Kaiutinrakennussarja, johon olisi tyytyväinen pitkään

Naulan kantaan JTG

Mutta Jorma Salmi on asiallinen henkilö neuvomaan tässä asiassa, vaikka olisi omakin lehmä ojassa.

 

Ennyt tiedä mitä tein väärin, mutta tuo kuulostaa jo vittuilulta. Taisi olla virhe kirjoittaa tänne palstalle. Tehdään nyt asia selväksi, en kaipaa mitään julmettua mekkalaa, enkä osta Cerwineitä. Olisi vain kiva, että voisi välillä soittaa hivenen kovempaakin ilman, että kaiuttimet kuulostavat rasittavilta kuten Harrit mielestäni varsinkin kovemmilla voimakkuuksilla.
Mistä tiedät, että tuo Seas on epäherkkä tuossa kotelossa, omia kokemuksia? Ja miksi WinISD pitäisi tunkea perseeseen? Mielestäni oikein hyvä ohjelma ja tuon avulla sain suunniteltua mielestäni hyvän subbarinkin (XXLS 830845+ hypex hs.200, Hifiharrastajien sivuilla artikkeli). Eikö tuossa ProAc klonissa ole tarkoitus käyttää Scan Speak 18W/8535-00:ä? Valmistaja ilmoittaa näin sivuillaan: Excursion, lin./max. ±5.0 / ±10 mm, eli 5mm tuo taitaa olla, maksimilla lähinnä kait väliä pohjaamisen kannalta, tuossa lineaarisen sisällä se vielä kuulostaakin joltain.

edit..
Ohessa vielä lainaus Hifitalon sivuilta Hifi 52 rakennusohjeesta:
"Kaiuttimen herkkyys on pyritty pitämään kokoon nähden suhteellisen suurena hyvän dynamiikan takaamiseksi. Toisaalta hyvä herkkyys syö bassotoiston ulottuvuutta ja sen vuoksi 52 mallin kanssa on suositeltava käyttää erillistä subwooferia."
Pekka Tuomelakin ilmeisesti väärässä ja hänenkin pitäisi ostaa Cerwinit tai vaikka palohälytin?

 

Täällä näköjään porukka suuttuu jos kaikki eivät rakenna samoja kaiuttimia kuin heillä itsellään on.

 

samvirta: Mistä itse sait tuon Hifi 262:n piirustukset? Olisi kiva vilkaista ennen kuin mahdollisesti ostaa tuon vai onko Tee itse hifikaiuttimia painos 4 ainut mistä tuon saa? Oliko tuon rakentaminen yleensäkkään vaikeaa, lähinnä tarkoitan tuota diskantin asennusta?

 

Löysin osoitteesta http://www2.hififorum.nu/artiklar/hfls1/del2/part2.html kaiutinpiiristuksia.
Kaiutin on nimeltä HFLS1, kaksitiekaiutin jossa käytetään Vifan elementtejä.
Laatikot tehdään 19mm MDF:stä. En ole vielä päässyt kuuntelemaan, mutta
mittaustiedot näyttävät ainakin hyviltä.

-J

 

ilmoita mulle maili osoitteesi niin lähetän sulle piirustukset jotka olen ottanut digikameralla Tuomelan kirjasta.
Diskantin kiinnityksen näkee jotenkuten kuvasta joka on kirjasta napsastu, refleksikotelossa diskantin saa ruuvattua hyvin kiinni refleksiputken aukosta.

 

Juu kiitti, Kerrostalo@hotmail.com

 

Osaako joku kertoa, mikä täsmällisesti ottaen rajoittaa monen teidän kuvauksen mukaista laajakaistan kaikkiruokaisuutta musiikkilajin suhteen ?

Jos saan arvata, haasteet liittyy joissakin musiikkilajeissa adaptaatioon tiettyjen ylabassoalueiden riittävästä kuminasta, eikä niinkään keskialueen tai diskantin ominaisuuksiin. Mielestäni huoneestä johtuvaa (ylä)bassokuminaa jää kaipaamaan helposti vain, jos alempaa bassoa ei kaiuttimista tule tai huone tappaa sen.

