Kun valtakunnan etsityin—ja hurmaavin—rosvo Flynn Rider (äänenä Lauri Tähkä) piiloutuu salaperäiseen torniin, hän joutuu temperamenttisen, tornissa kasvaneen Tähkäpään (äänenä Maria Ylipää) vangiksi. Tähkäpää, jolla on valtavan pitkät kullankeltaiset hiukset, tahtoo pois tornista, jonne hän on ollut lukittuna vuosia. Hän päättää tehdä sopimuksen komean roiston kanssa ja tämä epätavallinen kaksikko lähtee vauhdikkaalle pakomatkalle. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 11.02.2011
Tämän katsoin sopivassa seurassa (lue pari alle 10-vuotiasta kakaraa). Hyvin upposi kohderyhmäänsä. Elokuvna pohjana oleva satu ei ole tuttu, joten en osaa sanoa kuinka vapaasti sitä on tulkittu. Ei kai sillä sinällään väliä ole, sillä kakarat tykkäs ja itse ihastelin lähinnä animaatiota. Ei voi kuin ihmetellä, mutta näemmä vielä vaan ne vaan pystyvät parantamaan. Hahmot toki ovat karikatyyrejä, mutta kaikki muu niin realistista kuin toivoa voi. Kaikki varmaan tietävät, että ei näitä aikuiset katso muuten kuin tilanteen pakottamana.
Itsehän tämän katselin ensin yksin ja sitten vielä vaimon kanssa ja molemmat tykkäs Ja lapsiahan ei ole, itse olen 40v ja vaimo 45v, elikkäs kakaroita olemme.
Disneyn Kaksin karkuteillä jatkaa yhtiön perinnettä: kyseessä on animaatiomusikaali, ja juonessa on psykologista syvällisyyttä. Nyt 3D-blu-raylta nähtynä elokuva teki vieläkin suotuisamman vaikutuksen kuin aikoinaan teatterikierroksella. Disneyn piirrosanimaatioiden jälki on ollut niin suurenmoista, että digitaalinen animaatio tuntuu niiden rinnalla taka-askelelta. Kaksin karkuteillä näyttää sinänsä hyvältä, mutta hiukan vierastan tällaista visuaalista tyyliä se on jotenkin muovinen. Tämä on oikeastaan ainoa moitteeni. Vaikka tarina sijoittuu muinaisuuteen, Grimmin satujen aikaan, sitä on höystetty monilla hauskoilla anakronismeilla ja hämmentävän nykyaikaisilla hahmoilla. Huumoria revitään myös määrätietoisesta hevosesta, joka käyttäytyy kuin poliisikoira. Musiikiltaan Kaksin karkuteillä on tenhoisaa tavaraa. Säveltäjänä on jälleen Alan Menken, joka on saanut muutaman Oscar-palkinnon (Pieni merenneito, Aladdin ym.) ja oli tästäkin ehdokkaana. Laulu Mother Knows Best kiteyttää elokuvan lähtökohdan. Kuten muutkin Disneyn suuret piirrosklassikot, myös Kaksin karkuteillä on kasvutarina. Keskiössä on tyttären ja äidin valtakamppailu (elektrakompleksi), joka päättyy tyttären vapautumiseen. Kasvuasetelmaa on liennytetty siten, että äiti ja tytär eivät ole biologisia sukulaisia. Lähtökohta muistuttaa vaikkapa Kiellettyä hedelmää: äiti haluaa pitää tyttärensä alistettuna, sitoa tämän itseensä ja estää lähtemästä maailmalle. Tytärtä pelotellaan, että maailma on paha paikka, täynnä hyväksikäyttäjiä ja parasta on vain pysyä kotona vaikka pahin hyväksikäyttäjä on nimenomaan kotona. Pelottelu toimii: tytär pysyy kiltisti psykologisessa häkissä, joka hänet on itse houkuteltu luomaan ympärilleen, eikä häntä tarvitse pitkään aikaan estää fyysisesti lähtemästä. Toisaalta tässä piilee vaara: kun tyttö joutuu niin sanoaksemme kasvamaan tynnyrissä eikä tunne muita ihmisiä kuin kasvattiäitinsä, hänen on todella vaikea pärjätä muiden keskuudessa, kun sinne lopulta vääjäämättä päätyy, ja vilpittömyydessään hän on alttiina monenlaisille huijauksille ja vedätyksille. Liian suojeltu lapsi ei pärjää elämässä. Neidon tilanteen muuttaa nuori mies, joka vie hänet maailmalle ja murtaa äidin lumouksen. Tähkäpään (Mandy Moore) ja Flynnin (Zachary Levi) dynamiikka toimii mainiosti. Parivaljakon matkasta tulee mukaansatempaava seikkailu, joka viihdyttää aikuistakin katsojaa. Tarina, hahmot, musiikki, huumori ja ääniroolit (myös Donna Murphy) muodostavat tässä onnistuneen kokonaisuuden. 3D on tässä elokuvassa luontevaa, ja hätkähdyttäviä efektejä säästellään loppupuolelle saakka: kynttilälyhty leijailee aivan katsojan nenän eteen. Joissakin otoissa on hienoa syvyysvaikutelmaa. 7.1-kanavainen äänimaisema on miksattu onnistuneesti, ja 7.1 on mukana myös pohjoismaisessa BD:ssä. 4/5 Kuvanäytteitä 3D-blu-raysta: Spoiler 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8.