Jeff Tomsicin Kiinni jäit! (2018) pohjautuu The Wall Street Journalissa julkaistuun artikkeliin, joka kertoo erään kaveripiirin 23-vuotisesta hippaleikistä. Kuukauden ajan vuodessa kaverukset jahtaavat ja jallittavat toisiaan ympäri Yhdysvaltoja, välillä kovinkin lennokkain tempuin. Aiheesta olisi voinut saada vauhdikkaankin seikkailun tyyliin Ota kiinni jos saat ja Game Night, mutta tämä elokuva kompastuu teennäiseen tarinaan ja huumoriin, joka on vain ajoittain hauskaa ja välillä sortuu pippeli–peräaukko- eli välilihalinjalle. Muutama huikea tempaisu tosin naurattaa, mutta kokonaisuus vaikuttaa suunnatun älyltään 11-vuotiaan tasoisille yhdysvaltalaisille. Elokuvassa yksi ryhmän jäsenistä, Jerry (Jeremy Renner), on onnistunut välttelemään muita jo 30 vuotta, mutta tänä vuonna muut aikovat antaa hänelle opetuksen. Muissa päärooleissa nähdään Ed Helms, Hannibal Buress, Isla Fisher, Jon Hamm, Jake Johnson ja Leslie Bibb, ja sivuroolissa vilahtaa Brian Dennehy. Kiinni jäit! on kyllä hetkittäin hauska, mutta kokonaisuutena käsikirjoitus vaikuttaa liian yritteliäältä ja tasapainottomalta. 2/5 Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 15.6.2018. — Ensi-ilta Suomessa: 20.7.2018. Pohjoismaisessa blu-rayssa (BD-50) on samat lisämateriaalit kuin muuallakin ja hyvä kuvanlaatu: Spoiler
Itse tykkäsin tästä aika paljonkin. Just sopivaa huumoria ja menoa tämmöselle ikuiselle mieslapselle ***½
Aihe kuulostaa/sivuaa hiukan elokuvaa Gotcha! (1985) joka ei itse asiassa ole hassumpi omassa lajissaan. Vieläkään en pysty juomaan Pernod:ta nauramatta "Mon crayon est large" Linda Fiorentino oli myös tuohon aikaan aika kissa ja taisi päästä nuoren miehen näpitys galleriaankin.
Elokuva tuli tällä viikolla Netflixiin ja hauskankuuloisen ideansa perusteella olin motivoitunut katsomaan tämän. Olin aiemmin nähnyt yhden hippakohtauksen Youtubesta, mikä myös lisäsi kiinnostusta. Valitettavasti tuo kohtaus oli elokuvan kohokohta ja sen perusteella loput elokuvasta oli pettymystä. Leffa oli tylsähkö ja mitäänsanomaton, suurin osa hahmoista ei ollut kiinnostavia ja huumori sekä dialogi oli pääosin tasoa "pippeli, heheh". Lopussa yritettiin luoda elokuvalle sydäntä, kun kaveri makaa sairaalan sängyssä ja porukka alkaa hippasille, mikä oli liian myöhäistä. Todella valju kokonaisvaikutelma. Parasta elokuvassa oli lopputekstien aikana näytetty kuvamateriaali, jossa ikääntynyt miesporukka, johon elokuva perustuu on hippasilla. Kun näki keski-ikäisten miesten pukeutuvan mummoiksi saadakseen kiinni kaverinsa ja nauramassa, muistutti se mitä todellinen ilo on toisin kuin itse elokuva. Aiheesta olisi saanut hellyyttävän, kevyen dokumentin, jos oltaisiin seurattu tuota porukkaa heidän ollessa hippasilla sen sijaan että olisi väkisin väännetty jotain keksittyjä hahmoja, jotka eivät kiinnosta pätkääkään. Mielenkiintoisinta ja hauskinta tässä on, että tämä perustuu tositapahtumiin ja se olisi sellaisena toiminut paremmin. Elokuva ei ole siinä mielessä huono, että se loukkaisi katsojaa pitämällä häntä tyhmänä ja tämä on siinä mielessä harmiton elokuva. Ongelma on ettei tämä herätä tunteita positiivisessakaan mielessä ja dvd-kotelon kannessa pitäisi lukea vain isolla "Meh". Päädyin katsomaan elokuvan, koska halusin kevyttä viihdettä, mutta tämä ei siinä onnistunut, joten vaikea suositella oikein kenellekkään tai missään tilanteessa katsottavaksi.
No, kokeile tuota Gotcha! On saanut hieman huonommat pisteet IMDBssä, mutta kaikki jotka ovat vaivautuneet kirjoittamaan arvostelun ovat tykänneet. Tietysti vain jos 80-luku kiinnostaa, kun eräänkin mielestä silloin tehdyt toimintaelokuvat ovat surkeita.
Täähän oli ihan hauska leffa lapsenmielisistä aikuisista. Kepeää ja harmitonta viihdettä. Vauhtia ja jonkin verran vaarallisilta vaikuttaneita tilanteita. Alatyylistä huumoria melko paljon ja aikas sikamaisia juonitteluita. Ei mikään täysosuma elokuvana, mutta ei pitkästyttänyt eikä ollut liian pitkä. ***/*****. Halpuutetulta BD:ltä katsoin.