Keskustelua usein vilkastuttaa se tosiasia, etta kaikilla meillä on erilainen kúuntelutila. Arvosteluun vaikuttaa tässäkin tapauksessa voimakkaasti kauttimen satunnainen sopiminen tyypillisiin huonoihin akustisiin olosuhteisiin, tilan tilavuus ja muoto sekä tietenkin miten kovin yleisen subbarin (x2?) sovitus osataan tehdä.

Korjatkaa minua, jos en ymmärrä kaikkea laajakaistojen ominaisuuksista.

 

Mulla ei näköjään toimi sähköposti juuri nyt, lähetän kuvat heti kun voin

 

Apua. Menkää HETKEKSI ulos laatikosta, ja katsokaa laatikkoon sisälle, että mistä kinastelette. Kinastelu liikkuu akselilla: onko tulitikku parempi ase kuin hammastikku. Kun se ydinpommikin on tarjolla.

Suomeksi, minun ehdotukseni hakkaa SEKÄ äänenlaadullaan ETTÄ äänenpaineellaan kaikki muut ehdotukset. Saa siis kovaa JA kaunista ääntä kuultavakseen. Noh, mielipidehän se tämäkin on, ei totuus.

Mutta: mitä järkeä on kinastella hammastikkujen eroista? Hammastikkuja ne edelleen ovat.

Myönnän, että hintalappu tietysti vaikuttaa, eli ellei ole varaa 500-1000 euron elementtiin, niin toki pitää etsiä muita vaihtoehtoja. Mutta se ei muuta totuutta miksikään: jäädään yhä kinastelemaan hammastikkujen ominaisuuksista. Luulin, että topikissa haluttiin "lopullista" ratkaisua, eikä väliaikaista rahapulan pakottamaa hätäsektiota, joka korvataan uudella moporatkaisulla ensi vuonna, kun jälleen on varaa sijoittaa 30 euroa uuteen moporatkaisuun.

Eikä minulla itselläni ole mainitsemiani Tannoyn juppi-studiokoaksiaaleja, vain ikäloput 8½ tuuman DTM-8 mallit, vai mitä ne nyt olivatkaan. Jotka siis ovat nykymittapuun mukaan vanhanaikaisia. Mutta hei: nekin hakkaavat jokaisen hifikaiuttimen äänenpainetasot, eli kovaa kuunneltaessa saa PUHTAAMMAN äänen kuin hifi-pellevehkeistä konsanaan.

 

Siis, rajoittaako vain kova äänenpainevaatimus vai myös jokin muu laajakaistojen äänenlaatua joillakin musiikkilajeilla tilanteessa, jossa bassot hoidetaan muutoin kuin kolauttelemalla liikevarat loppuun ?

Ultimate ratkaisua haettassa homma voitaisiin hoitaa tilan koon mukaan elementtien määrää lisäten. Tietenkin muistaen linjalähteiden suunnitteluperiaatteet ja oletuksen siitä, että ikä on vienyt >15 khz aistimisen kyvyn.

 

Vain äänenpaine. PISTE.

Laajakaistaelementti on maapallon paras keksintö. Sen luoma illuusio äänikentästä on vertaansa vailla. Vain nauhaelementti tarkennuksena laajakaistan termiin antaa paremman tuloksen. Eli puhekelallisista elementeistä laajakaistaKARTIO on kaikista paras.

1) Jos siis haluaa nauttia maltillisista äänenpainetasoista yöllä, laajakaistaelementit antavat ylivoimaisen äänenlaadun. Uskomattoman illuusion aidosta äänestä. Joka sitten romahtaa välittömästi kun halutaan biletystasoilla potkituttaa rintakehää kasaan.

