Kaksikanavaäänitteiden huonous & stereokuuntelun taakka

Avasin uuden aiheen Sennheiser HD 800 -ketjun lopullisen OT-saastumisen välttämiseksi.

Puhut nyt videoteoksen CD-levyllä julkaistavasta ääniraidasta? Eipä ole tullut mieleen, koska eivät ne ainakaan suoria downmiksauksia ole. Oletko kuullut koskaan esim. dialogia tämmöiseltä CD-levyltä? Havaintojeni mukaan ne ovat latistettuja stereoversioita videon yhteydessä kuullusta monikanavaversiosta.

Stereona julkaistun äänen pahimmat ongelmat ovat stereokuvan keskiosa, joka on harvoin keskellä, ja dynamiikka, jota ei käytännössä enää käytetä. Koska muuten nykytyylin mukaisessa taustaälämölön yli huudattamiskisassa tulee häviö.
Lähes yhtä paha stereon ongelma on sen äänimaailman psykoakustinen virikeköyhyys: keskittynyt stereokuuntelu ilman videokuvan tuomaa kontekstia on todella tylsää. Tämän takia mm. itse en olekaan kuunnellut stereona selvinpäin yli 15 minuuttia putkeen varmaan viiteen vuoteen. Hiljakseen soivana taustaäänimattona stereokin vielä menettelee. Siihen sitä taitaa suurin osa ns. kovinakin hifisteinä esiintyvistä kuuntelijoista käyttääkin.
Aktiivisen stereokuuntelun ajat ovat kuitenkin jo auttamatta ohi. Muistan kyllä kun nuorena ja kokemattomana hifistinä yritin hampaat irvessä kuunnella Dire Straitsia keskittyneesti. Karmeaa paskaa - teknisesti ja taiteellisesti. Näen vieläkin painajaisia noista kuunteluista.
Tämä oli eräitä pääsyitä siihen miksi perustin myöhemmin Reaaliäänentoiston.

 

En puhu. Puhun esim. Monikanavaisesta Hybrid SACD-levystä, jossa voi olla 5.1 SACD-, 2.0 SACD- ja 2.0 CD-layerit. En ymmärrä miten tuon äänitteen 2.0 SACD-raita eroaisi erityisemmin laadultaan siitä, että 5.1 SACD-raitaa kuuntelee kuulokkeilla downmiksattuna "lennossa". Edes se CD-layer tuskin dramaattisesti eroaa laadultaan, vaikka resoluutiota siinä on selvästi tiputettu.

Stereoäänessä ei ole mitään keskiosan ongelmaa. Kun vasempaan ja oikeaan kanavaan tallennetaan täsmälleen sama signaali voimakkuutta ja vaihetta myöten niin ääni kuuluu tasan keskellä. Jos jotkin stereoäänitteet on perseelleen miksattu, niin se ei ole stereon vika vaan miksaajan vika. Dynamiikkakin on valintakysymys, stereoääni ei sinänsä sitä teknisesti rajoita.

Tuomitset siis stereoäänen sen perusteella miten sitä käytetään "nykytyylin mukaisessa taustaälämölön yli huudattamiskisassa"? Samaa logiikkaa käyttäen monikanaäänikin pitäisi tuomita ottamalla esimerkeiksi jotain maailman historian pöhköimpiä monikanavaäänitteitä.

Tutkipa esim. jokin BIS-levymerkin SACD hybrid-levy Bachin kantaateista.

Taustaälämölön yli huudattamiskisa on kieltämättä virikeköyhää. Virikerikasta musiikkia on kuitenkin maailma pullollaan.

Ratkaisu: Vaihto mielenkiintoisempaan tavaraan.

Selvä, tässä ei ole mitään ongelmaa. Pääasia että löydät itsellesi sopivat ratkaisut. Nyt vaan yrität tunkea ratkaisuasi muiden kurkusta alas. Toisin kuin sinulla, minulla ei ole niitä ongelmia stereoäänen kanssa mistä sinä saarnaat.

Vaihtelevasti varmaan käyttävätkin. Mitä sitten, jos ei ole ongelmia asian kanssa?

Sinulla siis. Ok, onnea valitsemallasi. Minulla stereokuuntelun ajat jatkuvat eikä loppua näy.

Tästä samaa mieltä. Minulla sattuu olemaan juuri Dire Straitsiä lainassa, levyt Brothers in Arms ja On Every Street. Käsittämättömän tylsämielistä musiikkia tosiaan. Mutta eihän tätä roskaa ole pakko kuunnella.

