"Elokuvien katselurituaalit"-threadin inspiroimana päätin juhlistaa kolmensadan postauksen rajan rikkoutumista elämäni ensimmäisellä pollilla! Itse kysymys ei kaivanne selityksiä, mutta keskustelussa olisi mukava kuulla vähän syvemmältikin, mitä tietoa "aina" ja "silloin tällöin"-vastaajat lopputeksteistä yleensä hakevat. Aloitetaanpa sitten: Itse vastasin "en juuri koskaan", sillä - yllätys yllätys - en katso lopputekstejä juuri koskaan! Jackie Chan-tyylisiä loppuhupailuja en laske mukaan, sillä enhän minä niitä katsoessani teksteihin kiinnitä huomiota. Sama koskee myös tilannetta, jossa jään kuuntelemaan musiikkia (usein silmät kiinni!). Joskus saattaa jonkun biisin esittäjä kiinnostaa sen verran, että odotan musiikkitietojen tuloa, mutta aika usein sekin unohtuu. Sinänsä ymmärrän, että ammattilaisia ja muita alan asiantuntijoita tekniset tiedot saattavat kiinnostaa, mutta itse olen kasvanut siihen uuskritiikin periaatteeseen, että vain lopputulos ratkaisee, ei se kuka on ajanut 2nd unitin rekkaa tai avustanut cateringissa. Eli antaa tulla, toivottavasti saadaan aikaiseksi oikein tulinen "puristit vs. mukavuudenhaluiset"-väittely! Luotan sinuun, Ari...
Nuo ovat itsellänikin niitä ainoita kertoja kun lopputekstejä katson ja kun Chan leffoja on nolla kappaletta hyllyssä niin tuo kertonee jo jotain siitä kuinka usein lopputekstit läpi katson. Musiikkia olen jäänyt kuuntelemaan muutamana kerran, viimeksi Omenissa. - Jorse -
Itse katson ne (lähes) aina. Mukava rentoutua ja kuunnella hyvää musaa leffan jälkeen. Myös biisien nimet ja esittäjät kiinnostavat. Surkeimpien rainojen tekstejä ei tule silti katsottua.
Jos hyvää leffaa seuraa hyvä musiikki tulee se kuunneltua samoin mahdolliset hupailut tulee katsastettua. Itse teksteistä tulee välillä ihmeteltyä esim. näyttelijöitä, mutta useimmiten skippaan tekstit.
Näyttää ainakin vielä toistaiseksi puristipuolueeni olevan häviöllä... Siis minun on aivan pakko nähdä mikä firma teki CGI:t ja missä oli second location ja onko leffan tekijöissä ollut suomalaisia (katsoaa vaikka U-571)... Joskus muuten katson lopputekstit hidastettuna tai pysäytyskuvina kun muuten ei ehdi lukea kaikkea mikä sattuu kiinnostamaan, usein myös tulee kelailtua taaksepäin. Ja sitäpaitsi monissa leffoissa juuri lopputekstien alla on paras musiikki, esimerkkinä vaikka Blade Runner. Puhumattakaan näistä lopputekstien jälkeisistä epilogeista jotka hätähousuilta jäävät näkemättä, esimerkkinä vaikka the Fast and the Furious. Crazy Creditsit ovat tietysti oma haaransa, näitähän harrastetaan etenkin ZAZ-komedioissa. Loppukaneettina sanon vielä että elokuvanautinto ei ole täydellinen ennenkuin MPAA:n logo tulee lopputekstien loppupuolella kuvaan... (jos on kyseessä amerikkalainen elokuva siis).
Yleensä pyrin lopputekstit katsomaan. Varsinkin silloin, jos yksin olen leffan katsellut. Kaveriporukalla nuo yleensä jää katsomatta tai, jos minä haluaisin katsoa niin rupeaa kuulumaa jonkin sorttista "nitinään", että mitä sä noita tekstejä luet.
Vastasin en juuri koskaan, koska katson lopputeksti usein vain silloin, kun tiedän että niiden aikana tapahtuu jotain tai jos kyseessä on esimerkiksi juuri mainittu ZAZ-tiimin elokuva. Musiikin takia joskus, näin kävi ainanki man on the moonin kanssa, jossa REM yhtyeen musiikki teki elämyksen erittäin hienoksi. olisikohan sittenkin pitänyt vastata silloin tällöin, eikä en juuri koskaa .. oh well!
Kyllä katson, paitsi jos elokuva ei kiinnostanut yhtään. On se kumma etteivät ihmiset jaksa enää sitä viisiminuuttista odottaa, homma jää mielestäni vähän kesken jos stop-nappia painetaan heti lopputekstien alettua, eihän siinä kerkiä edes asennoitua elokuvan päätymiseen. Ja voihan sinä aikana tekstien lukemisen lisäksi miettiä elokuvaa, ja kuunnella loppumusikkia.
