Vahvistimen kaukosäätimen Volume on alkanut temppuilemaan. Kovemmalle ääntä saa laitettua mutta pienemmälle ei. Joskus jos painaa todella lujaa niin saattaa hyvällä tuurilla saada pari pykälää laskettua ääntä. Muut napit toimivat hyvin. Joku ongelma kaukosäätimessä on joten ajattelin avata sen ja katsoa mitä se on syönyt. Kuinka se avataan niin, että sitä kehtaa pitää pöydällä vielä kasaamisen jälkeenkin? Eli niin ettei tarvitse tuiijottaa nippuside-jeesusteippi-liima säädintä!
Jos siinä ei ruuveja näy, niin todennäköisesti se on hitsattu ultraäänellä kasaan, joten ilman väkivaltaa sitä ei auki saa. Ehkä jollain Dremelillä ja laikalla saumat auki ja kasaus sitten liimalla, täysin nätiksi saaminen vaatii jo hieman vaivaa.
Omassa kaukossa on ollut vuosien mittaan samaa vikaa. Yammun kaukosäätimen pohjassa on yksi ruuvi jonka aukaisemisen jälkeen ruuvimeisselillä sivullla olevasta urasta kampeamalla kake menee paloiksi. Tämän jälkeen astonilla kun puhdistaa kontaktipinnat niin taasen pelaa.
Aika harvoissa kapuloissa saumat on hitsattu. Useimmiten niissä on ns. muoviklipsit sivuilla. Joten varovasti kun sivusaumoista raottaa oikealla tavalla loksahtaa reunat auki. Joissain tapauksissa pitää saumoissa olevia kiinnikkeitä varovasti vääntä/painaa niin lähtee auki. Useita, siis TODELLA useita olen korjaillut/putsannut ja kertaakaan en ole törmännyt hitsattuihin saumoihin kaukosäätimissä, mutta on niitäkin... Se meinasi unohtua mainita, että joissain kapuloissa on yksi tai muutama ruuvi esim. patterikotelossa tai pohjassa. Se on jemmattu useimmiten jonkin paperi/muovitarran alle jossa on esim. sarjanumerot kapulasta tms... Niin ja niiden piiilevyn kosketusintojen puhdistukseen sopii ihan pyyhekumi ja kumimatto taas jollain puhdistusnesteellä.
Muoviklipsit löytyivät myös tämän kaukosäätimen reunoilta. Varovasti veitsellä kampesin useasta kohtaa ja sain sen auki vain muutaman klipsin rikkomalla Jotain tahmeaa ainetta sieltä volumenapin alta löytyikin. Todennäköisesti kokista Pesin kaukosäätimen nappilevyn mikä on pehmeätä kumia ihan kunnolla juoksevan veden alla ja pyyhin sen elektroniikkalevyn likaiselta kohdalta pyyhekumilla. Nyt kaukosäädin toimii niin kuin pitääkin ja reagoi kosketukseen ilman, että tarvitsee peukalolla painaa täysiä ja huudella vittua ja perkelettä :naminami:
Tähän osioon tulee harvemmin edes katsottua. Mutta tänään otin omat kaukosäätimeni (myös hiiri ja näppis) tarkemman katsannon alle. Varsinkin osa säätimistä oli todella kurjassa ja likaisessa kunnossa. Kaljaroiskeita ym. tahmaista mönjää kertynyt vuosien saatossa. Aluksi aloin puhdistusoperaation paperilla ja vedellä. Mutta sitten hoksasin, että kaapista löytyy sellaisia käsien pesuun tarkoitettuja pyyhkeitä. Parilla sellaisella ja pienoisella lyijytäytekynän avustuksella tulikin lähes uuden veroisiksi.
Liian paljon ei saa "puhdistaa", sähkönjohtavuus voi kadota jos pinnat kuluvat liikaa. Etenkin paljon käytetty kaukosäädin on tosiaan kulunut, ei välttämättä niinkään likainen. Kuminappuloiden hiilimäinen sähköä johtava kerros liukenee puhdistusaineisiin. Mitään hankaava puhdistustapaa kuminappula ei kestä. Eli jos puhdistusrättiin jää tummanharmaata tai mustaa ainetta, pesuaine oli liian järeä ja kumimatto on pilalla. Pilaantuneen kuminapin voi yrittää ennallistaa korjauskemikaalisivelyllä, mutta kyseinen sähköä johtava pinnoitekemikaali maksaa enemmän kuin 10 uutta kaukosäädintä. Ammattihuollossa kemikaalin käyttö on järkevää, mutta kotikäytössä se kannattaa vain jos samalla kerralla pitää korjata tusina kaukosäädintä, ja silloinkin melkein kannattaisi ostaa kokonaan uudet kaukosäätimet, koska korjaus on vain tilapäinen hätäapu, se ei anna uutta 20 vuoden käyttöikää. Piirilevyä saa puhdistaa hieman kovakouraisemmin. Kullattu piirilevy pitää tietysti olla kullattu pesun jälkeenkin, eli ei saa raapia kultakerrosta pois. Tinattu mattaharmaantunut piirilevykontaktialue kannattaa kiillottaa kiiltäväksi. Jos pinta on karkeaa mattamaista hopeaa, sen voi yrittää hiomalla kiillottaa, mutta on vaarana, että hopeakerros katoaa. Ja karkean hopearypylän harjanteet vain puhdistuvat, kuoppakohtiin jää edelleen likakerros. Hopeanpuhdistus-erikoisaineella kannattaa