 

Niin niin. Mutta, butt. Käytännössä on, koska stereomiksaajat ovat suuria taiteilijoita. Pyörittelevät pannauspotikoita miten lystäävät. Eivät kovinkaan usein vaikuta käyttävän kanavien tasomittareita. Noh, jotkut sentään käyttävät, mutta selkeä vähemmistö kuitenkin. Saan välittömästi ison korvapaiseen esim. vinoon pannatusta vokalistista, jos äänitteessä sellainen on.
Monikanavaäänen keskikanavaan miksattu keskiosa on aina keskellä, koska kanavaohjurini mikseri on tunteeton monottaja.

Dynamiikka on todellakin valintakysymys. Minua edes vähän kiinnostavissa stereoäänitteissä valinnan tulos on se että sitä ei ole katsottu aiheelliseksi paljon käyttää. Koska muuten tulee kaupallista persnettoa radiosoitossa yms. mobiili-taustametelihuudatuksessa. Hifistinen kuuntelutapa hiljaisuudessa ja hoksottimet kutosella immobiilina paikallaan keskittyen ei ole enää tuettu.
Tämä on välivaiheitten kautta ilman kuvaa tapahtuvan stereoäänen syytä, koska siinä ei ole väärinkäyttöä estävää suojamekanismia. Tupsauttamalla kuuntelijan eteen suojamekanismin l. videonäytön, kuuntelusta tulee automaattisesti keskittyneempää ja taustametelivapaampaa. Ainakaan kuuntelija ei pääse pakoon ajelemaan autolla/dementiahiihtokävelylle/jonnekin ulos palloilemaan nappulat korvissa liikennemeteliin kuten paljaalla musiikki-stereolla. Tämä ohjaa miksauskäytäntöjä dynamiikan suhteen = dynamiikka voi jälleen käyttää. Ja sitä myös käytetään. Video pitää katsojan aloillaan, edes jotenkin keskittyneenä JA ENNENKAIKKEA poissa pahimmasta mobiilitaustasuhina -häröilystä.

Jahka Bachista tehdään pari elokuvaa, HBO:n minisarja ja jokin taho lyö käyntiin massiivisen klassisen musiikin markkinointirummutuksen kaikilla mediarintamilla, nuoriso "löytää" klassisen musiikin. Tällön se kokee saman mobiilimusiikin stereo-kohtalon kuin muut genret ennen sitä.

Dire Straits kuului aikaisemmin pikkuhifistien peruskoulutusjärjestelmään, koska sitä todelliset hifistit kuuntelivat. Tai niin sitä ainakin tuli luultua... Tämä siis ennen internettiä, Hifi-lehti ainoana aivopesuohjelmana ja mielipidevaikuttajana.

 

Vai niin.

Joissain tapauksissa varmaan pyörittävätkin.

Miksi vinoon pannattu vokalisti on väärin. Lukeeko jossain raamatussa että vokalistin pitää olla keskellä? Jos vokalisti kuuluu 7 astetta vasemmalla niin kuulukoon!

Niin, koska monikanavassa on se keskikanava eli kaikki sinne miksattu on sitten TASAN keskellä. Eri asia sitten on, onko tuo jotenkin oikein. Eihän elokuvissa dialogia puhuvat näyttelijät ole aina täysin keskellä kuvaa, mutta silti se dialogi kuuluu keskeltä. No, ei ole iso ongelma kuten ei ole sekään, jos 2-kanavaisessa miksauksessa tavara ei ole täysin keskelle miksattu.

Tähän ei voi kommentoida kuin että bad luck!

Minun tietääkseni hifisteillä ei ole tapana kuunnella, ainakaan keskittyneesti, mitään mobiili-taustametelihuudatus-musaa, vaan jotain älykkäämpää ja dynaamisempaa, kuten esimerkiksi mainitsemaani Bachia. Ehkä olen väärässä?

Minua tietysti ei koske se mitä muut kuuntelevat vaan se mitä itse kuuntelen.

Ei vaan se on kaupallisen dumping down-kulttuurin syytä. Radiossa soitettaisiin vaikka vessanpöntön huuhteluääntä loopissa, jos se keräisi paljon kuuntelijoita ja kyllähän niitä kuuntelijoita tuleekin pikkuhiljaa kun kuuntelijat aivopestään pää pöntössä moisesta pitämään.

Miksi sitten musiikkivideot ovat samaa huttua vaikka niissä on "suojamekanismi". Päinvastoin, hip hop-videoiden perseenpyörittelyhän se vasta kuuntelijan saakin aivan sekaisin ja itse musiikki voi olla täysin yhdentekevää roskaa.

Totta, mutta parempi kai tämäkin kuin ei mitään?

Kyllä kyllä kyllä mutta silti HALUAN kuunnella myös stereoäänitteitä. Haluan ITSE päättää, ovatko ne teknisesti tarpeeksi hyviä sen sijaan että sinä tulet jonkun Dire Straitsin levyn perusteella kertomaan kuinka paskoja minun Bachini ovat. Mikä vit*n ongelma tässä on? Siis siinä että kuuntelee ja katsoo mitä haluaa?