2) Jos haluaa kokea ruumiillaan musiikin voiman, aistia miltä musiikki TUNTUU, sitten pitää hylätä kaikki hifikaiuttimet ja vaihtaa studiokaiuttimiin. Musiikin kokeminen keholla on uskomaton elämys, jota ei tajua ennen kuin itse sen kokee. Ja mikään "hifi"kaiutin ei kykene tähän.

 

Juuri tämän halusin kuulla.

Jatkokysymys on: Miten kokematon korva erottaa suhteettoman kovan äänenpaineen aiheuttaman särön akustisen tilan virheistä ?

 

Kaikki korvat, kokeneetkin, menevät "kompressiotilaan" kun äänenpaine kasvaa tarpeeksi suureksi, se on luontainen suojamekanismi. Kun korva on mennyt kompressioon, on turha enää samana päivänä suorittaa vakavia kuuntelutestejä. Eli audiofiilitestit/kuuntelu on tehtävä niin, että ei päästetä korviin mitään liian voimakasta ääntä ennen kuuntelua ja kuuntelun aikana.

"Liian kovan" äänen määritys on henkilökohtainen asia, mutta esim. minulla kompressio käynnistyy jo näppäimistön naputtelusta. Kyllä: jokainen napautus aiheuttaa korvassa "sykäyksen", joka alentaa herkkyyttä. Siksi elänkin elämäni korvatulppien kanssa, lukuun ottamatta niitä hetkiä, kun tarvitaan tarkkaa kuulemista. Olen valinnut elämäntehtäväkseni audiofilian, eli kaikki tekemiset alistetaan toisarvoiseksi, äänenlaatu on aina ensisijainen kriteeri.
______________

Kuunteluhuoneen virheet. Voi jessus sentään. Ei taida riittää maapallon serverien levytila asiasta luennoimiseen.

Aloittelija ei varmaankaan tajua eroja huoneen tai "äänenpainesärön" suhteen. Enkä minä osaa asiaa opettaa, koska itselläni on (lievästä autismista johtuen) luontainen ihmekyky havainnoida maailmaa kuulon avulla.

En oikeastaan ymmärrä kysymystä, koska "kovaa kuunneltaessa" kuitenkin ollaan eri asenteella liikenteessä (halutaan keholla aistia potkimista, korvatulppien kera), joten hifistelykuuntelu on asia erikseen, oma harrastuksensa.

Minä aistin huonon akustiikan jo sekunnissa kun astun huoneeseen. Enkä oikeastaan ymmärrä niitä, jotka eivät huonoa akustiikkaa aisti. Oletettavasti heille akustiikalla ei ole suurta merkitystä, joten annan vain lohduttavan vakiolauseeni: jokainen kuunnelkoon niillä laitteilla ja sellaisessa akustiikassa, johon OMAT korvat sopivat. Kultakorville superlaadukkaat olosuhteet, hopeakorville keskinkertaiset, ja puurokorva nauttikoon pakettistereoista aivan täysillä. Ikävä asia kaavassa on se, että kultakorvat ovat ikuisessa vararikossa, koska kaikki rahat kuluvat akustiikan paranteluun; muuhun elämään ei jää aikaa eikä rahaa. Näin varoittavana esimerkkinä todettakoon. Huipulla on yksinäistä.

 

Vastaten omaan kysymykseeni ja tarkentaen:

Jos äänessä harmoniset on aidosti synkronissa vain hiljaisella äänellä, mutta kovaa kuunneltaesa alkaa kuulumaan ylimääräistä soittimen "timbreä" sotkevaa, on tilan ja kaiuttimen liikevaran suhde ylitetty. Jos akustiikka vaivaa, sen pitäisi kuulua jo pienemmällä volumella.

MUTTA: Onko korvan "dynaaminen herkkyys" riittävä, jotta myös hiljaisemmalla äänellä erottaa kaiken sen miten akustiikka sotkee ääntä ? Kovasti kuunnellen kuulen helposti mm. kaiuttimien välissä olevat kukkaruukut ja rahien sijainnin, mutta en osaa kiinnittää niihin mitään huomiota hiljaisesti tarkkaillen.