hopeat hapottaa puhtaaksi, saa ne kuopatkin kiiltäväksi. Siis hopealle mieluummin kemiallinen kuin mekaaninen pesu. Talouspaperi kuivana toimii hellävaraisena kiillotus/puhdistusvälineenä. Staattista varausta se tosin synnyttää, joten kannattaa toimia ESD-normien mukaan, tai ainakin maadoittaa itsensä ja piirilevyn maapotentiaali valtakunnanmaahan samalla kun paperilla hinkkaa likakerrosta pois. Aina kun paperi hiemankin likaantuu, uudella puhtaalla paperikohdalla jatketaan. Parin sekunnin välein siis vaihdetaan paperista uusi kohta käyttöön. Vesihiomapaperi numero 2000 (3M on laadukas valmistaja) poistaa oksidin ja kiillottaa metallia, se ei tee liian syviä naarmuja. 600-paperi naarmuttaa liikaa, liian syviä viiltoja raapii. 1200-paperilla voisi varovaisesti yrittää, kunhan lopettaa hiomisen heti kun likainen himmeys muuttuu kiiltäväksi. Tämäkään karkeus ei vielä kiillota vaan se ennemminkin raapii, kuluttaa, lyhentää käyttöikää. 2000 tai isompi lukema paperin takana pitää lukea. Piirilevyn puhdistukseen suunnitellut kemikaalit ovat hyviä, säästää hinkkaamisvaivaa kun liuotinaine (esim. isopropanoli) liuottaa pois rasvaa ja juotoshartsia. Naarmuuntumisvaara pienenee. Asetoni on hyvä järeä liuotin, kunhan sillä ei muoviosiin kosketa. Piirilevy kestää kovatkin liuottimet. Silkkipainatusteksti voi kylläkin lähteä pois. Liuottimella kostutetulla vanupuikolla kätevimmin pestään haluttuja kohteita, pilaamatta viereisiä tuotteita. Ei saa "kastaa" vanupuikkoa esim. asetonipurkkiin, koska liuotinaine likaantuu. Purkista kaadetaan tilkka litkua vaikka snapsilasiin, jossa vanupuikon pään voi kastaa kertaalleen. Vanupuikkoja kuluu kymmenittäin. Jokainen näppäinkohta vaatii oman puikkonsa etenkin viimeistelypesussa, jossa likaa ei saa siirrellä. Alun esipesuvaiheen voi tehdä muutamalla puikolla per kaukosäädin. Likaantunutta puikkoa ei kasteta asetoniin, vain steriili käyttämätön puikko saa käväistä litkussa. Jos on sormella koskettu puikon toiseen vanupäähän, sitäkään päätä ei saa enää uittaa litkussa, koska sormen hapot ja rasva siirtyvät litkuun ja pilaavat sen jälkeen kaiken. Kumihanskoilla estetään sormilian eteneminen ja saa puikon molemmat päät käyttöönsä. Ammattimaisissa vanupuikoissa onkin vain yksi vanupää, mutta maallikko löytää maitokaupasta helpoiten kaksipäisiä kuluttajapuikkoja. Pesujärjestys on tämä: ensin liuottimella rasva ja irtolika pois (talouspaperi tai vanupuikko tai nukkaamaton puhdastilapyyhe), sitten kuivalla 2000-arkilla hinkataan mattapinta kiiltäväksi, lopuksi liuotimella (vanupuikko tai nukkaamaton puhdastilapyyhe) pestään pölyt pois. Muu toimintajärjestys vain siirtää likaa viereen, jopa kapseloi lian hiontanaarmuihin piiloon. Jos kiellosta huolimatta käytettiin talouspaperia loppupesuun, tarvitaan kaiken lopuksi paineilmalla paperikuitupölyn pois puhallusta. Ellei omista ilmakompuraa tai korkapainekaasua, kannattaa pitää näpit irti talouspaperista ja käyttää vain nukkaamattomia pesuvälineitä. Sähköinen painonappikontakti ei toimi jos sen välissä on talouspaperikuituja. Ultraäänipesukoneessa voi pestä sekä kuminappilevyn että piirilevyosuuden, kumpikin vaatii oman pesuoperaation ja mahdollisesti omat litkunsa. Isopropanoli voi olla liian järeä neste kuminappuloille, joten tislattua vettä ja pari tippaa käsitiskiainetta olisi turvallisempi. Piirilevyosuus taas ei siedä sähköä johtavaa ainetta. Tai siis puolijohteiden ja konkkien sisälle ei saisi päästää imeytymään mitään ainetta. Piirilevy sinänsä kestää lähes mitä vain, vaikka asetoniakin (jota ultraäänipesurin muoviosat eivät kestä). Varovasti kun pesee, niin pystyy pitämään puolijohteet ja konkat kuivana, nestepinnan alle päästetään vain painonappien kontaktialueet. LIDL myy pari kertaa vuodessa 20 eurolla ultraäänipesuria, se on lähes pakollinen ostos niille, joilla on taskulampun linssejä, silmälasit, fillarin rattaita, kaukosäätimiä ja muuta pientä usein pestävää sälää. Kannattaa kuitenkin opiskella ensin ultraäänipesemisen filosofiaa ja ultraäänipesunesteitä, ettei mene tuhoamaan pestävää esinettä oman tyhmyytensä takia. Esim. silmälasin linssiosan ei saa antaa koskea pesurin metalli- tai muoviosiin, linssi naarmuuntuu pilalle tärinän takia.