Juuri katsoin leffan, ja harvoin jumittaa elokuvan jälkeen näin pahasti. Mullholland Drive on Rubikin kuutio leffaksi....pitää katsoa uudestaan jahka kerkiää. MD:stä olisi ollut kyllä kahteenkin elokuvaan: Spoiler toisessa versiossa mullistavaa käännettä ei olisikaan tapahtunut, vaan elokuva olisi jatkunut alkutarinan viitoittamalla tiellä "tavanomaisen" jännityselokuvan tavoin. Rankkaa tarinaa manageripoloisen kiristyksestä olisi seurannut pidempäänkin, sillä Cowboyn antamat "ohjeet"-kohtaus oli todella tehokas. Aineksia olisi tosiaan ollut, mutta tällöin aivan eri leffa kuin Lynchin mysteeri. Merkillisiä elokuvia Hollywood suoltaa. Usein tarina on pureskeltu katsojalle melkein lobotomia-asteelle valmiiksi ja toisessa päässä on Lynchin leffat... Onneksi löytyy siltäkin väliltä. Nerokas leffa, joskin omaan makuun ehkä vähän liiankin nerokas. ****/*****
Perusjuonen yleisin selitys on varmaan tuo minkä Heka kirjoitti. Sitten voikin alkaa pohtimaan "mikä on tuon henkilön/esineen idea?" Ja sitten miten ne liittyvät perusjuoneen. Jeps, kerrassaan mahtava elokuva. Pitänee katsoa uudestaan joku kerta.
Loistava leffahan tämä(kin) Lynchiltä oli. Tuossa Lynchin "virallisessa" (siis se lynch.comin kautta) Eraserheadin julkaisussa olevassa haastatteluosiossa mies sanoo, ettei ole vielä tähän päivään mennessä kuullut täysin tyhjentävää tulkintaa Eraserheadista (en muista sanamuotoa, mutta tuohon suuntaan), ja uskonkin, että joitain (mm. Mulholland Dr./Lost Highway) hänen elokuvistaan ei ole tarkoituskaan täysin tulkita alusta loppuun, vaan antaa mielen harhailla ja saada katsoja miettimään päänsä puhki, ja samalla mennä syvemmälle ja syvemmälle hänen elokuviinsa. Hyviä tulkintoja täälläkin, itsekin kannatan tuota "osaksi unta/haaveita" ja osaksi todellisuutta.
Aivan. Monilla on kauhea pakkomielle selvittää, mitä elokuvassa tasan tarkkaan tapahtui. Itse pidän sitä osittain toisarvoisena. Mitä 2001: A Space Odyssey:ssa tarkalleen tapahtui? Ken tietää, mutta elämys oli sanoinkuvailematon. Hieman kaduttaa, että menin lukemaan Heka:n tulkinnan, joka on hyvä ja kuulostaa järkevältä, mutta olisi pitänyt säilyttää tietty neitseellisyys elokuvan suhteen. Olen kuitenkin katsonut elokuvan vain kerran ja tuo tulkinta varmasti vaikuttaa vahvasti seuraaviin katselukertoihin.
Tässä olet nimenomaan asian ytimessä. Yritin ainakin varoittaa. Samantyyppinen ilmiö tapahtuu jos katsoo kirjaan pohjautuvan elokuvan ensiksi ja lukee kirjan vasta sen jälkeen. Kirjaa lukiessa ei sitten pääse eroon siitä että kuvittelee tapahtumapaikat ja henkilöt samankaltaisiksi kuin leffassa. Pahoittelen, mutta et enää koskaan katso Mulholland Drivea omin silmin vaan peilaten sitä aina minun (Lynchin totuuden kannalta, jos sellaista on, ehkäpä täysin virheellisiin) ajatuksiini...
Aika samaa mieltä kyllä olen tuon kanssa itsekin kahteen kertaan elokuvan nyt katsoneena. Tuohan on selvä, että ennen laatikon avaamista kaikki on unta - eräänlainen Dianen haavetodellisuus, jossa hahmot ja paikat ovat sekoittuneet kuten todellisissakin unissa. Tätä vahvistaa toisella katsomiskerralla tehty huomio: Spoiler Ennen alkutekstejä - kameraajo tyynyn sisään. Tosin mielestäni nuo mafiatyypit ovat kriitiikkiä Hollywoodin suuntaan ja miten siellä hommat toimivat ja tuosta kulkurista en ole itse päässyt aivan selvyyteen. Laatikko taas kuvastaa myös mielestäni puolestaan Betty/Dianen valvetilaa.
