Elokuva-arvostelu ja elokuvan lyhyt esittely TV-sivuilla ovat aivan erit asiat. Lyhyet kirjoitukset Hesarissa ovat mielestäni elokuvan esittelyä. Näissä Kaukonen epäonnistuu jatkuvasti (esim.). Kaukosen pitkiä elokuva-arvosteluja en ole lukenut. Arvostan elokuva-arvostelijoita ja olen kiinnostunut lukemaan erilaisia mielipiteitä. Ylipäätään kannattaa mielestäni edes yrittää välttää vahvistusharhaa kaikissa asioissa. Lännen Median lehtiin kirjoittava Pekka Eronen osaa asiansa. Hänen kirjoittamissa elokuva- ja sarjaesittelyissä pysytään itse asiassa. Erosen kirjoitukset ovat kuitenkin samalla selvästi henkilökohtaisia näkemyksiä. Erosen pitkiä arvosteluja en ole muistaakseni lukenut.
Kyllä minä yleensä käyn lukaisemassa arvosanat parista tai muutamasta keskimääräisen arvosanan arviosta - sekä Imdb:ssä, että Goodreadsissä (etsiessäni luettavaa). Tämä siksi, että korkeimmat tulevat usein hypettäjiltä, joiden kokemus elokuvista on lyhyt ja kaikki näyttää hienolta - ja matalimmat puolestaan erilaisilta äärispämmääjiltä. Keskimääräisistä arvioista saa usein sen realistisimman kuvan. Samalla niiden perusteluihin on yleensä nähty enemmän vaivaa ja näkee äkkiä mistä näkökulmasta arvosana on annettu (ja vastaako se omaa mahdollista näkökulmaa).
Näyttää muuttuneen Aamulehden lyhyet elokuva-arviot kuluvan viikon maanantaista lähtien hiukan eri tyyppisiksi: Enää ei Martta tai hänen tuuraajansa ole yksin dumannut kaikkia tv-kanavilta tulevia leffoja, vaan homma on hajautettu useammalle arvioijalle. Parin päivän otannan perusteella muutos ei vaikuta ainakaan huonontaneen tilannetta. Ehkä jopa objektiivisuus on aavistuksen lisääntynyt.
^Lienee sama muutos kuin on saman konsernin Hesarissa. Nyt arvostelut toimivat myös elokuvan esittelyinä. Tähänhän Kaukonen ei pystynyt tai halunnut. Kirjoittajat ovat Pekka Eronen, Reija Karkkonen, Timo Kuismin, Timo Malmi, Taneli Topelius ja Siru Valleala. Oikein hyvä muutos mielestäni.
Eronen, Kuismin ja Malmi ovat pidemmän historian omaavia elokuvakriitikoita. Perspektiivi elokuvan historiaan ei ole koskaan pahasta.
Martta Kaukoselta on tullut uusi romaani. HS tykkää: "Martta Kaukonen kirjoitti valloittavan älyllisen kirjan, joka kelpaa paatuneimmallekin dekkarin lukijalle. Psykologinen trilleri jatkaa Martta Kaukosen esikoisteoksen tarinaa." Iltalehden Juuso Taipale arvostelee noin 70 vuotta vanhan elokuvan nykyajan termein: "Vuodet eivät ole kohdelleet vanhinta Tuntematon-filmatisointia kauniisti. Sitä ei voi juuri katsoa vakavalla naamalla. Se on huono juttu, kyseessä kun ei ole komediaelokuva. Edvin Laineen versiossa sota flirttailee komiikan kanssa. Kuolemat ovat paikoin teatraalisia. Kuoleman suudelman saavat sotilaat kaatuvat kuin harrastelijateatterin näytöksissä. Ampumahaavoja saati verta ei näy. Vieläkin groteskeimmista sodan kauheuksista puhumattakaan. Joku saattaa erehtyä pitämään sotaa leikkinä." Kirja ilmestyi vuonna 1954 eli vain 10 vuotta sodan jälkeen. Elokuvan valmistus aloitettiin alkuvuonna 1955. Tässäkö on suomalaisen elokuvakritiikin tulevaisuus? Ei mitään ymmärrystä eri aikakausista.
Toivottavasti on. Ei pelkkää täysin kritiikitöntä ylistystä ja "monumenttien" väkisin jalustallaan pitämistä. Kökköhän tuo teos oli jo kymmeniä vuosia sitten. Vielä kökömpi tänä päivänä. Louhimiehen tuotos on vielä näkemättä mutta jo Mollbergin leffa oli paljon parempi. Niin ne aikakaudet muuttuvat.
Eikö ne pääosin positiivisia olleet, jopa kansainvälisesti. Pitää muistaa että kyse on oman aikakautensa tuotteesta, ja sitä on olleet tekemässä ihmiset jotka ovat olleet sodassa mukana tai ainakin kotirintamalla joten heillä on ollut omakohtaista kokemusta jota on voinut elokuvassakin sitten soveltaa. Itse kirjaa johon elokuva perustuu unohtamatta, sehän on tuoreen veteraanin kirjoittama sekin.
Elonetissä on otteita aikalaisarvioista. Yleisesti sanottuna arviot ovat positiivisia. Moitetta annetaan liian vanhoista näyttelijöistä. Huomiota kiinnitetään myös siihen, miten kirja ja elokuva poikkeavat toisistaan. Tuo Iltalehden Juuso Taipale on näköjään urheilutoimittaja, jonka erikoisalaa on F1. Tuntemattomasta sotilaasta kirjoittaminen saattaa olla joku profiilinkorotusyritys. Muuta syytä on vaikeaa nähdä. Taipale ei siis onneksi ole suomalaisen elokuvakritiikin tulevaisuus.