Ongelmani on etten osaa päättää. Olen siis 11-vuotias aloitteleva BMX ajaja. Kumpi kypärä kannattaisi valita: FullFace vai normaali BMX kypärä? Tarvitsen Apuasi! :thumbsup:
Kyllä se full body armor vähintään pitää olla. Varmaan tuolla BMX-forumilla paremmin osaavat sanoa. Aiheesta tulikin mieleen, että K.I.T.T.in ohella meikäläisellä oli 80-luvulla myös hieno keltainen BMX-pyörä. Ei puhunut, valitettavasti.
Itse sen saa päättää (täysi-ikäisenä siis): A) pitkä terve elämä hyvien suojainten kanssa, tai B) huonoilla/puuttuvilla suojaimilla lyhyt katu-uskottava elämä eli nuorena kuoleminen/neliraajahalvaus. Ilman kypärää kaatuessaan kuolee kertalaakista, ei jää kitumaan. Kaverit sitten vanhana muistelevat kiikkustuolissaan, että heillä oli nuoruudessaan "yksi kova kaveri", jolta jäi elämä kokematta sen takia, että "tyylikäs ulkonäkö" oli tärkeämpi asia kuin turvallisuus. Vajaa kypärä eli osittainen suojaus suojaa kaatuessa sentään hieman, mutta vammauttaa kaatujan. Saapi sähköpyörätuolin ja hengityskoneen kanssa elää vielä muutaman lisävuoden, katsoa miten terveet kaverit jatkavat iloista elämäänsä hyvien kypäriensä kanssa. Tai ainakin hampaansa mällissä menettää, jopa alaleukansa, jos kypärässä ei ole mitään leukasuojaa. Täyskypärä suojaa parhaiten. Voi sitten itse vanhana kiikkustuolissa keinuen muistella niitä kavereita, jotka tappoivat itsensä huonon kypärän tai paljaan pään kanssa kaatuessaan. Kaikista tyhmimpiä ovat ne, jotka pitävät kypärää päässään ilman leukahihnaa tms. kiinnitystä. Että kypärä lentää päästä irti kolaritilanteessa eikä siis suojaa päätä lainkaan. Näille tyypeille on aivan oikein, että Darwin korjaa heidät pois kuleksimasta. Auta armias jos tällaiset pässit pääsisivät lisääntymään. Minä kaadun joka vuosi kerran tai useamman kerran. Niin fillareilla kuin moottoripyörillä ja mopoillakin. Aina on kypärä päässä ja talvella mp-suojapukukin. Talvella tulee yleensä vain mustelmia. Kesällä kaatumisesta seuraa asfaltti-ihottumaa, kipeitä niveliä ja kuukausia kestäviä kipuja ja liikuntakyvyn huononemisia. Olen tottunut kaatumaan. Jopa harjoittelen kaatumista (talvella). Mitä enemmän kaatuilua tietoisesti treenaa, sitä vähemmän pelästyy ja vähemmän vammautuu kun joskus yllättäen kolaroi. Kesällä kannattaa treenata kaatuilua nurmikolla tai pehmeällä rantahiekalla. Talvella on hauska ajaa päin lumipenkkaa. Voi tutkia ja treenata mitkä elimet kolhivat stongaan missäkin ajoasennossa. Ja aina kun kaatuilua treenataan, pysytään poissa liikenteestä, ainakin kaukana liikkuvista ajoneuvoista. Viimeisin kaatumiseni ei ollut omaa syytäni, auto ajoi päälle ja lensin ilmassa tyylikkäästi vajaan voltin. Oli koomista katsella taivasta ja pilviä lennon aikana. Hitto kun ei ollut elokuvakameroita paikalla, olisi saatu filmille luultavasti historian komein ilmalento. Fillari kärsi pieniä vaurioita, samoin minä. Kehovammani haittasivat eloa muutaman kuukauden ajan. Autokaahari toivottavasti joutui kalliiseen peltiremonttiin+maalaukseen. Itsepähän maksaa remonttinsa, kun kerran suojatiellä ajelee ihmisten päälle. Vaikka olisi mitkä suojat itsellään, se ei silti tee muista liikkujista yhtään parempia ajoneuvon käyttäjiä. Kusipäät ajavat ihmisten päälle, oli ihmisillä suojia tai ei. Tieliikenteessä muiden (=moottoriajoneuvoilijoiden) tekemisillä on ylivoimaisesti suurin vaikutus kevytliikkujan terveyteen. Maastossa taas saa ihan itse päättää miten suojautuu ja mitä riskejä kannattaa ottaa. .