Perusteluina voi olla vaikkapa se että valtio saattaa joutua sitten riippuvuuden pahentuessa hoitamaan henkilön riippuvuutta tai että odotettavissa on kallista sairaalahoitoa. Tämä nyt ei sinänsä liity kannabikseen vaan siihen että valtionkaan ei kuitenkaan kannata sallia ihan mitä tahansa.
Suomessa juodaan viinaa. Se on perinteikästä ja miehekästä. Mitä vi**un akkoja täälläkin on, kun kehuvat ettei kannabiksesta tule krapulaa? Mies sen kestää kyllä, ämmistä ja pojista en tiedä. Eikös se krapula muuten ole puolet viinan autuudesta, sillä krapula on luova tila. Joskus.
Kannabis ei juurikaan aiheuta riippuvuutta, eikä sen liikakäytöstä seuraa sairaalahoitoa. Toisaalta tupakka on yksi voimakkaimmin riippuvuutta aiheuttavia aineita, eikä sitäkään varten tarvitse perustaa hoitopaikkoja. Ja edelleen: kielto ei estä käyttöä. Kannabista tuskin kovin moni alkaisi käyttää vain siksi, että se laillistettaisiin. Perusteluasi voisi siis käyttää korkeintaan sen perustelemiseen, miksi yhteiskunnan edun vuoksi kannabista ei pitäisi käyttää. Mutta tämäkin olisi mahdollista vain, jos kannabiksella olisi vakavia haittavaikutuksia.
Eipäs yleistetä. Kyllä kannabiskin aiheuttaa riippuvuutta ja toimittaa ihmisiä hessuun lataukseen, jolloin saattavat viedä sairaalapaikan joltain alkoholipsykoosi tapaukselta.
Fyysinen ja henkinen riippuvuus on eri asia. Fyysisiä oireita ei juuri tule, henkisesti jos aineeseen jää kiinni, ei sen käyttöä voi lopettaa napsauttamalla sormia. Liikakäyttöön ei tosiaan ole kukaan kuollut ja liikakäyttö noin ylipäätään johtaa harvemmin sairaalakäyntiin. Toisaalta jatkuva päivittäinen käyttö aiheuttaa ongelmia, eikä sitä kiistä kukaan. Nämä ongelmat myös ovat vakavampia kuin tupakalla. IMO kyse on lähinnä siitä, että tällä hetkellä valtio minimoi haittoja ja samalla tulee minimoineeksi tulot ja maksimoineeksi lainvalvontaan liittyvän työvoiman jota tarvitaan asian hoitamiseen. Toinen ääripää olisi täyslaillisuus, jossa maksimoidaan haitat ja tulot, mutta minimoidaan työvoiman tarve valvonnassa. Jotain myönnytyksiä laillistamista kohtaan kannattaisi tehdä, mutta täydellistä laillistamista en kannata, koska se yksinkertaisesti sanottuna tarkoittaisi lisää ongelmakäyttäjiä. Oleellisinta olisi ehkä saada katkaistua tulolähde rikkollisliigoilta ja poistaa "normijannujen" suhteet diilereihin.
eli niin kuin monissa maissa saa olla vaikka 3 kasvia ja pitää kotona tietty määrä HYVÄ laatuista kannabista. Myyminen tottakai pidetään rangaistavana edelleen.
Poliisitko käy sitten kerran viikossa tarkistamassa jokaisen suomalaisen kodin, ettei ole neljättä kasvia ilmestynyt kukkaruukkuun. Tosin onko poliisilla lupaa kotietsintään, vai voiko sen käännyttää ovelta siinä missä tv-luvantarkastajan? Ja miten tuo kolme kasvia lasketaan? Onko se per talous vai per kirjoilla oleva tyyppi? Saako lapset kasvattaa? Entäs jos joku on kylässä ja tuo kasvit myös kylään? Jos myyminen on rangaistavaa, niin mistä sitä pössyteltävää riittää innokkaimmille? Kuka sitä voi ostaa, vai niistä kolmesta laillisesta yrtistäkö sitten riittää tuota mainiota ja täysin vaaratonta polteltavaa? Typerä ehdotus!
