Petri (Eero Ritala) tuhlaa tulevaisuuttaan hanttihommissa itäsuomalaisen pikkukaupungin pienessä urheiluliikkeessä. Hänen paras ystävänsä ovat suurisuinen Komentaja (Joonas Saartamo), kaveriporukan pomottaja, jonka metkuihin ovat aina valmiina lähtemään mukaan yllytyshullu Sarttila (Janne Ravi) ja kotikaupungin entinen urheilijatoivo Terho (Antti Väre). Kesäpäivät ja -yöt kuluvat leppoisan lorvailun ja pienen jäynänteon parissa. Yhdessä nelikko fanittaa intohimoisesti kaupungin päähän potkittua palloseuraa Kulman palloa. Sen pahin vastustaja on Petrin ja hänen kavereidensa karsastama hienohelmajoukkue AC United, joka palkkaa riveihinsä maajoukkuetason vahvistuksen, Tuukka Tiensuun (Jussi Vatanen). Sankarin vastaanoton saava Tiensuu, toivevävy ja entinen koulutoveri, herättää pojissa vilunväristyksiä. Ystävät ja joutenolo ovat aina olleet Petrille kaikki kaikessa, mutta arki kääntyy päälaelleen kun Petri tapaa elämänsä naisen Emmin (Lotta Kaihua). Tyttö vie hetkessä Petrin sydämen ja tekee tietysti muut Kulman pojat mustasukkaisiksi. Petrin onni olisi täydellinen ellei Emmi kannattaisi väärää futisjoukkuetta, ja ellei hänellä olisi vaarallisen läheiset välit poikien arkkiviholliseen, koko kaupungin rakastamaan Tuukka Tiensuuhun. Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 24.02.2012
Pakko nähdä, kun tuossa meikäläisen kaduilla on leffaa kuvattu ja onpa siellä myös kaverin poikakin näyttelyhommissa
Kulman pojat on tyylilajiltaan lähinnä romanttinen komedia ja farssi. Päähenkilöt kannattavat omaa divisioonajalkapallojoukkuetta todellakin koko sydämestään. Elokuva ei anna "divarifudiksesta" kovinkaan kaunisteltua kuvaa: katsomosta homotellaan vastapuolen pelaajia niin karkeasti että korvissa soi. Tältä osin komedia heilahtelee todella julman sarkasmin ja puskafarssin välimailla. Tällaisessa lajityypissä kotimainen elokuva harvoin onnistuu, mutta tässä elokuvassa oli valoisat hetkensä, kun tarina alkoi rullata. (Puumanaiset!) Tarina on melkoisen pueriili, ja se nojaa luonnekomediaan. Henkilöiden puheissa k*kke*lillä ja sen koolla on keskeinen osa (vaikka mitään todella tuhmaa ei näytetäkään). "Römpsän" saaminen ja sen puute esitetään miehen elämän keskeiseksi vaikuttimeksi. Omaa elämää eletään pitkälti jalkapallon kautta, ja Komentajan (Joonas Saartamo) pikkupojalle tehdään selväksi, että jalkapallo se on harrastukseksi otettava. Juonenkuljetuksessa on paikoin hienoista kömpelyyttä, mutta eläytyvä näyttelijäntyö ja yltiöpäinen huumori pitivät katsojan penkissä. Lotta Kaihuassa on samaa suloisuutta kuin nuoressa Julia Stilesissa (Save the Last Dance). Arvio 2½/5
Kokonaisuus tökki pahasti, mutta siitä huolimatta elokuva oli parempi kuin odotin. Monta hyvää yksittäistä juttua, hauskoja hahmoja ja paikoittain nerokasta dialogia. Elokuva antoi kaunistelemattoman kuvan jalkapallofaneista, mistä toki plussaa. 3/5