Paul Ryan tietenkin Edit: Vielä lisättäköön, että kyseinen henkilö soittaa Originissa. http://www.youtube.com/watch?v=VDAh2ti8u18 O ihana shoolo! \o/
John Williams. Hänen soittonsa virheettömyys ja kitaran sävyjen hallinta klassisissa kappaleissa on hienoa. Hän on Segovian oppilas ja taitaa olla parempi. Historiallisesti Segovia on ylittämätön. Paco Pena on taitavan loistava. Rock-musiikissa on mahtavia tyyppejä! Pysy siinä sitten perässä.
Ei kukaan muu kuin Brian May. Itse tehty kitara, täysin oma soundi. Livenä koettu neljä kertaa, aivan mahtavaa!
Jimi. Siis ei pääkallo tai sääpallo vai mikä se nyt olikaan. Ainoa oikea vastaus itselleni. Lähinnä sen takia että kyseinen sankari sai itsenikin aikanaan kitaraan tarttumaan, ja sillä tiellä mennään vieläkin. Harvemmin ihmisiä idolisoin, mutta tässä voisi olla yksi vaihtoehto. Uudemmasta polvesta ehdottomasti Dimebag. Käsittämätön artisti, käsittämätön tyylitaju yhdistettynä käsittämättömään taitoon. R.I.P.
Miksi Steve Vai puuttu listalta? Hän on ehdottomasti virtuoosimaisin. Rock'n'Roll ('50s) -puolella ykkönen on Brian Setzer. Hard rock -puolella arvostan eniten Ace Frehleyn tyylikkäitä sooloja (soitettu ilman mitään turhia vibrakampia tms). Metallipuolella Ross "The Boss" Friedman on tyylillisesti hyvin lähellä Acea.
Kotimaisista: Jukka Tolonen Albert Järvinen Tommie Mansfield (oik. Pekka Nurmi) (Kukahan hemmetti se on? kyselevät arvaten monet: omalaatuinen lahjakkuus joka kirjaimellisesti juurrutti kantrin tänne Härmän perukoille. Listallani kotikaupungin unohdettu suuruus lähinnä juuri maineensa vuoksi) Taisto Wesslin - ei hullumpi monen studiolevyn tunnelmoitsijana, mm. Loirin Leinot ja vanhemmat kotimaiset Ja ulkomaisista: Al Di Meola Grant Green - leppoisan ja joskus menevämmänkin jazzin tyylitaituri Kenny Burrell - kuin edellinen, mutta hivenen viihteellisempi Herb Ellis - taustamies usein, mutta komeasti pitää pystyssä montaa jazzlevyä Buddy Guy - hyvä bluesukko etenkin vanhemmilla levyillään Chet Atkins Martin Barre - aivan liian aliarvostettu Jethro Tullin kitaravelho Roger McGuinn - ei totisesti mikään virtuoosi, mutta 12-kielisen Rickenbackerin soundissa on vaan jotain taikaa... Moni aiemmin mainittu suuruus kuuluu itseoikeutetusti omiin suosikkeihini myös, mutta näitä nimiä tässä ketjussa on mainittu harvemmin.
Täytynee se Jimi valita jos omasta mielestä kaikkien aikojen parasta haetaan. Selailin threadia - kukaan ei ilmeisesti ole maininnut Pat Methenyä. Yllättävää sinänsä; sen verran kova ura äijällä on takana (taitaa olla voittanut mm. 16 Grammy-palkintoa) että pakkohan sitä on kunnioittaa. Ei ehkä paras, mutta yksi kiistattomista huipuista. Eikö Sting muuten ole aika pitkälti basisti?
monia suosikkeja löytyy. page, blackmore, buddy guy, Gary Rossington, clapton, hendrix, gary moore etc. listaa vois jatkaa loputtomiin mut ihmettelen ku kukaan ei oo nostanu jalustalle Jeff Healey nimistä tyyppiä, kaveri menetti näkönsä 1 vuotiaana ja alotti silti kitaran soiton 3 vuotiaana. ukko soittaa kitaraa sylissään ja millä tunteella kuoli muuten viime vuonna eli ääni Jeff Healeylle linkki SRV.n ja Heleyn yhteis jammaukseen (kuunnelkaa soolo) http://www.youtube.com/watch?v=XqU9RZqvFKY&feature=PlayList&p=D1CF6D617789E946&playnext=1&index=79 jos tykkäätte blues rockista kannattaa poistaa kaverin kolme ekaa levyä: # See the Light (1988) # Hell to Pay (1990) # Feel This (1992) on si meinaan lajinsa parhaimmistoo, harvoja levyjä missä ei yhtäkään raitaa tarvii skipata ikinä.
