Olen suuri sotaelokuvien ystävä, ja kiemurtelematta katson yleensä minkä tahansa (erityisesti ww2) tekeleen, joka aihetta edes etäisesti raapaisee, mutta nyt menin lankaan... Aasialaiset elokuvat ovat ilmeisesti nyt niin kovassa maineessa, että vaikka paljon sieltä hyvääkin tulee, niin paskakin saa näemmä kriitikoilta viisi tähteä ja respectit pelkän "syntyperänsä" ansiosta. Odotin liikoja maineen ja kuvien perusteella elokuvalta Brotherhood of War. Puitteissa, miljöön ja tarinan potentiaalissa taikka näyttelijöissä ei pitäisi olla suurempia puutteita, mutta mielestäni elokuvan ohjaus ja tarinan motiivittomalta ja epäjohdonmukaiselta tuntuva eteneminen (kuten esim King Arthurissa) pilasi koko elokuvalta kaikki mahdollisuudet päästä minkäänlaiseen suosioon tai siedettävyyteen minun keskuudessani. Worthless shit, if you don't mind me saying so.:sick:
...Jatkaakseni edellistä postiani. En siis ole mitenkään aasialeffojen suhteen nirso, ja voisipa sanoa, että pidän myös animesta, mutta tälläkin aasialeffan saralla olen joutunut toteamaan edellämainitsemani neljän tähden aasiabonuksen. Luulin virittyneeni oikeanlaiseen tunnelmaankin, kun lykkäsin Spirited Away - Henkien Kätkemä -levyn soittimeeni. Istumalihaksia alkoi kivistää raskaasti ja harmitus kasvoi suureksi, kun elokuva loppui, ilman, että mitään olisi tapahtunut. Kaunista, mutta turhaa ja motiivitonta touhua. En tarkoita, että olisin mitään action-poksuttelua jäänyt kaipaamaan, mutta tuntui, että elokuva oli tyhjää täynnä. Liekö elokuvan punainen lanka tullut jossain vaiheessa spiritetyksi away...
Jos se pää (Star Wars) ja häntä (Jedin paluu) on katsomatta, niin väkiselläkin käsiin jää pelkkä torso. Trilogian keskimmäinen osa ei välttämättä ole se paras mahdollinen valinta aloittaa katselua, kun kuitenkin on kyse jatkuvajuonisesta tarinasta. Toki jos olet kaikki osat nähnyt, niin tämä postaus on turha
Oldboy. Tästä on tullut niin paljon kuultua kehuja, että odotin vain mahtavuutta, mutta jäi vähän valjuksi. Loppu pelasti paljon, mutta ainakaan näin ekalla kerralla ei tarjonnut mitään suurempaa. Tähän tosin saattoi vaikuttaa krapula, minkä takia keskittyminen oli välillä aika vaikeaa. Annetaan tälle kuitenkin tulevaisuudessa mahdollisuus.
No niin tuli sidde katottu tuo Fellowship of the ring. Ainakin tuo trilogian eka jakso oli lähes tuskaa meikälle. Kaveri oli mukana tuon eka levyn ajan ja vakuutteli kokoajan että kohta paranee, tapahtuu etc. no toinen levy takaan eikä tapahtumia etc.esiintynyt, (paras kohtaus oli tuo Amityvillen äänellä huudettu kohtaus). Voi tietysti olla että kun tuli tuo kirja luettua ns. aikuisena, niin nuo fantasiatkin olivat jo hieman erinlaisia. No toisaalta kirjakin oli pakkopullaa sivun 200 jälkeen (yleissivistyksen vuoksi).Jopa tuo kuus vuotta oli parantanut tuota ykkös osaa mielikuvissa huomattavsti(saas nähdä mites nuo loput ). Luultavasti tuo ois jääny kesken jos en ois pitkästä aikaa katellu 5.1 systeemilla ja varsinki yliaktiivisen subbarin kans. No pakko yrittää kattoa nuo loputki, ku halaval sain:sleep: :sleep: :sleep: :sleep: :sleep:
En nyt tiedä onko tämä suurin pettymys, mutta aikalailla kyllä eilen Subtv:ltä tullut The Wild Bunch alitti odotukset. Verrattuna Peckinpahin parhaaseen teokseen Rautaristiin oli tämä tekele kyllä melkoista sillisalaattia. Toimintakohtaukset olivat ihan ok hidastuksineen kaikkineen, mutta pituutta leffalla oli kyllä yli oman tarpeen( :sleep: ), näyttelijöistä ei vakuuttanut oikein kukaan, suurin osa lähinnä ärsytti. Monesti olen aikonut ostaa tämän hyllyyn, mutta onneksi näin ei ole käynyt.
