Kerron sinulle kaiken on Leea Klemolan ja Peter Franzénin tähdittämä draama, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Simo Halinen. Kerron sinulle kaiken on tarina suurta murroskautta elävästä Maaritista (Klemola) ja ihmisistä hänen lähellään. Maarit on vastikään korjannut sukupuolensa naiseksi. Vihdoin elämä alkaa maistua omalta. Maaritin on kuitenkin avattava menneisyytensä solmut päästäkseen elämässään eteenpäin. Hän haluaa rakentaa suhteen teini-ikäiseen tyttäreensä uudelleen ja päästä taas auttamaan muita ihmisiä. Maarit myös haluaa rinnalleen jonkun, jonka kanssa jakaa onnenhetket, juoksulenkit ja vuoteensa. Kun kohtalo heittää Maaritin tielle Samin (Franzén), näyttää kaikki olevan mahdollista. Kerron sinulle kaiken on tarina rohkeudesta. Rohkeudesta olla oma itsensä, vaikka koko maailma tuntuu olevan sitä vastaan. Rohkeudesta tehdä aidosti ja rehellisesti omia valintoja – ja joskus, kun sydän sanoo niin, ylittää omat rajansa. Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 08.03.2013
Kerron sinulle kaiken on kiinnostava mutta rakenteeltaan hiukan jännitteinen draama. Ensimmäinen näytös yhdistää Hitchcockia ja Harlekiini-romanssia (Unelmien Manhattan), kun helsinkiläinen siivooja Maarit (Leea Klemola) kokeilee asiakkaan työpaikalla hienoja vaatteita ja häntä luullaan toiseksi ihmiseksi, tällä kertaa psykoterapeutiksi. Tilanne muuttuu huolestuttavaksi, kun siivooja todellakin alkaa esiintyä psykoterapeuttina ja antaa aviomiehelle Samille (Peter Franzén) ja tämän vaimolle Julialle (Ria Kataja) parisuhdeneuvoja. Asetelmaa mutkistaa se, että siivooja-terapeutti on transsukupuolinen eli hän itse on entinen kemiläinen perheenisä Mauri, joka on korjannut sukupuolensa naiseksi ja lähtenyt ahdasmieliseltä pikkupaikkakunnalta. Miehenkaipuussaan hän takertuu Samiin. Kokonaisuus on jännitteinen, koska draaman kaikki osat eivät tunnu osuvan kohdalleen; erityisesti lukiolaispojan Teon (Alex Anton) ja opettajan suhde notkahtaa melodramaattiseen suuntaan à la Salatut elämät. Hiukan tuntuu kuin olisi katsonut opetuselokuvan, joka haluaa valistaa ihmisiä transsukupuolisten tilanteesta. Työhaastattelutilanteessa esiintyi outo kommentti: työnantaja sanoi työnhakijoita guugletettavan turvallisuussyistä, mutta Suomessa työnhakijan tietojen etsiminen ilman lupaa on lainvastaista. Silti elokuvassa on hyvät puolensa: alun identiteettisekaannus on järjestetty onnistuneesti, ja pääosakolmikon roolisuoritukset ovat vakuuttavia. Juonta kuljetetaan älykkäällä ja luontevalla dialogilla. Tarinan käänteet pitävät otteessaan, ja maaseudullakin vieraillaan. Elokuvassa kuullaan myös unohtumaton elokuvarepliikki: Spoiler Isä, sun meikit valluu. Loppu ei ole turhan onnellinen: avioliitto rikkoutuu, eikä Maarit saa Samia. 2½/5 Future Filmin blu-ray näyttää ja kuulostaa hyvältä. (Kamera on ollut Arri Alexa.) Valitettavasti lisämateriaalia ei ole lainkaan, toisin kuin vaikkapa Halisen edellisen teatterielokuvan Cyclomanian julkaisussa. Muutama kuvanäyte Future Filmin blu-raysta: Spoiler 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7.
Ihan hyvä leffa (3 tähteä), mutta olisi toiminut paremmin puhtaana draamana, ärsytti jotkut väkisin tehdyt kevennykset, kuten se, että aika kaukaa haettua, että Spoiler Franzénin ja Klemolan hahmot ovat aikoinaan pelanneet miesten liigaa jalkapallojoukkueissa vastakkain. Siis se, että miksi on pitänyt tuollainen muka-koominen yhteinen taustahistoria tuohon keksiä. Ja se keskustelukin on vähän korni (vaikka on tarkoitettu koomiseksi), missä Franzénille selviää Klemolan kertomana tuo heidän yhteinen jalkapallotaustansa. Draama ja komedia ei kohdanneet tässä elokuvassa. Mutta hyviä näyttelijäsuorituksia, ja Klemola sopi hyvin rooliinsa, olen samaa mieltä, mitä VisitorQ kirjoitti yllä Klemolasta. Selvästi parempi tämä leffa kuitenkin on, kuin Halisen Cyclomania, jota ei jaksanut katsoa loppuun asti, Cyclomaniassa tosin mätti näyttelijäsuorituksetkin melko pahasti. Franzén on kyllä loistonäyttelijä. Pärjäisi varmasti Hollywoodissakin isommissa rooleissa. Sääli, ettei ole saanut kunnon näytönpaikkoja siellä.
Tämä oli yllättävän hyvä elokuva. Juoni kulki hienosti eteenpäin, eikä siinä juurikaan ollut aukkoja tai epäloogisuuksia. Näyttelijistä kaikki suoriutuivat erinomaisesti, eikä elokuvassa sorruttu yli-ymmärtämiseen tai lässytykseen. 4/5.