No, onneksi olen ehtinyt hankkimaan melkoisen määrän Bachin levyä ennenkuin tämä tapahtuu. Mutta jos tämä tapahtuu niin silloinhan meillä on ne pari elokuvaa dynaamisella monikanavaäänellä ja kuvalla, joten no hätä!

Tuo kuulostaa idiotismilta. Mitä tuosta musiikista muka oppii? Itseäni kiinnosti ennen aikoinaan lähinnä kaiutinrakennussarjat Hifi-lehdessä ja levy-arvosteluille viittasin kintaalla ellei sitten jokin levy sattunut kiinnostamaan.

 

Se on väärin. Hoilottajan pitää olla keskellä stereokuvassa.

Stereoäänitteissä vinossa oleva hoilottaja ärsyttää minua suunnattoman paljon. 7 asteen heitto ei haittaa, mutta 45 asteen heitto haittaa. MIKSI SE PITÄÄ MIKSATA VINOON??? Onko kysymyksessä autosoittoon optimointi kuskinpaikka -kompensaatiolla vai mikä? Vajaakanavaisen toistosysteemin vajokkiudet tietäen ei voi välttyä myöskään ajatukselta että se ei ole läheskään aina taiteellinen/tietoinen ratkaisu.

Pannaus on teknologiana käytössä myös monikanavaäänellä l. ääni voi seurata kuvan liikkeitä ja aika usein seuraakin. Kolmella etukaiuttimella toistettuna panoroinnit vain liikkuvat paljon paremmin kuin kahdella kanavalla. Keskelle tarkoitettu asia saadaan keskikanavan ansiosta kuitenkin tasan keskelle kun halutaan. Kuulokekuuntelijalle tästä nyt kylläkään ei ole muuta hyötyä kuin stereomiksausvirheiden vajokkiuksien vähentymisen kautta epäsuorasti.

Kylläpäs. Stereomiksauksissa joutuu ottamaan huomioon menestymisen radiohuudatuksessa ja mobiilivekottimilla jossain vossikassa/sauvahiihtoläähätyksen yli. Se taas johtuu siitä että äänitteiden julkaiseminen on liiketoimintaa joka tähtää fyffelin keräämiseen. Dynaamiseksi jätetty äänite kuulostaisi huutokisassa hiljaiselta ja vaisulta, liikennehuminan yli suorastaan mitättömältä piipitykseltä. Levy-yhtiö tekisi tämmöiseksi jätetyllä persnettoa.
Se johtaa kompressoinnin ja limitoinnin maksimaaliseen käyttöön ja on epäsuorasti liian helposti, vaikka jossain perkeleen hiihtolenkillä, kuunneltavan videokuvattoman stereojärjestelmän syytä.

Musiikkivideot ovat vain levymyyntiä tehostavia mainoksia. Samaa stereoscheissea kuvalla lisättynä.

Sinun pitää muuttua. Ja hylätä stereokuuntelu. Kuunteluaika kuuluu teknisesti ylivertaiselle äänimuodolle. Saat kuunnella Bachia jatkossa vain monikanavaisena SACD:ltä. Mutta sillä ehdolla, että downmiksaus kuulokkeisiin toimii.

Olin nuori ja kokematon. :weep: Halusin olla kunnon hifisti ja uskoin kaiken mitä Hifi-lehdessä kirjoitettiin. Mutta minua kusetettiin. :weep: Siksi minusta tuli tällainen.

 

Sulla voi myös olla korvissa ihan oikeasti jotain vikaa toisella puolella, tai aivoissa äänenkäsittelypuolella...

Onko MS-tauti tuttu?
Meikäläisellä tuo on alkanut vaikuttaa satunnaisesti stereokuvaan oikealle puolen (satunnaisia vaimentumia), koska näköhermontulehdus vei näön oikeasta silmästä...

Ja mitä tulee "riteratesiin", ne levyt on hyvä "porkkanalevyjä" ja moneen kertaan kuunneltuina antaa pohjaa äänenlaadun arviointeihin jo silkkoina referenssilevyinä, musasta ei tarvii välttämättä digata...
Markki on tehnyt mielestäni ihan OK soololevyjä sittemmin...

T: Vesku

 

Mulla ei ole mitään "hoilottajan pitää olla keskellä" -fiksaatiota. Oopperalevytyksissä laulajat usein liikkuvat lavalla edestakaisin samalla kun laulavat eli äänen tulosuunta muuttuu ajan funktiona. Tämä on täysin normaalia. Duetoissa toinen laulaja on vasemmalla ja toinen oikealla jne. Minun puolestani saat ajatella mitä ajattelet ja kuunnella vain keskellä olevia hoilottajia...

