua pitää ihan vapaana asunnossa (ilman terraariota) ja ostamalla UV-B lamppun jonnekin nurkkaan valaisemaan? Vai pitääkö igulla olla oma "koppinsa"? Ja paljonkohan tuollaiset luovutusiässä olevat igut maksavat?
Kissoja löytyy 3 kappaletta ja tällä hetkellä niiden lisäksi vielä 6 kpl parin viikon ikäistä pentua. Joten jos joku trabalainen Turun seudulta on kiinnostunut, niin joulukuun alussa olisi tarjolla kissanpentuja. Voin luvata, että ne ovat lapsirakkaita ja tottuneet subbarin aiheuttamaan tärinään siihen mennessä.
Pari kisua ja yksi sekaroituinen hurtta löytyy kotoa.Kun olin neljä meille otettiin kissa. Siitä asti meillä on ollut kissoja. Toinen kissoista (Leksa, uros) on Jklästä tuotu...ja pirun säikky otus. Toinen kisu taas on raivostuttava (Misu, tytteli)..Pitäisi se leikkauttaa pian. En enää kestä,jos se vielä mulle tyrkyttää itseään. Eikö se tajua,että olen väärää lajia ja kaikenlisäksi väärää sukupuolta Oliver (elikä meiän tyhmeliini, Osku ), on nyt kai joku kolmevuotinen sekaroituinen epeli (pelastettiin se koiratarhasta). Niin karmea,mutt ah niin ihana. Aina jaksaa heiluttaa häntää...ja HAUKKUA. Pahinta on se,että Oskulla on sellanen hermoja raastava ääni. Mutta söpö se on. Sillä on sydämen muotoinen nenäkin :love:
Igun voi kuulemma totuttaa pienestä pitäen olemaan kokoajan vapaana. Örkki on asut esimmäiset 5 vuotta pelkästään terraariossa joten mekin jouduimme aloittamaan vapaana olon varovasti. Aina kun lisko itse haluaa niin se pääsee ulos. Yleensä se ei kyllä rauhoitu mihinkään vaan kuljeskelee ympäriinsä. Ainoastaan kesällä se saattaa makoilla ikkunalaudalla tuntitolkulla. Kokoajan vapaana olo tekee myös ongelman kosteuden suhteen. Lisko ei luo nahkaansa kunnolla ellei se saa olla "viidakko olosuhteissa". Nyt maillä on terraariossa ilman kostutin ja seinät sumutetaan kosteiksi aina kun muistaa. Silti tuntuu että kosteus vaan ei riitä. Vanhaa nahkaa tuntuu olevan kokoajan kiinni ainakin selän piikeissä. Terraariossa pitää myös olla tuo UV-B lamppu jonka avulla lisko tuottaa b-vitamiinia?. Tuo uvb valo ei muistaakseni ollut hyväksi taas ihmiselle joten se tuo oman ongelman vapaana ololle. Omasta pienestä igustamme, iksusta maksoimme muistaakseni 400mk. Örkki maksoi terraarioineen alta pari tonnia. Örkki tuli meille pitovaikeuksien takia mutta oli onneksi täysin kiltti ja kesy. Ei se sylissä tykkää olla mutta päivittäiset rutiinit hoituvat helposti. Jos minulla olisi kunnon tilat niin tekisin varmasti yhdestä huoneesta sellaisen missä lisko voisi olla vapaana vartioimatta vapaana. Nyt on tilanne vain se että joutuu kokoajan katsomaan perään koska Örkki on suhteellisen kömpelö ja pudottaa tavarat pöydiltä ja tuoleilta lattioille kiipeillessään. Mutta jokatapauksessa ovat erittäin kivoja elukoita ja en voi kuin suositella. Allergian takia minulla ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin ottaa joku lisko. (..ja villakoira=)
Steffe79: tutustu iguaanin elämään ja tapoihin ensin huolella kirjojen kautta. Erittäin hyvä Suomalainen perusteos on Rikhard Tenlenin "Vihrea Leguaani". MMyllyri tuossa kertasi jo tärkeimpiä asioita, mutta lisäisin siihen, että harkitse tarkoin ennen kuin hankit liskon. Hyvällä tuurilla ja hoidolla iguaani elää 15 vuotta. Myös terraarioon pitää panostaa. Rahallisesti valaistukseen, lämmitykseen ja kosteuttamiseen. Tilaakin pitäisi olla runsaasti, joten ehkei ihan pieneen yksiöön kannata hankkia. Meidän perheessä on ihmisten lisäksi iguaani, vanha ja iso kollikissa, joka luulee olevansa tämän talon pomo, kaksi koiraa ja neljä kilpikonnaa (kaksi vedessä ja kaksi maalla elävää). Siinä sitä hommaa riittää...:hitme:
On ollut akvaario, punakorvakilpikonnia, keisariboa ja sen ruuat, mutta kaikista on joutunut luopumaan kun muutti opiskelemaan toisaalle.
Tässä taloudessa asustelee staffi ja pitbull, joka pentuna pisteli poskeensa dvd-elokuvan 15 minutes.
Ei ole lemmikkejä ollut kohta 15 vuoteen. Nuorempana oli kissa, mutta katille tuli lähtö kun oli nenä tukossa ja muita hengitysoireita lähes vuoden verran ja alkoivat pahus pahenemaan. Naapureiden kissoja silittelen joskus parkkipaikalla, kun ovat sillä tuulella, että sallivat silittämisen.
Meikäläisellehän ei mitään elukkaa tuu. Kukkia oon välillä yrittänyt pitää, mutta nekin kuolee heti. Ja kun vielä työn puolesta joutuu vähän väliä oleen viikkoja poissa kotoa niin olisi vaikeaa vaikka haluaisikin jonkun hurtan kotia.
Johan tämä threadi on ollut melkein vuoden pölyssä! Tilannehan on nyt se, että avoke sai ylipuhuttua elukan hankkimiseen vastoin äänestämääni vaihtoehtoa. Eli viime sunnuntaina taloon tupsahti kääpiösnautseripentu. Neidillä ikää reilut 7 viikkoa ja kotiutuminen on sujunut hyvin. Tässä on viikko mennyt itselläkin opetellessa uuteen rytmiin, mutta onneksi viikonloppu edessä ja lepoa luvassa! Sisäsiististä ei voi ainakaan vielä puhua, sillä jätöksiä löytyy aina jostain muualta kuin lattialle levyitellyistä sanomalehdistä. Ulkona kyseinen yksilö tajuaa hoitaa asiansa, mutta sisätiloissa tapahtuvaan prosessointiin ovat hyvät neuvot kalliit. Varsinkiin kun tämä nyt on ensimmäiseni. Oi Plazan kaikkitietävä raati: Miten saada se karvapallo asioimaan paperille? Laitan myöhemmin vaikka jonkun kuvan tänne pikku-neidistä.
3,3 vuotta vanha labradorinnoutaja. Kaikin puolin hauska otus, johon sopii sanonta "tyhjä pää, mutta iloinen mieli".