Osa tulee tuota rikkomaan, osa ei. Kyse on vähän samanlaisesta asiasta kuin ylinopeus: suurin osa porukasta ajaa rajoitusten mukaan, mutta aina välillä löytyy niitä, jotka päästelevät vähän kovempaa. Kolme kasvia per talous on kolme kasvia. Ihan samalla tavalla voi laskea vaikkapa jukkapalmuja Idea on nimenomaan siinä, että ne jotka ainetta välttämättä haluavat, voivat kasvattaa sitä itse. Ne jotka eivät halua kasvattaa itse, joutuvat tekemisiin laittomuuksien kanssa, joten kannustin kasvattamiseen on varsin suuri. Jos myyminen on laitonta, mun on vaikea nähdä syytä sille, miksi jengi lähtisi massoittaisin tuota myymään. Jos haluaa polttaa ja sitä saa itse tehdä laillisesti, miksi rikkoa lakia vain jotta toinen ihminen saisi polttaa? Jälleen voisi verrata ylinopeuteen: enhän minä halua ajaa 50km/h ylinopeutta vain sen takia, että kaveri vieressä näin haluaisi tehdä. Kyse on lähinnä siitä, että pyssyttelijöitä on suhteessa väestöön aika paljon. Suuri määrä tarkoittaa sitä, että pössyttelijät on keskimäärin ihan samanlaista jengiä kuin kaikki muut eli normaaleja työssäkäyviä ihmisiä. Jos he saisivat harrastaa omaa puuhaansa täysin laillisesti, miksi heitä yhtäkkiä kiinnostaisi tehdä se laittomasti? Ei oikeastaan, samanlaista lainsäädäntöä suositaan monissa euroopan maissa varsin hyvällä menestyksellä. Tällä lainsäädännöllä viedään tuloja pois rikollisilta mutta pyritään kuitenkin minimoimaan käyttömääriä ja varsinkin myymistä. Laki edelleen iskee suureen voluumikauppaan ja siten hankaloittaa rikkollisten toimintaa. Tällainen laki myös ohjaa poliisien työtä ammattirikollisuuden kimppuun, eikä sido työvoimaa valvomaan "normaalia" jengiä.
Mitenkäs tarjoaminen esim. kaverille? Sinänsä hyvä ehdotus, että saataisiin väkeä pois näistä huumeluukuista. Heikompi pössyttelijä saattaa sortua kovempiin kun ei ole tarjolla paukkua, mutta kyseisessä luukussa tarjotaan tilalle kaikkea muuta.
Huumausainelainsäädäntö on pelkkää politiikka, ei sitä ajatella rationaalisesti. Jenkeissä marihuana kiellettiin siksi, että se sillä saatiin kuritettua meksikolaisia, oopiumi taas siksi, että saatiin kiinalaiset kuriin. Monet omat vahvemmat huumausaineet olivat vuosikymmeniä laillisia. 70-luvun tiukka huumausainepolitiikka taas on isketty suoraan mustia vastaan. Mitenkään ei voida väheksyä sitä, että huumausaine on ns. hyvä vihollinen valtiolle ja kansa hyväksyy paremmin kaiken, jos se kohdistuu huumausaineisiin (esim. puhelinkuuntelu). Suomeen tuo kuuntelu ujutettiin kuitenkin nimenomaan huumausaineiden myötä. Ensin vakuutettiin, että sitä käytetään vain törkeissä huumausainerikoksissa. Sitten kun portti oli saatu auki, se siirrettiin myös muihin rikoksiin. Näin ollen, huumausainekeskustelussa pitäisi keskittyä nimenomaan politiikkaan, eikä siihen maksaako kannabisongelmainen enemmän kuin alkoholiongelmainen (vaikka se tuntuisi kuinka järkevältä). Koska teoreettiset ongelmat on aina mielenkiintoisimpia, niin onko kellään tietoa saako ulkomailla esim. amsterdamissa suomalainen virallisesti käydä kahvituvissa? Tarkoitan siis siten, että jos kotimaassa on huumetesti ja on polttanut ainoastaan amsterdamissa, niin aiheuttaako positiivinen testi sanktioita (no varmasti aiheuttaa, mutta pitäisikö sen aiheuttaa?). No ennenkuin minut leimataan pilvenpolttajaksi, niin kerron käyttäväni ainoastaan vesiliukoisia huumeita (viinaa). Spoiler ja lsd:tä, oli pakko laittaa ennekuin joku neropatti huomaa vesiliukoisuusvitsin
En välttämättä sano rikosoikeudellisia, mutta esim. jos kyse on työhöntulohaastattelun takia tehdystä testistä?