Selvä. Muita ei välttämättä ärsytä.

45 astetta kuulostaa paljolta toki. Missä äänitteessä on näin? Dire Straits? Lady Gaga? Matti Nykänen?

En tiedä kun en tiedä edes kyseistä äänitettä. Kannattaa huomioida että monomikeillä äänitetty "studiomusiikki" miksautuu äänikuvaltaan ihan eri tavalla kuin jollain AB-mikrofoniparilla äänitetty klassinen musiikki. Edellisessä ääniä amplitudipanoroidaan kaiketi "miten" sattuu ja jälkimmäisessä ei tehdä yhtään mitään, koska mikkien etäisyys, suuntakuviot jne. luovat koko esityksen äänikuvan jo äänityshetkellä.

Kun teen omaa musiikkia tietokoneella niin pyrin panoroimaan ääniä oikeaoppisesti käyttämällä korvien välistä viivettä ja kontralateraalisen korvan ylempien taajuuksien suodatusta. Pelkkä amplitudipanorointi on 1960-luvun meininkiä.

Voi olla jopa näin mutta ei pitäisi yleistää joidenkin stereoäänitteiden urpouksia koskemaan kaikkia stereoäänitteitä. Onhan sitä olemassa ihan urpoja monikanavaäänityksiäkin, missä takakanaviin on siroteltu kaikenlaista sälää vaikka sieltä ei pitäisi kuulua kuin tilan akustiikka.

Kyllä. Ohi ajavan auton ääni seuraa autoa ja hyvä niin. Mutta seuraavatko kaikki äänet äänilähdettään? Epäilen.

Kyllä, mutta vaatii sitten tietenkin kaiutinkuuntelua. Kuulokkeilla ne kolme etukaiutinta pitää downmiksata stereoksi ja sitä ollaan sitten stereoäänessä joka toki voi crossfeedereillä kuulostaa erinomaiselta.

Totta, mutta mikään ei teknisesti estä stereomiksauksessa saamasta keskellä haluttuja asioita tasan keskelle. Monoääni on informaatioteknisesti stereoäänen aliavaruus ja siitähän tässä on kysymys.

Ei koske esim. Autechren Exai-levyä. Tuon levyn tekemisessä ei ole paskan vertaa kiinnostuttu menestyksestä radiohuudatuksessa. Maailmassa on katsos meikäläisen kaltaisia ihmisiä, jotka eivät etsi lempimusiikkiaan Kiss FM -radioaseman soittolistoilta, vaan aivan muualta. Samalla meitä eivät juurikaan koske ne ongelmat, joista sinä paasaat. Tämä ei tunnu menevän sinulle jakeluun sitten millään.

Enemmän tai vähemmän. On myös julkaisutoimintaa, jossa korkeatasoisella taiteellisella ilmaisulla on suuri painoarvo ja silloin rahan keräämisessä voidaan "tyytyä" siihen, että toiminnalla saadaan kerättyä elanto ja toimintaa voidaan jatkaa. Huomaa, että juuri se "fyffenkeräysmusiikki" pauhaa medioissa dynamiikaltaan kompressoituna, ja tämä saattaa aiheuttaa perspektiivivirheen.

Näin asia toki on. Vain hyvin pieni osa maailmassa tehdystä musiikista kumminkin sinne "huutokisaan" edes pyrkii. Siis suurin osa musiikista on dynaamista, mutta se pitää vain vaivan kanssa itse löytää koska se ei ole huutamassa päin naamaa.

Oletko muuten ainoa ihminen maailmassa, joka syyttää loudness warista videokuvan puuttumista? Melkoinen teoria kyllä. :hitme:

Aivan. Kunhan ammuin alas väitteesi videokuvan dynamiikan pelastavasta voimasta. Videokuvan tyyppi/laatu pitää siis rajata jotenkin, että päästää suureen korrelaatioon dynamiikan ja videokuvan olemassaolon välillä, eikö?

Really? Are you my shrink? :hitme:

Hylkää itse typerät käsityksesi ja yleistyksesi stereokuuntelusta.

Siitä vain. Kuuntele toki näin. Itse päätän kuuntelenko vaikka vanhaa savikiekkoa, siis monoääntä, jolloin hoilottaja ON KESKELLÄ!

Mistä lähtien minun on pitänyt kysyä sinulta lupaa? Are you my father?

Käskyttämisen sijaan voisit esimerkiksi suositella asioita. Suosittelen!

Nostan hattua tälle nöyryyden osoitukselle kaiken ylimielisyyden jälkeen. :thumbsup:

Itse luin tuota lehteä kriittisesti. En uskonut kaikkea. Minua ei kusetettu, ainakaan pahasti. Siksi minusta tuli tällainen.

