Sherlock Holmes: A Game of Shadows. Oli vain todella huono, ei jaksanut katsoa. Unetti kyllä muutenkin. Mutta edes Stephen Fry'n mukanaolo ei auttanut asiaa.
Ainakin Revolver aiheutti vastaavia tunteita vaikka tulikin sinniteltyä loppuun.. Kai sekin on taitolaji saada leffa sekavan raskaaksi ja katselukokemus erikoisen vaivaannuttavaksi. Nykyaika arvostaa hiukka liikaa kikkailevia ohjauksia.
Revolver ei olekaan mulle tuttu, mutta osaanpa välttää. Näköjään Guy Ritchien tekele sekin. Mutta kikkailua todellakin oli aivan liikaa - mitä nyt sivusilmällä edes jaksoin Sherlockia seurata. Oikeastaan leffa pyöri taustalla, ja luin samalla. Myös leffan dialogi vaikutti melkoiselta "kikkailulta", se oli ikään kuin pelkkää punchlinea toisensa perään. Ei silti, en kyllä tällaisista leffoista muutenkaan oikein välitä, mutta Sherlock 2 nyt tuli vuokrattua, kun tuli juhannusaatto kökittyä kotona. Muistaakseni Sherlock 1 oli kyllä ihan ok, tai ehkä se teki vaikutuksen lähinnä siksi, kun oli Sherlockiksi jotenkin niin "rock".
Joo, hukkaan toki meni minulta. Onneksi Makuunissa oli euron tarjous aattona. Oli kyllä toinen, joka sitä myös katsoi, mutta jäi se häneltäkin kyllä kesken.
From Paris with Love -elokuvan yliampuvaa kohellusta kestin 45 minuuttia. Saa nähdä, josko tuota tulee koskaan katsottua loppuun.
Mikäli muistan oikein niin tässä haettiin vähän hakemalla sellaista twist endiä, "Ai se olikin TÄMÄ tyyppi!". Hirveästi rakennettiin ja rakennettiin ja kaiken piti olla niin äärimmäisen eeppistä, mutta lopussa ei oikein jaksanut enää kiinnostaa että mikä tässä kaikessa olikaan ideana. Ja tuo vaivaannuttava kuulostaa etäisesti tutulta, jotenkin tulee Ray Liottan hikinen lärvi mieleen kun elokuvan juonta koittaa muistella? Häntä ilmeisesti tässä jotenkin koitettiin koijjata
Summasitpa leffan ja omatkin tuntemukset aika täydellisesti. Kunnianhimoista yritystä periaatteessa arvostaa, MUTTA... :sleep:
Ei, mä luin yhtä tietokirjaa ja samalla silmäilin Sherlockia. Hän yritti sitä katsoa, mut ei hänkään pystynyt. Totesi sitten lopulta, että on kehno leffa. Hän sen muuten valitsi. Mä vastustelin Sherlock 2:n valintaa taannoin, mut nyt se tuli otettua, kun oli Makuunin uutuushyllyt muuten melko tyhjänä tai kaikki oli jo nähty.
Ei kaukana ollut, että loppui Iron Skyn katsominen kesken. Väkipakolla piti loppuun asti katsoa tämä suomalainen mestariteos. Ei uponnut itselle sitten millään tapaa.