Nämä Lynchin elokuvat ja sarjat ovat mielestäni menneet vähän liian pitkälle. Ei taida mies itsekään olla selvillä, mikä esim. tämän filmin juoni on. Aikanaan, kun katsoin Blue Velvetin, niin siinä oli vielä ymmärrettävissä sanoma ja elokuva oli loistava! Roy Orbisonin musiikki sopi täydellisesti elokuvaan. Harmittaa vain, että minun dvd-kopioni tästä leffasta on niin surkeaa laatua. Tämä Mulholland Drive sensijaan on hyvin sekava. Vaikuttaa olevan ikäänkuin monesta unesta koottu. Olen kolme kertaa ruvennut katsomaan sitä ja yrittänyt selittää sitä itselleni. Ei ole tullut mitään. Sekava mikä sekava! Elokuvan sanoma pitää kyllä selvitä. Jos se ei selviä, niin sen ei varmaan kuulukaan selvitä, tai ei ole onnistuttu kiteyttämään ajatuksia. Voi olla vähän molempia tässä asiassa. Liika mystiikkakaan ei välttämättä ole hyvästä. Jotain samaa tässä leffassa kieltämättä on kuin Space Odysseus 2001:ssa. En ikinä ole nähnyt leffan tauolla niin ajatuksiina vaipuneita ihmisiä kuin tuon leffan tauolla(SO 2001). Kuvaus tuossa tosin oli aivan omaa luokkaansa, eikä sitä suotta kutsuta avaruusoopperaksi(musiikki). Mulholland Drivessa ei sensijaan musiikki mitenkään jää mieleen. Ei Lynchin paras elokuva.
Toiset tykkää toiset ei, Dr. Pepper... Tulee tuttua kauraa, IMO Mulholland Drive on juuri siinä mielessä hyvä elokuva, että se ei selitä katsojalle "mitä tästä pitäisi ajatella." Sellaiset elokuvat kiehtovat allekirjoittanutta, jotka antavat ajattelemisen aihetta. Pitäisi ylistää sellaisia elokuvia, jotka uivat erisuuntaan Hollywoodin valtavirrasta. Ensimmäisellä kerralla en pitänyt Lost Highway'ta erityisen hyvänä elokuvana, mutta toisella kerralla mieleni muuttui. MD:lle annan mieluusti 4,5/5. Taitaa olla tämänkin leffan kohdalla keskustelu taas virennyt Anttilan alemyyntien johdosta...
Itsekin katsoin Mulholland dr.n viime viikon loppuna (kyllä ostin Anttilan alesta) ja tiesin kyllä mitä tuleman pitää. Silti leffan loputtua oli aivan TÄH?!?! -fiilis. Kyllähän tuo pitää uudestaan katsoa (ehkäpä jo tänään), mutta tuskin tulen ikinä mysteeriä ratkaisemaan omilla alkeellisilla aivoillani, jos siinä nyt edes mitään tarkoitusta oli. Itse asiassa alan vähitellen uskoa tuohon Premierin katsojanhuijausteoriaan. ...Ei vaan, pitää katsoa uudestaan
Jaahas, tulipas tämäkin "brain fuck" elokuva katsottua -> joutavaa snobailu kikkailua, Lynch yrittää olla taiteellinen tai mitä lie. Pidän kyllä mysteeri elokuvista mutta tämän kaltaiset ovat ihan roskaa. Joku kirjoitti 2001:stä,.. no se kuuluu samaan joutavaan taiteellis sarjaan. Ja tälläisiä jotkut arvostaa 5/5.. ei mahdu meikeläisen kaaliin. Niin kuin joku toinen mainitsi tälläistä sekamelskaa voisi tehdä kuka vaan, huoh, tuhlatut vajaa 3h.
Vrt. ylempi postaukseni. Nyt tämä arvioni tulikin jo todistettua! En malta olla toteamatta"mitä minä sanoin". Nimittäin 2 unta kuulemma ratkaisi puuttuvan osan elokuvasta. Näin David Lynch totesi haastattelussaan Canal+:ssa vähän aikaa sitten. Muuten ihan kiva haastattelu, mutta oli vain vähän pintaraapaisua. Huom, edelleen totean:sekava ei ole nerokas.
Voisiko joku muuten kertoa mitä tarkoittaa "tekotaiteellinen"? Se kun näyttää olevan yleisin haukkumasana mitä käytetään silloin kun joku elokuva / kirja / musiikkiesitys / ym. on ns. mennyt yli hilseen. Luojan kiitos että maailmassa on vielä David Lynchin kaltaisia neroja jotka eivät suostu alistumaan mihinkään formaattiin vaan tekevät tasan tarkkaan sellaisia elokuvia kuin haluavat. Jos kerran "kuka tahansa pystyisi tekemään samanlaisen elokuvan ja rikastumaan helpolla" niin mistähän johtuu että Jerry Bruckheimer / Michael Bay / et. co. eivät ole tätä neronleimausta saaneet ja tehneet kymmentä jatko-osaa Lost Highwayhin ja Mulholland Driveen... Johtuisikohan se vaikka siitä että Lynchin elokuvissa sittenkin on sitä ns. jotakin. edit: Hups, huomasin juuri että tämä Manos on toisessa ketjussa vuolaasti kehunut erästä maailmankaikkeuden huonoimpiin kuuluvista elokuvista joten hänen kommenttinsa Lynchista ja Mulholland Drivesta voitaneen jättää huomiotta.