 

Must@n@@mion "kieltojen" innostamana aloin kuuntelemaan Bachin sekuläärisiä kantaatteja, SACD-äänitys. Melkein aina kuuntelen monikanavaisia SACD-levyjäni monikanavaisesti kaiuttimista. Homma on selkeä. Kuulokkeita varten kanavien lukumäärä pitää supistaa kahteen. Vaihtoehtoja tähän ovat meikäläisen systeemissä:

1) Soittaa levyn CD-kerros CD-soittimella. Downmiksaus on tehty levyn tuotantovaiheessa.

2) Soittaa levyn stereofoninen SACD-kerros Blu-ray-soittimella. Jälleen downmiksaus on tehty levyn tuotantovaiheessa.

3) Soittaa levyn monikanavainen SACD-kerros Blu-ray-soittimella ja tehdä downmiksaus lennossa soittimella (vaatii Speaker Configuration-valikossa käymisen).

Kohta 3) jakautuu kahteen alivaihtoehtoon:

3a) Down Mix Mode = Stereo

3b) Down Mix Mode = Lt/Rt (Left total/Right total)

Kohta 3a) tuonee jotakuinkin identtisen tuloksen vaihtoehdon 2) kanssa ja on myös melko lähellä vaihtoehtoa 1).

Kohdassa 3b) tehdään Dolby ProLogic-enkoodauksella stereofoninen matrisoitu surround-ääni, jossa surround-informaatiota pystytään säilyttämään tavallista stereomiksausta enemmän.

Kokeilin nyt tuota kohtaa 3b) ja vertasin sitä kohtaan 3a) kuulokekuuntelussa. Kyseisen äänitteen kohdalla olen sitä mieltä että 3b) on parempi. Ilman crossfeederiä äänikuva on kyllä hieman keinotekoisen oloinen ja liioitteleva, mutta crossfeederi saa hävitettyä nämä piirteet siten, että lopputuloksessa on samankaltaista miellyttävää ilmavuutta kuin monikanavaäänen kuuntelussa kaiuttimista.

Pitää kuunnella ja testailla enemmän, mutta tämä on mielenkiintoinen juttu. Onko tämä Lt/Rt downmiksaus paras vaihtoehto kaikille monikanavaisille äänitteille? Hoksaanko minä siinä jotain sellaista, joka ajan myötä alkaa häiritsemään? Tämäkö selittää Must@n@@mion viehtymyksen "videoäänille"? Kaksikanavaisesti välitettävät TV-sarjathan ovat usein matrisoitua surround-ääntä. Jos tämä on ollut miehen viesti kokoajan niin kyllä on kautta rantain asia tuotu esiin.

"Maailman paras" keino downmiksata monikanavaääni on varmaankin se, että eri kanavien äänet käsitellään omilla HRTF-vasteilla niin että esim takakaiuttimista kuuluvat äänet kuuluvat ihan oikeasti takaa tulevilta jne.

 

Äänikortin monokytkimestä (E-MU 0404 USB:ssä on sellainen) hivauttamalla tämmöisten äänitteiden Sivulla Seikkaileva Ääni siirtyy aina täysin keskelle. Vinous on siis äänitteessä.

 

Ei nyt tule mieleen, kuuntelen niin vähän stereota. Aina silloin tällöin niitä tulee vastaan.

Suomalainen Reaaliäänentoisto on askeleen edellä muuta maailmaa myös todellisen loudnes warin juurisyyn selvityksessä.

Hifistelyn maailma on jo valmiiksi painekyllästetty erilaisilla suosituksilla. Tarvitaan suoria kuuntelumääräyksiä että viesti menee perille.

 

Ei selitä, toistoketjussani ei ole käytössä Pro Logic -enkoodausta enkä kuuntele matrisoitua stereoääntä. Kuuntelemani monikanavaääni on aina aitoa monikanavaääntä BD-levyltä tai Parannetun Ohjelmatarjonnan televisiokanavilta. Suomalaisia stereoääntä lähettäviä pellekanavia en katsele koskaan.

Kiintoisa havainto silti, pitää minunkin kokeilla joskus.

Jep. Ja itse laite on tässä


http://smyth-research.com/products.html

 

Viestissä pitää olla jotain tolkkua. Viestisi siis on että kun on olemassa teknisesti ylivertainen järjestelmä X, niin se tekee muista järjestelmistä turhia ja jopa kiellettyjä riippumatta siitä miten paljon ohjelmatarjontaa on olemassa millekin järjestelmälle. Tekniikan kehityksestä tulee tällä logiikalla suuri rasite sen sijaan että se parantaisi elämänlaatua. Minä ainakin pyrin suhtautumaan kehitykseen siten, että siitä on mahdollisimman paljon hyötyä. Tämä ei ole mikään yksinkertainen asia, vaan suurten filosofisten linjausten paikka.

