Lou Ford (Casey Affleck) on komea, mutta vaatimaton pikkukaupungin seriffin apulainen. Tämä hiljainen hurmuri elää yksinkertaista elämää idyllisessä teksasilaisessa kylässä yhdessä kauniin tyttöystävänsä Amyn (Kate Hudson) kanssa. Mutta kun Lou törmää työtehtävässään uskomattoman kauniiseen prostituoituun (Jessica Alba), hänen herkkä maailmansa hajoaa saaden hänessä piilevän pimeän puolen nousemaan esiin. Elokuvan pimeääkin pimeämmässä maailmassa mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa 08.10.2010 (USA:ssa 18.06.2010)
Olihan tässä leffassa jotakin hyvää. Väkivalta oli todella brutaalia ja aidontuntuista. Naisiin kohdistuva väkivalta "iskuineen,potkuineen" tuntui jopa katsomon puolella. Tämä on omalla kohdallani harvinaisempi tunne, elokuvaa katsellessa. Casey Affleck loisti tuntemattomana tappajana. Joka ei luonteellensa mitään voinut. Jessica Alba ja Kate Hudson hoitivat myös roolinsa kunnialla. Mutta kokonaisuutena leffa oli näitä ns. mitäänsanomattomia leffoja. Elokuvia joilla ei ole mitään uusintakatselu-arvoa. Leffasta ei jäänyt mieleen muuta kuin nuo yllämainitut tappo kohtaukset ja Casey Affleck tunteettomana tappajana. Michael Winterbottomin ohjaus ei häikäissyt puoleen tai toiseen. Ajankuvaus(1940) oli hyvin toteutettu. Elokuvan loppu vesitti homman kokonaan. The Killer Inside Me: 2/5
No olipa aika kehno. Parasta antia oli muutama vatsanpohjasta vääntävä kohtaus ja ne pienet jännityskohdat mutta olisi tämä parempikin voinut olla. 2/5
Kirjan olen lukenut joskus, rankkaa ja yllättävää tekstiä. Elokuva ei aivan samalle tasolle yltänyt, vaikka sinänsä varsin hyvä versiointi olikin. Päähenkilön todellinen luonne paljastui nopeasti ja muutama kohtaus oli puistattavan ilkeä. Varsinkin käytetty kevyt aikakauden musiikki loi hyvin kontrastia tapahtumille. ½
Tulipas viimein katsottua tämäkin. Aika rankka pätkä. Todella vähäeleistä mutta rankkaa katsottavaa - kuten edellä jo mainittiinkin niin väkivälta oli tässä sellaista brutaalia laatua. Eihän sitä leffan kestosta minuutteina paljoa ollut mutta kuitenkin ihan tarpeeksi - en arvosta Jessica Albaa näyttelijänä kovin korkealle mutta pahaa teki katsoa... Tarina etenee hitaasti, ikäänkuin syntyjä syviä mietiskellen, kohti suurempia ruumismääriä ja vääjäämätöntä loppuaan. Loppua joka kliseistä ja hieman kököistä tehosteista huolimatta onnistui olemaan jopa runollinen. Spoiler Se tyttö oli kaikesta huolimatta ilmeisesti murhaajan ns elämän rakkaus. Ja tunne saattoi olla jopa molemminpuolinen. Ihan laatuleffa. 4/5
Harvinaisen vastenmielinen elokuva, jonka juonenkäänteissäkään ollu oikein mitään järkeä. En pitänyt kyllä yhtään. *½
Taisi olla huonosti toteutettu kun ei saatu aikaan 1950-luvun fiilistä vaikka yritettiin Itse suhtauduin tähän filmatisointiin skeptisesti, kirja kun ei tuntunut taipuvan filmatisoinniksi. Mutta nyt seison korjattuna: taipuihan se! Mutkia oiottiin, mutta ei haitannut pahemmin. Harvassa elokuvassa sukelletaan totaalisen psykopaatin pään sisälle ja elämään kuin tässä. Tämä oli vähän kuin American Psycho, mutta ilman huumoria, tilalla ahdistusta. Väkivalta oli inhorealistista ja kerrassaan kamalaa, paatunuttakin katsojaa puistatti. Casey Affleck oli kuin tehty rooliin (kunhan vain oppisi joskus puhumaan). Rikosjännärinäkin tämä toimi. Visuaalinen puoli oli hyvin hanskassa. Miinusta tulee loppuosuudesta joka ei oikein jaksa kantaa. Kamala elokuva jota ei tee mieli katsoa toistamiseen. * * * ½ Spoiler Elokuvassa laulettu ja taustalla soinut biisi Spade Cooley & His Orchestra: Shame on You on siinä mielessä merkityksellinen että Spade Cooley pahoinpiteli vaimonsa kuoliaaksi vuonna 1961.
Vähän kuin Tarantinon elokuvat, mutta ilman minkäänlaista huumoria... väkivalta oli sitä mitä se on eikä paljoa naurattanut eikä sen toisaalta lähtokohtaisesti kai pitäisikään. Päähenkilö oli oman historiansa ja nyrjähtäneen mielenterveytensä vanki, eikä nähtävästi pystynyt toimimaan toisin. Juonenkulku ei ollut joka osaltaan kovin looginen, mutta selvähän se kun keskushahmoa ei järki juurikaan ohjannut. Vaikka teos olikin omalla tavallaan onnistunut, niin eipä tee mieli katsoa sitä ihan pian uudelleen. ***/*****