Raimin Spider-Man oli silloin teatterissa nähtynä äärimäinen pettymys. Niin kuulin kehuja mokomasta ja kuitenkin paljastui pannukakuksi. Kakkosta en ole nähnyt, enkä välttämättä halua nähdä. Dvd:nä näitä en halua. Samoin oli Sormusten Ritarien kanssa. Leffassa kävin katsomassa, petyin enkä mennyt 2 muuta sormusta katsomaan. Myöhemmin tuli kuitenkin nämäkin kaikki hankittua lähinnä pidennettyjen versioiden takia. Kuitenkin Sormusten Ritarit on paras noista kolmesta. Ja Paljon löytyy muitakin pettymyksiä tyyliin uudemmat Star Warsit. Eipä tuo minuakaan ekalla katselukeralla säväyttänyt, mutta kun dvdn ostin ja oikein ajatuksella sen katsoin, nousi se yhdeksi parhaimmista leffoista koskaan.
Avaruusseikkailu 2001 oli aikanaan kun sen ensimmäisen ja viimeisen kerran näin todella iso pettymys, koska kirja kuitenkin on yksi eniten arvostamistani scifi-klassikoista ja Arthur C. Clarke itsekin osallistui elokuvan tekoon. No, hypetys oli kyllä peräisin ihan omasta päästäni, koska kaikki arviotkin olivat jääneet lukematta (mikä ei välttämättä olisi auttanut asiaa kun kerran niin monet pitävät tätä elokuvaa mestariteoksena).
Pahin pettymys taitaa olla Sin City. Sarjakuvista pidän ja elokuvaa odotin innolla, lisäksi olihan siitä valtavat hypet vellomassa ja kasvattamassa odotuksia entisestään. Myös casting vaikutti kovalta jne. Leffan katsottuani jäikin todella laimea maku. Eihän se sysipaska ollut, mutta ei todellakaan vastannut odotuksiani. Tylsähkö ja ontto tekele.
Tästä ei voi olla kun samaa mieltä. Elokuva on ehkä puuduttavin elukuvakokemus mikä on koskaan tullut katsottua. Ehkä senkin elokuvan hienous joskus vielä aukenee jos tulee uudestaan katsottua. Tai sitten elokuva ei vaan toimi enää nykyaikana.
Kaksi leffaa tulee äkkiseltään mieleen. Ensimmäinen on Ali, jossa pääosan toki hienosti veti Will Smith. Näyttelijäsuorituksissa ei muutenkaan ole moitteen sijaa, mutta itse elokuva on yksi väsyttävimmistä ja pitkävetisimmistä, mitä olen nähnyt. Tosi iso pettymys kaikkien etukäteishehkutuksien jälkeen. Toinen on Aviator. Sinällään mielenkiintoinen henkilö, mutta elokuvana jälleen kerran tajuttoman pitkäpiimäistä katsottavaa. DiCaprio näyttelee hyvin, mutta ei todellakaan ole oikea valinta pääosaan.
Koittakaapas katsoa Shogun tv-sarja sen jälkeen kun olette lukeneet kirjan. Kyllä tulee tippa linssiin. Ei yksinkertaisesti rahat ja resurssit riittäneet 80-luvulla tehdä Shogunille arvoistaan tv-sarjaa.
Avaruusseikkailu 2001. Hirmuinen hype oli kerääntynyt vuosien mittaan kun sen vihdoin sain käsiini. Oli kyllä elämäni tylsimpiä kakspuoltuntisia. Visuaalinen anti mitä mainiointa, mutta ei sillä elokuvaa valitettavasti tehdä. Luokittelisinkin tuon taidepläjäykseksi elokuvan sijaan.
Itse ainakin kutsun hieman tyhmempiä tai muuten vain päättömiä elokuvia "pläjäyksiksi". Aika kornin kuuloista sekoittaa "taide" ja "pläjäys" samaan sanaan. Niin ja tuosta 2001:sta olen jyrkästi eri mieltä. Vaikka olenkin sen vasta kahdesti katsonut, on se pistänyt pääni pyörälle monesti, enkä vieläkään sulata suorimpaa päätelmääni elokuvasta, vaan aion katsoa sen vielä monta kertaa että aukeaisi kunnolla.
Ainakin nämä leffat tuli katsottua, ensin hirveän kohun/suositusten innoitamana, jotka tuli todettua sitten pettymyksiksi enemmän tai vähemmän - Huuliharppukostaja - Kellopeliappelsiini - Blade runner - Kuudes aisti - Casino Royale - Ilmestyskirja nyt - Taxi driver
Pettymyksistä suurin on ollut tuo uusi Star Wars -trilogia, joka selvästikin suunnattiin varhaisteineille. Niitä ihmisiä en ymmärrä joille Blade Runner, Avaruusseikkailu 2001 tai LotR-trilogia ovat olleet pettymyksiä... Enkä koskaan tule ymmärtämäänkään...