Ehkä kannattasi lopettaa kaikki kuunteleminen kokonaan 200 vuodeksi, koska vasta silloin otetaan käyttöön 328.16 -ääni, jonka rinnalla joku 5.1 monikanavaääni on ihan perseestä. Kun kanavien lukumäärä on 328, niin äänen tulosuunta ja äänikuva pystytään toistamaan huomattavasti tarkemmin kuin 5-kanavaisessa äänessä. Miksi siis kuuntelisimme jotain kämäsiä steroääniä tai 5.1 -ääniä? 100-kanavaisella äänellä pystyy juuri ja juuri toistamaan uutislähetyksen tarpeeksi uskottavasti koska uutisankkuri on monomainen äänilähde.

Siltä vaikuttaa. Mitä sitten tehdään kun juurisyy on selvillä?

Minulla on muutama kymmenen Blu-ray-levyä ja muutama "maksukanava" jolta saattaa joskus tulla monikanavaääntä. Tällainen purismi siis rajoittaisi kuunneltavan tavaran määrän kohdallani pieneen murto-osaan nykyisestä, joten ajatus on täysin järjetön. Noihin stereofonisiin lättyihin kun on pistänyt rahaakin kiinni tolkuttomia määriä 25 vuoden aikana.

Kuuntelin tänään esim. 90-luvun alun konemusaa (Jonny L ja Dome Patrol). Tuollaisen musiikin kohdalla jollain äänikuvalla ei ole juuri mitään merkitystä ja huomasin, ettei näiden levyjen kohdalla tarvitse edes crossfeederiä niin kipeästi kuin monen muun musiikin kohdalla.

Minä katson suomalaisia pellekanavia. Suurin osa kanavistani on niitä ja Parannetun Ohjelmatarjonnan televisiokanavien tarjonta on usein uskomatonta shittiä. Kuka jatkaa katella jotain puunhakkuita jossain korvessa (BBC HD)? Tuollaisen p*skaohjelman kohdalla ei edes aito monikanavaääni auta.

Neljä eri SACD-levyä olen testannut ja tuntuu kaikilla toimivan. Testaillaan lisää...

Kaksi-kanavaisten TV-ohjelmien kohdalla pitää huomioida että niitä downmiksaillaan milloin mitenkin. Välillä tehdään Lt/Rt -miksaus, välillä Stereomiksaus ja välillä jotain siltä väliltä (softissa on kuulemma säätömahdollisuuksia tähän).

Miten tuohon tungetaan omat HRTF:ät? No, on tuo varmaan ihan pätevä laite mutta varmaan tosi kallis.

 

Asianmukaiset toimenpiteet. Itse leikkasin stereon henkilökuunteluaikaa vuositasolla jyrkästi.

Sinun pitää kehittää ohjelmamateriaalin hankintamenettelyäsi todella tuntuvasti! Henkilökohtaiselle kanavajohtajallesi + ohjelmapäällikölle alkajaisiksi kenkää...
Tarkoitin Parannetun Ohjelmatarjonnan TV-kanavilla tämmöisiä kanavia kuin HBO, AMC, FX, Showtime, Starz...

Tuon purkin kanssa käydään pienoismikrofonit korvissa mallintamassa jokin haluttu kaiutinsetti. Purkki ajaa mittauspyyhkäisyt "kopioitavaan" kaiutinsettiin jokaisen kanavan osalta ja pienoismikit tallentavat sen käyttäjän HRTF:llä. Tulos tallennetaan muistikortille.

Hintaa on n. 3000 €.

 

Mitä olet tästä kuunneltavan materiaalin rajoittamisesta sitten itse hyötynyt? Olet onnellisempi ihminen?

Reilu kuukausi on tuo Mix HD -kanavapaketti vasta ollut. Operaattori soitti että lakkauttavat MTV3 -kanavapaketin joka minulla on ollut vuosikausia ja tarjosi tilalle tätä 6 kk sopparilla puoleen hintaan. Tartuin syöttiin. Noita kanavia voi vaihtaa kuukauden välein. BBC HD:n otin siksi että se on HD-kanava. Ohjelmat vaan tuolla kanavalla eivät oikein tunnu nappaavan. Pitää testailla muita kanavia jatkossa...

Aikamoinen laite tosiaan.

 

Kyllä vain.

Ennen yritin saada kicksejä stereosta ilta toisensa jälkeen, turhaan. Olin levoton, luin nettiä, hifilehtiä ja epäilin jatkuvasti laitteitani. Olin todella vähällä joutua pahaan laitekierteeseen. Kunnes lopulta ymmärsin missä vika oli: stereona toistetussa musiikissa. Stereo on järjestelmänä riittämätön. Enkä edes pidä musiikista.