Varmasti tuolloin, mutta kyseessähän ei tällöin ole topicin aihe. Työhönottotilanteessahan työnantaja voi kuitenkin arvioida oman tahtonsa mukaan hakijan ominaisuuksia. Toisinsanoen yhteiskunnan suhteutuminen erilaisiin asioihin ei välttämättä estä työnantajaa. EDit: esimerkkinä voitaisiin ajatella että työnantaja ei suostu ottamaan töihin tupakoitsevaa tai vaikkapa kirkkoon kuulumatonta
Sivun lopusta löytyy mielenkiintoinen kohta tupakoinnista ja huumeista. http://www.sagacare.fi/fin/rekrytointi.html Tämäkin on ihan mielenkiintoinen. http://www.pekkaniska.com/content/view/23/10/lang,fi/ En siis väitä, että nämä kahden minuutin googlettamisen jälkeen löytämäni esimerkkiyritykset syrjisivät rekrytoinneissa tupakoitsevia. Panee vaan miettimään, että kai noilla joku merkitys on kun asiasta pitää mainita. Liikalihavuus on jo kauan ollut rekrytoinnissa hidaste, sillä kukapa sitä ainasairasta läskiä haluaa vaivoikseen. Ikä on myös ongelmallinen tekijä eikä sukupuolikaan ihan merkityksetön ole. Lain mukaan nämä asiat eivät saisi vaikuttaa, mutta niinköhän se vaan käytännössä on. Seurakunnat palkkaavat kirkkoon kuulumattomia, tiedän pari tapausta. Puolustusvoimiin voi päästä duuniin, vaikka armeija olisikin jäänyt käymättä. Noita ei kuitenkaan voi verrata huumehuuruisiin vipeltäjiin, sillä sekä ateismi että sivarius ovat vastemmielisyydestään huolimatta laillista toimintaa. Pilven pössyttely ei ole, joten se on mielestäni aivan hyvä peruste olla palkaamatta huumehippejä ihmisten töihin.
Ylipäätään huumeiden nostaminen erilliseksi muista on hieman arveluttavaa, sillä työnotossa pitäisi pyrkiä suosimaan niitä, jota suorituvat töistä hyvin. Lähinnä tämä tarkoittaa, että seulonnassa pitäisi jäädä kiinni ongelmakäyttäjät eli sairaat, jotka tarvitsevat apua. Sitä, mikä käytetty päihde on, ei pitäisi olla väliä (alkoholi, laillinen reseptilääke tai laitoin huumausaine). Sitten on tietysti erikseen ammatit, joissa ollaan vastuussa vaikkapa ihmishengistä. Näissä ammateissa testaaminen tulee olla kattavampaa ehkäpä jopa jatkuvaa, mutta tällöinkin pitäisi imo ensisijaisesti ohjata hoitoon ja parantaa sairaus, sen sijaan, että potkitaan perseelle ja hylätään yksilö. Tällaisia jatkuvasti testattavia ammatteja ei taida suomessa olla lainkaan ja imo olisi asiallista miettiä, pitäisikö niitä ehkä olla. (vai oliskohan esimerkkinä työmaat, joilla puhallutetaan aamulla, imo loistava esimerkki fiksusta valvonnasta). Nykyinen systeemi, jossa testaan vain duunihaastattelua tehdessä, ei tuota missään määrin fiksua tulosta. Tällainen testi johtaa vain siihen, että jengi jättää ottamatta lääkkeet / huumeet / alkoholit muutamalta viikolta ja sitten kun testi on ohi, otetaan taas kaksin käsin. Tällaissa testeissä jää siten kiinni lähinnä täydelliset narkomaanit ja muutama ituhippi, joka on polttanut liikaa. Jos massiivisiin testauksiin käytetyt rahat suunnattaisiin siihen, että saadaan työpaikkojen ongelmakäyttäjät hoitoon, tulokset olisivat yhteiskunnan kannalta parempia. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että narkomania on sairaus, josta pitäisi parantaa, eikä vaan hylkiä....
Tämä 'huumehuuruiset vipeltäjät' näkökulma on hieman outo, meinaatko, että tyyönsaati/haku on joillakin moniongelmaisilla huumeidenkäyttäjille prioriteetissa kovinkaan korkealla. Sama kuin työpaikoilla alettaisiin varautua siihen, ettei vahingossa palkattaisi 10-vuotta kadulla asunutta pultsaria töihin.
Pakko puuttua kun pisti silmään, missä mielessä ateismi on vastenmielistä toimintaa? Ovatko vain kristilliseen jumalaan uskomattomat vastenmielisiä, vai kuuluuko esimerkiksi Zeukseen uskomattomat myöskin vastenmielisten kastiin? Vai olenko ymmärtänyt jotain oleellisesti väärin? Ja vähemmän OT:nä, huumeidenkäyttö ei minua aiheena juuri kosketa, mutta onhan se selvä että jotain noille laeille pitäisi tehdä. Se lienee ollut selviö jo aikojen alusta asti että tämän kaltaiset kieltolait eivät ole ikinä missäät toimineet, eivätkä todennäköisesti tule ikinä toimimaankaan. Kysynnän ja tarjonnan periaate löytää aina tavan toimia, laeista huolimatta. Ja "huumehuuruisista vipeltäjistä", olen kuullut että kaupungilla näkee toisinaan etanolihuuruisia vipeltäjiä, ja näistä ihmisistä aika monilla vaikuttaa olevan ihan säännöllinen työpaikka. Lieneekö sitten että aineen laillisuuden aste erottaa sen että onko käyttäjä normaali yhteiskunnan jäsen, vai piripää hippi.