Enää? Lopputekstithän nykyisessä muodossaan ovat melko nuori ilmiö. Ei tarvitse kovin kauas mennä, kun kaikki leffat loppuivat kauniiseen "The End"-planssiin ja siinä se. Kaiken lisäksi lopputekstit ovat koko ajan olleet paisumaan päin, "Pearl Harborissa" roinaa taisi olla muistaakseni päälle kymmenen minuuttia. Itse kun kuulun siihen ihmistyyppiin, joka ei osaa jauhaa purkkaa ja kävellä samanaikaisesti, niin mielummin mietiskelen elokuvan saloja rauhassa ilman silmien edessä vilistäviä tekstejä.
Luolamies varmaan tarkoitti, että kun on kaksi tuntia istunut tuolissa leffaa katsomassa, ei tuon viisiminuuttisen enää pitäisi missään tuntua. Näin minä sen käsitin ja samaa mieltä olen. Muutenkin minulla on sellainen outo pakkomielle, että jos kuuntelen biisiä on sen kesken jättäminen erittäin vaikeaa. Autostakaan ei malta nousta ylös ennen kuin kipale on loppu. Lopputekstibiisitkin on siis kuunneltava loppuun asti.
Aika usein huomaan kyllä seuraavani lopputekstejä, mutta mikään sääntö tuo ei minulla ole. Taustalla soiva musiikki vaikuttaa ja jos jonkin tietyn osa-alueen tekijän nimi kiinnostaa niin onhan se selvitettävä. Myös erityisen hyvissä leffoissa sitä vain hitsautuu penkkiin kiinni eikä tee mieli lähteä mihinkään ennekuin lopputekstit ovat ohi.
Pakkohan ne on katsoa. Jo pelkästään lopputekstimusa voi saada vielä fiiliksiä aikaan. Ja siinä on samalla hyvä sulatella näkemäänsä. Lisäksi vielä ei todellakaan koskaan tiedä tulisiko sieltä vielä jotain matskua tekstien jälkeenkin. Kuinka monelta onkaan jäänyt hahmottamatta että Jeff Goldblumin trilleri "Hideaway" jatkuu vielä pitkään lopputekstien jälkeen?
Lopputekstit kuuluvat elokuvaan ja ne myös katsotaan, keskittyen erityisesti paitsi musiikkiin myös suomalaisten nimien bongailuun nimilistasta. Usein myös jonkun vähemmän tunnetun näyttelijän nimi pitää tarkistaa lopputeksteistä, samoin musiikkiesitysten tekijät ja esittäjät kiinnostavat. Jotain vaan tuntuu jäävän puuttumaan, jos elokuvan katkaisee heti kun lopputekstit alkavat pyöriä ruudussa. Usein lopputekstien aikana alkaa asteittainen liukuminen elokuvan maailmasta kohti arkitodellisuutta; valojen kirkkautta lisätään ja puhuminen on taas sallittua, mutta elokuvaa ei silti katkaista kesken. Paitsi aivan hirveimpien jätösten tapauksessa. Myös elokuvateatterissa pyrin katsomaan lopputekstit kokonaisuudessaan. Eipähän tarvi ryysiä tungoksessa ulos vaan voi poistua teatterista aivan omassa rauhassa.
Yleensä tulee katsottua (tai ainakin kuunneltua) lopputekstit ja pitkälti samoista syistä kuin muutkin, eli näyttelijöiden ym. nimiä lukien, musiikkia kuunnellen, odotellen mahdollista elokuvan jatkumista kesken/jälkeen lopputekstien.
Kyllähän sitä yksin katsoessa tulee ne loppu tekstist katottua, varsinkin juuri tämä kappakeiden esittäjät kiinnostaa usein. Kyllähän niitä tulee vähän muutenkin luettua varsinkin näyttelijä tiedot. Ja usein varsinkin komedia leffojen lopussa voi olla jotain hauskaa loppu tekstien jälkeenkin, myös muissakin kuin Hot shot ja Alaston ase leffoissa. Tietysti on kiva kuunnella loppu tekstien aikana hyvää musiikkia vaikka joskus nekin on lyhennettyjä versioita.
Yleensä aina katson, paitsi jos kyseessä on esim. toinen kerta samana päivänä kun katson saman leffan. Pakkohan ne on katsoa, muuten tulee sellainen olo että kesken jää. "Juosten kustu" elokuvan katselu, ei kiitos.
Katson lopputekstit melkein aina omista leffoista, en tv-esityksistä. Olen jopa jäänyt elokuvateatteriin katsomaan tekstejä muiden "virratessa" pois paikalta. Musiikki ei lopputeksteissä itsessään kiinnosta, vaan pikemminkin katson ne hyvän leffan päätteeksi. Tulee "rauhaisa" olo.
Kyllä. Tai siis itse kuuntelen musaakin, mutta lopputekstit jotenkin vain palauttavat takaisin maan pinnalle juuri sopivalla tavalla. Paitsi silloin kun leffa on ollut hillittömän hyvä! Silloin tulee haikeat fiilarit...