 

No sittenhän asiasi on mallikkaasti kohdillaan.

Ehkä yritit liikaa. Musiikki yllättää kun vähiten odottaa ja antaa musiikille aikaa tehdä vaikutus. Kickit saattavat myös tulla ihan eri genren musiikista mitä itse odottaa. Sekin auttaa että keskittyy siihen musiikkiin enemmän kuin äänentoistollisiin seikkoihin (jotka ovat toki tärkeitä mutta eivät ainoa asia).

Edelleen sekoitat ääniformaatin ja sen miten ääniformaattia käytetään. Vaikka kuinka puljataan monikanavaisen äänen ja HRTF:ien kanssa, niin sinne HD-800 -luuriin lopulta syötetään L & R -signaalit, eikä mitään muuta. Nuo samat L & R -signaalit voisivat aivan hyvin olla jo CD-levyllä jos niin halutaan.

Mikä on riittävä kanavamäärä (kuulokekuunteluun)? 4? 5? 10? Miksi? Mikä on riittävä näytetaajuus? 44,1 kHz? 96 kHz? Entä bittimäärä (dynamiikka)? 16? 20? 24? Kuinka paljon ääntä saa säästökoodata? Onko DTS riittävän laadukas ääniformaatti? Kysymyksiä piisaa. Tekniset asiat ovat tärkeitä ja kiinnostavia, mutta välillä ne kannattaa unohtaa ja keskittyä siihen musiikkiin, melodioihin, sointuihin, rytmiin jne. Silloin siitä voi jopa pitää ja saada niitä kicksejä.

 

Küllä küllä. Mutta formaatin käytännön implementaatio kuitenkin määrittelee sen käytännössä toteutuvan käyttöarvon. Stereon käytännön implementaatio on minua kiinnostavissa musiikkigenreissä todella veri meni Arsch Papier tänä päivänä.

Vaihda musiikkigenreäsi - laajenna audiohorisonttiasi -neuvo ei oikein toimi. Olisi syötävä liian iso purkillinen pillereitä riittävän avarakatseen saavuttamiseksi suosittelemasi klassisen musiikin ja omituisen taidemusiikin maailmaan.


No kokeilinpa nyt sitten kuitenkin kehumiasi Bachin kantaatteja. Ikävä kyllä vain stereona, koska minulla ei ole SACD -valmiutta toistokalustossa.
Ihan vaikuttavan kuuloisia "biisejä" joukossa kyllä on, täytyy myöntää; jumalasta hoilaaminen saksaksi joka toisessa kipaleessa kyllä häiritsee pakanaa aika pahasti. Mutta edelleenkin; kun ei ole tähän ikään mennessä kokemusta tämäntyyppisestä korkeamman tason musiikista, niin kyllä tässä aika lailla sika-posliinikaupassa -olo on. Ei ole ns. minun juttuni. Olisi pitänyt aloittaa nokkaviuluopinnot + aivopesu tuontyyppiseen äänimaailmaan jo 5 vuotiaana. Nyt on jo myöhäistä.

Nykyisellä kanavamäärällä tulee jo ihan hyviä kuulokedownmiksauksia. 6 - 8 kanavaa riittäköön toistaiseksi, siis.

Näytetaajuus on teknisistä seikoista merkitykseltään vähäisin. Nykyinen videopuolen standardi 48 kHz riittää oikein mainiosti kaikkeen homo sapiens -merkkiselle kuuntelijalle.

Äänitteen bittisyvyys ei ole ongelma toistopuolella, 16 bittiäkin riittää ihan hyvin. 24 bittiä antaa räpylöintivaraa esim. kanavien tasonsäätöihin/volumesäätöön/muuhun käpälöintiin, mutta siihen riittää että systeemin DA-muunnin on 24 bittinen (ylinäytteistys). Äänitteen ei tarvitse olla yli 16 bittinen. Ellei se välttämättä halua.

Dolby Digital 640 kbps ja siitä ylöspäin on jo läpinäkyvä. 384/448:llä olen joskus ainakin kuvitellut häivähdyksenomaisesti kuulevani jotain häviöllisen pakkaamisen sivuvaikutuksia.
DTS 1536 kbps:stä nyt riittäisi syötettäväksi vaikka lampaillekin vähäsen: on varmasti läpinäkyvä.

 

Lt/Rt -downmiksauksesta: Tänään testasin Goldfrappin Supernature SACD-levyä. Tämänkaltaisen studiojekkumusiikin kohdalla Lt/Rt-downmiksaus ei toimi, Alison Goldfrapp hyppää laulamaan oikeaan korvaan, kun tavallisella stereo-downmiksauksella laulu kuuluu keskeltä, kuten pitääkin. Vaihekikkailut siis sotkevat matrisointioperaation täysin. Toisinsanoen Lt/Rt-downmiksaus näyttäisi toimivan vain akustisesti tallennetun ja jälkikäteen prosessoimattoman signaalin kanssa (ja vieläpä yllättävän hyvin tähänastisten kokemuksieni mukaan).