 

Akustiikka ei yleensä haittaa kuuntelua, JOS kuuntelu tapahtuu hiljaa. Koska ne huoneen virheet ovat vieläkin hiljaisempia, ja hiljaa kuunneltaessa ne jäävät alle kuulokynnyksen. Eli vasta keskivolumetasoilla alkavat huoneen virheet häiritä. Ja kun herätetään huoneen pitkäaikaiset resonanssit henkiin voimakkailla volumetasoilla (kaappi alkaa rämistä, lasivitriini kolista, seinät jymistä), sitten huone suorastaan dominoi, eli suomeksi sanottuna pilaa totaalisesti äänenlaadun.

Eli tavallaan korvan dynamiikka ei riitä hiljaisilla tasoilla huonevirheiden aistimiseen. Ja jos volumetaso kasvaa yli korvan kompressiopisteen, sitten se kompressio alkaa sumentaa aistimisen tarkkuutta. Siinä välimaastossa oltaessa huoneen akustiikka on merkittävässä osassa elämyksen laatua. Tämä siis tarkoittaa, että juuri TÄRKEIMMILLÄ desibelitasoilla se huono huone todellakin PILAA aistimukset täysin. Karmea totuus, mutta minkäs sille mahtaa.

 

Toki, ymmärrän miten voi nauttia paineista ja silloin tunnelmanhaun lähtökohdat on toiset. Olen täysin samaa mieltä nirvanallisista draivista, vaikka tällä hetkellä tehot ei riitäkään keholla kokemiseen tässä isossa tilassa.

Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa akustiikka tulee ennen bassopään tehoja, jos vain saan uskoa siihen, että se mitä ongelmana kuulen ei johdu kaiuttimien (Jordan JX92s, DIY, huolelliset muodot ja vaimennukset, 8,5 l suljettu) liikevarojen liikakäytöstä.

 

Kiitos DVB-G,

Uskon myös akustiikan kykyyn PILATA kaikki muut vakavatkin efortit äänikokemuksen parantamiseen. Silti taitaa kaiuttimen ulkonäkö usein vaikuttaa fiiliksiin enemmän.

Viimeaikainen kokemukseni on talosta, jossa on luultavasti huomattavasti keskimääräistä parempi, joskin amäätöörimäinen, akustiikka. Tässäkin tilassa akustiikka dominoi kaikkea, vaikkakaan mikään yksittäinen ongelma ei tule esiin vaan useita pieniä.

 

Muista elementtiesi hintataso, eli nollia hintalappuun lisäämällä elämys vastaavasti paranee.

Itse olen kokenut ylivoimaisesti parhaat elämykset Apogeiden kera, eli kun yksi nauha toistaa kaikki taajuudet 800 hertsistä ylöspäin (tavallaan laajakaistaelementti siis sekin). Sitä alemmat taajuudet hoitaa tasokalvo, jonka toimintaan en todellakaan ole tyytyväinen. Mutta en ala luennoida nyt aiheesta enempää.

Eli kun nauhakaiuttimen hintalapussa on tarpeeksi nollia, kuunteluelämyskin nousee uusiin sfääreihin. Anteeksi jos nyt köyhiä opiskelijoita kiusasin tällä totuudella, mutta nollat hintalapussa tosiaan parantavat äänenlaatua.

Muistutan edelleen, että paneelikaiutin on immuuni huoneen pystysuuntaisille ja leveyssuuntaisille virheille. Vain syvyyssuuntaan pitää panna karmeat rahat akustointiin. Tavallaan säästää 66% akustointirahasta kun ei tarvitse akustoida muita pintoja...

 

Olen siinä uskossa, että kaksitasoisesti kiilamainen kattomuoto ei edellytä linjalähdettä. Seuraavan tasakattoisen huoneen projekti onkin sitten ehdottomasti linjalähde.