Al DiMeola puuttuu listasta. Siinä on mies joka on toiminut esimerkkinä EVH:lle, Wyldelle, Petruccille, sekä useille muille nykyajan virtuooseille. http://www.youtube.com/watch?v=i3SJIO2PIF0&feature=related http://www.youtube.com/watch?v=9cadbYIzhqQ
No nyt kun mainitsit niin mainostetaan DiMeolan, John McLaughlinin ja Paco DeLucian yhteislevyä Friday night in San Francisco (http://www.amazon.com/Friday-Night-San-Francisco-Mclaughlin/dp/B000002AHM). Saa kyllä akustiset kitarat sellaista kyytiä että huhhuh. Eihän tuollaista ihan joka päivä jaksa kuunnella, mutta virtuoositeettia on silti pakko ihailla.
Itse lähtisin tuonne blues-rockin puolelle ja liputtaisin Joe Bonamassan puolesta. Tämä kaveri on erittäin taitava. Tässä vuonna -89. http://www.youtube.com/watch?v=WLB900atJFs&feature=related Ja blues opetusta viime vuodelta http://www.youtube.com/watch?v=3cT0ZbMcRb4 Nyt ensi keväänä muuten Helsingissä, suosittelen tsekkaamaan. Iso
Se oli tiukka taistelu täällä Whon Peten, Slashin ja Brian Mayn välillä, lopulta kuitenkin Townsendin valitsin. Listalta puuttuu ainakin Jefferson Airplanen kitaristi, amerikansuomalainen Jorma Kaukonen.
Oma vastaukseni Jerry Garcia (Grateful Dead) oli aika selviö, mutta Kaukonen olisi saanut heti seuraavan äänen. Jos Jorma puuttuu listalta, niin muutenkin blueskitaristit ovat todella aliedustettuja. Esim. Muddy Waters vaikutti kokonaiseen sukupolveen kitaristeja Claptonista, Pagesta ja Richardsista alkaen. Minusta taas heavykitaristeja on mukana enemmän kuin liikaa. Lisäksi listalla on Sting (Police) joka mielestäni on kuitenkin basisti ja Sterling Morrison (Velvet Underground) joka taas on rumpali. :hitme:
Rhoads & Wylde on minun sankarit :king: Albert Järvinen on se kotimainen sankari! Komppaajan tittelin annan ehdottomasti James Hetfieldille
Randy Rhoads on (oli) omaan makuun ehdoton ykkönen. Yksi kaikkien aikojen jäljitellyimmistä kitaristeista, jonka lähes jokainen raskaampaa musiikkia soittava kepittäjä ilmoittaa esikuvakseen. Maininnan ansaitsee myös Def Leppardin edesmennyt Steve Clark, jonka puuttuminen listalta jolta löytyy esimerkiksi Kurt Cobain, on huutava vääryys.
http://www.iltalehti.fi/popstars/200903269305029_ps.shtml Ei sillä että olisin itse samaa mieltä. :hitme:
Vaikea arvioida eri tyylien kitaristeja keskenään. Jos olemalla omassa tyylilajissa ylivoimainen on myös parhaan kitaristi, Immortalin Abbath on paras kitaristi. http://www.youtube.com/watch?v=PSdXGcmPTWc http://www.youtube.com/watch?v=pQxcY1mEK8I&feature=related Kesänä livenä Tuskassa
Abbath vetää kyllä mielettömiä riffejä. Itselläni ei varsinaista suosikkia ole, mutta jos jotain listaa alkaisin kasaamaan niin eiköhän Abbath aika korkealta löytyisi.