Manos on muutenkin ilmaissut mielipiteitään melko nasevasti, joten ei kannata säikähtää. Toivon, että homma ei leviä käsiin... sillä jokaisella on mielipiteensä ja niitä pitää kunnioittaa... Itse olen Manosin mielipiteen puolesta, mutta koskien Kaurismäen Akin leffoja (ei siis Lynchin). Mulholland Drivessä on suurin osa sellaista minkä vain itse Lynch voi käsittää. Paljon on sellaista mistä katsoja ei ymmärrä mitään, mutta minuun yhä edelleen iskee tämän elokuvan jumalattoman kaunis audiovisuaalinen kerronta. Ahdistava ääniraita ja todella mieltä häiritsevä kuvallinen ilmaisu luo sellaisen tunnelman ja ilmapiirin television (joillakin jopa kankaan) ja katsojan väliin ettei sitä voi sanoin kuvata. Ei se juoni, mutta todellakin tämä em. kerrontatyyli ja tahti.
Joskus yli hilseen menevä voi oikeasti olla huono. Jos suuri taiteilija laittaa lautaselle paskaa ja sanoo sen olevan taideteos, niin jonkun mielestä se on suurta taidetta, jonkun toisen mielestä se on vain paskaa lautasella. Kyllä joku Picassokin on maalannut oikeasti huonojakin töitä (jos ei muuten niin silloin kun vasta opetteli taidemaalausta) mutta siitä huolimatta jokainen todistettavasti aito Picasso myydään älyttömän kalliilla hinnalla. Selvensikö? Mitä itse leffaan tulee, niin itse pidin siitä ekalla kerralla. Tokalla kerralla varustauduin omalla teoriallani, ja vaikken kaikkia yksityiskohtia siihen saanutkaan sopimaan (mm. niille vanhuksille en keksinyt mitään järkevää tarkoitusta), niin pääosin sain oman tulkintani aikaiseksi. Kolmatta kertaa en ole jaksanut katsoa! Jotta leffaan sai alunperin mitään tolkkua, sitä joutui mietiskelemään niin tosissaan, että juoni on edelleen liian hyvin muistissa. Uusintakatselu vain ei iske - aivan kun yrittäisi alkaa lukemaan samaa kirjaa heti uudelleen kun on sen saanut luettua. Ehkä korjaantuu ajan kanssa.
OffTopic -warning: Tätä viestiä ei ole suunnattu sen enempää anttipee:lle kuin kenellekään muulle henkilökohtaisesti vaan tarkoitus on vain pohtia tekotaiteellisuuden määritelmää, kyseiseen termiin kun kuitenkin törmää varsin usein. Mikä siinä lautasellisessa paskaa sitten on "tekotaiteellista"? Sekö että kyseessä on paskaa lautasella vai sekö että se jonkun tulkinnan mukaan on taidetta? Entä jos se paskakasa onkin muotoiltu äärimmäisellä taidolla hienoksi pienoisveistokseksi? "Paskaa lautasella" perustelulla kaikki taide voidaan määritellä tekotaiteelliseksi sillä epäilemättä löytyy ihmisiä joiden mielestä mikä tahansa maailmassa julkaistu taideteos on silkkaa paskaa. Vaikka ilman lautasta. Voinko siis esimerkiksi todeta että Terminator 2 on tekotaiteellista paskaa? Minun mielestäni kyseessä on vain huono toimintaelokuva, mutta monet pitävät kyseistä kalkkunaa merkittävänä taideteoksena.
Asia selvä, eli otan viimeisen kommentin aiheuttaman psykoosin raivon pois päältä No minä miellän tekotaiteellisen sellaiseksi, kuten esimerkiksi Lahden kaupunki maksoi hirveitä summia taiteilijalle jostain taideteoksesta johonkin juhlaan. Tämä taiteilija päätti muistaakseni laittaa tyyliin jotain roskasäkkejä roikkumaan jostain ja tämä oli sitten niin hienoa. Eli toisin sanoen taidetta mitä pidetään taiteena ainoastaan tekijänsä takia. Tämä tosin ei tarkoita sitä etteikö samalta taiteilijalta voisi tulla myös laatumateriaalia. Ymmärrän siis anttipeen pointin, mutta en toki ole samaa mieltä hänen kanssaan. Mulholland Dr. on juuri sellaista mitä tarvitsee aina välillä katsoa kaiken tämän äksön ja kauhun välissä. Olen muistaakseni kirjoittanut jo mielipiteeni tähänkin ketjuun leffasta, joten tarkempaa selvitystä haluava voi sen käsiinsä etsiä. Et. Terminator 2 on pyhä.