Kuinka monta ihmistä olet palkannut, vai puhutko vaan yleisellä tasolla? Totta, yhteiskunnan pitää kantaa vastuunsa kun joku on oman tyhmyytensä takia joutunut rappiolle. No jos työnantajilla on jo nyt ongelmia ryyppäävien ääliöiden kanssa, niin pitäisikö siihen vielä ottaa riesaksi kasa narkkareita? No tietysti tämä pisti silmään. Eli et itse käytä huumeita, mutta olet sitä mieltä, että nyt on syytä nostaa kädet pystyyn ja antaa ihmisten laillisesti tuhota itsensä uusilla terveydelle vaarallisilla aineilla? Eikö se riitä, että niitä etanolihuuruisia vipeltäjiä näkee kaupungilla?
Ihan riittävän monessa rekrytointiprosessi olen ollut mukana, jos sillä nyt on edes mitään merkitystä tässä asiassa. Kyse on lähinnä siitä, että ongelmakäyttäjä on aina ongelmakäyttäjä riippumatta siitä mitä ainetta hän käyttää. Ja kuten täällä sanottiin, ongelmakäyttäjät eivät hae töitä, heillä on muutakin tekemistä, kuten se ongelmakäyttö. Ja sitten jos ei ole ongelmakäyttäjä, vaan kuuluu siihen satunnaiskategoriaan, he eivät voi jäädä kiinni testissä, jolloin haastattelun yhteydessä tehty testi on täysin turha. Pointti: henkilön työpanosta pitäisi seurata aktiivisemmin ja ongelmat pitäisi pyrkiä havaitsemaan työssäolon aikana. Resurssit kannattaa siten panostaa tähän, sen sijaan, että suoritetaan kalliita ja tehottomia massatestejä rekrytointitapahtuman yhteydessä. Kaksi asiaa, jossa tämä ajattelu menee täysin metsään 1) Mikään ei ole niin kallista, kuin ongelmakäyttäjä. Ongelmakäyttäjät kannattaa _aina_ ohjata hoitoon, sillä sen jälkeen heistä tulee yhteiskuntakelpoisia veronmaksajia, jotka tuottavat yhteiskunnalla, sen sijaan, että kuluttavat sen varoja. Jos toteutettaisiin sinun ajatusmaailmaa, kukaan ei koskaan saisi hoitoa ja alkoholistien / huumeidenkäyttäjien määrät alkaisivat kasvaa huimaa vauhtia. Sinun mallisi maksaisi paljon enemmän. 2) Oman tyhmyyden rajaaminen on veteen piirretty viiva, jota on tarpeetonta edes määritellä. Jos sitä kuitenkin lähdetään määrittämään, niin mihin vedetään raja? Kaikki ongelmat ovat enemmän tai vähemmän itseaiheutettuja ja omaa tyhmyyttä: krapula-aamut, alkoholismi tai vaikkapa lääkeriippuvuus jne. Todetaanko kaikkien kohdalla, että paskaa tuuria vai lähdetäänkö priorisoimaan? Ei missään nimeessä pidä, mutta jos kuitenkin tätä lähtee jalostamaan tätä sun "narkkarit työpaikalla" ajatusta, niin olisi hyvä tiedostaa, että huumeriippuvaisia narkkareita on arviolta 30 000 eli huimat 0.6% väestöstä. Tämä väestönosa ei tee töitä, eli heistä ei tarvitse huolehtia rekrytointiprosessin yhteydessä. Tästä väestönosasta vain 15% saadaan hoitoon, osittain sen takia, että hoitopaikkoja ei ole Kuten sanoin: ongelma ovat ne työntekijät, jotka alkavat käyttää mitä tahansa päihdettä työssä ollessaan. Tällä hetkellä mentaliteetti on, että "hoida omat asiasi" ja harva taitaa edes uskaltaan tunnustaa työterveyslääkärillä, että "minulla on ongelma", koska tieto kuitenkin kantautuu työnantajalle ja seuraavan sopimuksen loppuessa tai YT-kierroksen yhteydessä olisi sitten edessä potkut. Tarvittaisiin siis vähän fiksumpaa suhtautumista ylipäätään riippuvuushoitoon
Juuri näin. Se, että keskitytään vain yhteen alueeseen, johtaa siihen ajatusmaailmaan että huumeet-paha, alkoholi-hyväksyttävä. Toki kyse on ennenkaikkea kulttuurisidonnaisesta asiasta eikä asia ole näin yksinkertainen, mutta asiaan pitäisi saada muutakin kuin toisen asian demonisointi (ja valtiovallan taholta bensan heittäminen liekkeihin säännöllisen välein) ja toisen hyväksyntä (jossa veronmaksajat/työtoverit joutuvat maksumiehiksi).