Ohjaaja John Webster vakuuttaa vaimonsa ja kaksi pientä lastaan siitä, että koko perheen on syytä ryhtyä öljydieetille luopumatta kuitenkaan keskiluokkaisesta elämäntyylistään. Katastrofin ainekset syntyvät kaikista jokapäiväisistä asioista jotka joko jätämme tekemättä tai jotka meidän on pakko tehdä. Dokumentiksi kuvatun öljyttömän vuotensa aikana Websterit huomaavat kyseenalaistavansa arvonsa ja panevansa koetukselle tahdonvoimansa ja lopulta myös onnensa. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 19.09.2008
Tämä oli vähän tällainen kotimainen Epämiellyttävä totuus, mutta mikäpäs siinä. Perhe oli karismaattinen ja heidän edesottamuksiaan öljyvälttelyn pyörteissä oli ihan kiinnostava seurata. ½
Idioottimainen viherpipertäjä isukki lähtee taistelemaan Don Quijotena öljyä ja siitä jalostettuja tuoteita vastaan. Äiti on messissä ja siitä alkaakin vuoden kestävä kokeilu, jonka aikana on tarkoitus pudottaa hiilijalanjälki mahdollisimman pieneksi. Perhe ei osta muoviin pakattuja elintarvikkeita tai hammastahnaa, kytkee kaukolämmön pois ja lämmittää ekosähköllä. Auto saa lähteä, ja tavaraa roudataan kärryillä pitkin Espoota. Leffa on huvittavaa katsottavaa maailmanparannuksesta käytännössä, ja ainakin minua eniten nauratti kun isukki heittelee lasten leluja ja paistilastoja roskiin, sillä muovi on todella pahasta. Sama isukki on kuitenkin valmis ostamaan itselleen auton ja veneen, sillä osaa perustella hankinnat itselleen. Erityisen riemastuttavaa oli myös se, että ekohippeily ei estä perhettä lähtemästä Italiaan lomalle! Ja paljonko hiilijalanjälki sitten pieneni... No jätän sen spoilaamatta kaikilta niiltä kolmelta, jotka tämän leffan aikovat vielä joskus katsoa. Erinomainen kuvaus valinnoista ja ympäristönsuojelusta kotioloissa, perheen toiminnasta ja city-ihmisen maailmanparannuksesta. Katsokaa kun kohdalle sattuu. 3/5.