Moni elokuva perustuu romaaniin, mutta läheskään aina romaanin tarinan siirtäminen valkokankaalle ei onnistu. On tietenkin ymmärrettävää, että laajan ja monitasoisen romaanin elokuvasovitus ei kokonaisuudessaan ole läheskään aina mahdollista, vaan tarinaa täytyy lyhentää, muokata ja jopa muuttaa, jotta sen elokuvakerronta olisi helpompaa. Tässä ei ole mitään pahaa, eikä välttämättä siinäkään, että lyhyestä novellista tehdään elokuvakäsikirjoitus ymppäämällä sinne tarinantäytettä, vaikkakin alkuperäistarinan idea vesittyy. Näin on käynyt kaikille Philip K. Dickin novelleihin perustuville elokuville, jotka kaikki ovat kuitenkin vähintään tyydyttäviä. Erittäin onnistunut elokuvasovitus on Anthony Burgessin Kellopeliappelsiini, jonka Kubrick onnistui sovittamaan elokuvaksi lähes yksi yhteen. Romaanin lyhyys varmastikin helpotti tehtävää. Toinen ääripää ovat elokuvat, joiden sovitus epäonnistui täysin ja joiden kohdalla kirjailija varmastikin pettyi lopputulokseen ja mahdollisesti katui kuvausoikeuden antamista. Mielestäni pahin epäonnistuminen on Desmond Bagleyn The Vivero Letter -romaaniin (1968) perustuva elokuva (1999), joka suoraan sanoen raiskasi hienon romaanin, jonka tapahtumat sijoittuvat Meksikon Jukataniin. Elokuvassa ei ole juurikaan mitään jäljellä Bagleyn tarinasta, ja se muutenkin on erittäin heikkotasoinen. Se on yksi tökeröimmistä elokuvista, joita omistan. Bagley kuoli jo 1983, joten omaiset olivat varmastikin tyytyväisiä saamaansa palkkioon eivätkä niinkään välittäneet siitä, mikä epämääräinen porukka tuottaa elokuvan tai millainen lopputulos tulee olemaan. Monia muitakin varmasti on..?
Babylon A.D nyt ainakin tulee ensimmäisenä mieleen, elokuvasovitus on ihan ihmeellinen. Kirjasta Babylon Babies.
Ready Player One. Olisi siitä kirjasta hyvänkin leffan saanut aikaiseksi, mutta miksi piti joka välissä oikaista tyhmemmän ja yksinkertaisemman kautta?
Brian De Palman ohjaama Turhuuksien rovio on surkea tekele Tom Wolfen mainiosta samannimisestä romaanista, jossa kuvataan 80-luvun äkkirikkaiden pankkiirien elämää, oikeuslaitoksen toimintaa ja rotukysymystä. Elokuvasovituksessa kaikki mahdollinen meni pieleen. Eräs IMDb:n kommentti kertoo olennaisen: ”'The Bonfire of the Vanities' is quite possibly the worst movie that I have ever seen, devoid even of the camp good-nature of Ed Wood. What is so genuinely mystifying is that the individual talent involved is really quite remarkable. Writer Michael Cristofer has won a Pulitzer and a Tony; Cinematographer Zsigmod is a multi-award winner who worked on 'Deliverance', 'Close Encounters...' and 'The Deer Hunter'; Production Designer Sylbert is a legend in the industry, having worked on 'Who's Afraid of Virginia Woolf?', 'Rosemary's Baby', and 'Chinatown', winning two Oscars along the way; Costume Designer Ann Roth is one of the most talented and celebrated around, having worked on everything from 'Midnight Cowboy' to 'Cold Mountain'; and the central cast has seven Oscar nominations and three wins between them.” Turhuuksien rovio on ehdottomasti yksi parhaimmista 80-luvun amerikkalaisista romaaneista, mutta 1990 valmistunut elokuva edustaa toista ääripäätä.
Tuli ensimmäisenä mieleen sarjakuvanovelli V for Vendetta, jonka elokuvaversio on aika erilainen sarjakuvaan verrattuna. Elokuva on omalla tavallaan hyvä ja en siinä mielessä sanoisi sitä epäonnistuneeksi, mutta se ei ole niin uskollinen esikuvalleen, vaikka tarinassa on paljon samaa ja monet merkittävät tapahtumat ovat samoja. Elokuvan ja alkuperäisteoksen sanoma ja lopputulos ovat kuitenkin hyvin erilaisia ja sarjakuva keskittyy myös muihin hahmoihin. Näin tuon elokuvan muutaman vuotta aiemmin kuin luin tuon sarjakuvan, minkä jälkeen ajatukseni elokusta ovat olleet ristiriitaiset, koska pidin siitä, mutta sarjakuvan sivuille jäi vielä monivivahteisempi tarina, joka olisi hienoa nähdä valkokankaalla.
Ehkä ei sovi kategoriaan, mutta mielestäni sarjakuva albumeista Kadonnut kaivos ja Kultainen Luoti tehty elokuva Blueberry oli suorastaan aivoverenvuotoa aiheuttava.
Sarjiksia en ole lukenut mutta tosiaan tuo elokuva oli hyvistä näyttelijöistä ym huolimatta aika pepusta.
Practical Magic. Sandra Bullockin ym tähdittämä leffa, ei vastaa oikein kirjan sisältöä eikä henkeä. Kirja on paljon asiallisempi ja sitä voisin jopa suositella jos noitasiskoista kertova kirja ylipäänsä kiinnostaa.
No jaa, eiköhän tuo The Dark Tower ollut floppien floppi ja kaikinpuolin täysi epäonnistuminen, näyttelijäkiinnityksistä lähtien. Siinä tehtiin kaikki niin väärin kuin vain voi tehdä.
Vaimoni piti minulle pitkän luennon aiheesta, kun olimme leffan nähneet. Hän oli aiheesta jonkin verran tuohduksissaan.