Miksi nuo musiikkigenret sinua kiinnostavat? Musiikki on vähän kuin ruokaa mutta harvemmin ihmiset julistavat että syövät vain ranskalaista kalaruokaa ja ruotsalaisia lihapullia perunamuusin kanssa. Eihän kenellekään varmastikaan kaikki ranskalainen kalaruoka maistu kuten ei minullekaan maistu kaikki klassinen musiikki (Rossini ja Verdi tökkii nyt jotain mainitakseni). Musiikin genre on vain viitekehys, jonka puitteissa voi tehdä enemmän tai vähemmän jotakuta kiinnostavia asioita.

Itse en keskity musiikin genreihin, vaan hyvään musiikkiin, jota tuntuu löytyvät melkein kaikista genreistä vaihtelevalla hyötysuhteella. Klassisen musiikin kohdalla hyötysuhde on minusta erityisen korkea.

Ei tarvitse vaihtaa vaan laajentaa. Se, että oppii pitämään intialaisesta ruuasta ei tarkoita sitä että spagettikastikkeen syöminen pitäisi lopettaa.
Mitä avarakatseisuuteen tulee niin sen soisi onnistuvan ilman pillereitäkin. Eikä vain musiikin, vaan kaikenlaisten asioiden suhteen.

Eli lainasit CD:n kirjastosta vai Spotifyistäkö streamasit?

Bachilla on myös maallisia kantaatteja, joissa ei ole ateistia häiritsevää hengellisyyttä, esim. kahvikantaatti "Schweigt stille, plaudert nicht", BWV 211. Eräs kahvila tilasi tuon sävellyksen Bachilta mainostustarkoituksessa. Sitä voisi luonnehtia minioopperaksi, joka hypettää kahvin juomista.

Minua kirkkokantaattien hengellisyys ei ateismista huolimatta häiritse, koska tämä musiikki on 1700-luvun alkupuoliskolta, jolloin ihmiset nyt vaan olivat uskonnollisia. Ei ollut mitään evoluutioteorioita selittämässä elämän syntyä ilman jumalaa ja korkeintaan parhaat tähtitieteilijät inttivät inkvisition uhallakin, että jokin mättää kirkon opeissa. Keskityn musiikin kauneuteen ja sävellyksien nerouteen. Minulle itse asiassa pohjois-saksalainen barokkimusiikki (siis noin 1600-1750) on parasta mitä kristinusko on koskaan saanut aikaan rahoittaessaan näin mahtavan musiikin luomistyötä.

Myöhäistä ei ole koskaan, vasta kuolema pistää stopin asioille. Itse löysin klassisen musiikin "vasta" jotain 26-vuotiaana, eikä minulla ole mitään musiikkiopintotaustaa lapsuudesta. En osaa soittaa mitään instrumenttia.

Aivot sopeutuvat kyllä "äänimaailmoihin" jokseenkin nopeasti, kunhan lopettaa hokemasta itselleen "en opi ymmärtämään tätä koskaan".

Eikä sitä väkisin tarvitse Bachin kantaatteja kuunnella. Sävelsi se Bach paljon muutakin. Muita nerokkaita säveltäjiä löytyy pilvin pimein ja näiltä löytyy erityyppisiä teoksia pilvin pimein. On soolopianomusiikkia, on kamarimusiikkia, on oopperaa, on sinfonioita, on viulukonserttoja ja on kuoroteoksia.

Monet SACD -levyni sisältävät 5.0 -äänen. Se .1-kanavan basso on sisällytetty muihin kanaviin. Erillinen LFE-bassokanava sopii paremmin elokuvien tehosteille kuin musiikille.

Samoilla linjoilla näissä.

Mulla ei taida mikään laite osata kertoa bittinopeutta DD- ja DTS-äänille.

 

Olen huudattanut niitä kasettimankalla ns. herkkyyskaudella l. 15-20 vuotiaana: pysyvä jälki aivojen firmware-kerroksessa. Uudelleenohjelmointi nyt parikymmentä vuotta myöhemmin liian vaikeaa.

Kävin kirjastossa.

 

On minullakin pysyvät jäljet aivoissa musiikista jota tuli kuunneltua lukioiässä, ihan kasettimankalla kuten sinä. Eipä tuo ole haitannut musiikin koluamista sen jälkeen. Aika hankalaa elämä olisikin, jos 20 ikävuoden jälkeen ei pystyisi oppimaan mitään uutta. :sleep: