Joko sait kuuntelureissun tehtyä? Kerro toki minkälaisia fiiliksiä reissusta jäi, mikä kaiutin säväytti ja mikä ei.
Itse pidin Monitor Audio GS 10 kaiuttimia luokkaa parempina kuin esimerkiksi vastaavan hintaisia Ushereita tai Dynaudioita.... Siksipä ostin GS 10:t kotia enkä kadu pätkääkään... Kyseiset kajarit soivat todella kauniisti. Itse kuuntelen progemetallia ym. vastaavaa ja erinomaisesti toimii... (pianolakka viimeistely on todella kaunis etenkin samsungin full hd tölsyn vierellä
Enpä ole vieläkään kerennyt kuuntelureissulle, intissä kun olen ja viikonloput menee niin pirun nopeasti. Mutta eilen kerkesin sentään käydä hifimessuilla radissonilla ja käteen jäi uusia mielenkiintoisia merkkejä. Suurimpana yllätyksenä tuli ehkä Amphionin Ion L-malli. Ääni oli todella tasapainoisen kuuloinen ja ulkonäkö oli hyvä. Subia varmaan kaipaa sivuun, mutta ottaen huomioon hinnan (400e/kpl) todella varteenotettava vaihtoehto. Myös OR E3 -malli hätkähdytti koolla, ulkonäöllä ja äänellä. Eipä olisi uskonut, että niin pienistä pöntöistä lähtee niin laaja-alainen hyvä ääni. Ja ulkonäön keinonahkaviimeistely ympärillä, etulevyn ollessa mustaa pianolakkaa :thumbsup: . Hinta myös noin 400e/kpl. Näiden lisäksi Harrin Kaiuttimista puoliaktiivinen Kaakkuri, ja Amphion Prio olivat kyllä todella pirun hyvän kuuloiset. Hinta tietenkin vähän enemmän, mutta kyllä sitä alkoi nekin mietityttämään (Kaakkuri n. 2600e/pari, Prio n.2000e/pari). Mutta kyllä tosiaan Ion L:t on tällä hetkellä kärkisijalla kaiuttimista.
Kannattaa käydä katsastaa Era design 5 jalustakaiuttimet. Hieno viimeistely, pieni mutta sitäkin isompi ääni, hinta 790€/pr. Sen verran laadukasta jälkee ja ääntä ettei reilusti yli tonnin hintasenakaan ois ylihinnoteltu Jos budjetti antaa myöten niin saman valmistajan subi mukaan tohon. Sopivat yhteen kuulemma kun isä äidin päälle. Hifihuone, Audio Pori ja JKL Audiocenter myy ainakin Eroja. http://www.signalpathint.com/images/stories/pdf/6moons_EraD4_D5.pdf Tossa jotain löpinää Era 5:sta
Tässä huvikseni kattelin erilasia lattiakajareita noin 1ke hintaluokassa, niin pisti silmään nuo Magnat Quantum 709:t. Siis jestas, onko tässä kyse samoista kajareista? Pieni on hintaero... tuskin nuo kalliimmat kovin lähelle tonnia saa tingattua..? http://www.mareks.fi/?p=productsMore&iProduct=652 http://www.tsnversand.de/lautsprecher-boxen-speaker/stand-lautsprecher/magnat-quantum-709.html
Tuolla saksalaisella sivulla lukee Stück eli kyseessä on kappalehinta, kun taas Marekilla on parihinta.
Uudessa Hifimaailmassa on mielenkiintoinen juttu, jossa kolmea jalustakaiutinta verrataan likimain samanhintaiseen (sh. 1450 - 1990 €/pari) ja samanmerkkiseen lattiamalliin. Lukekaa ihmeessä tuo testi itsekin. Noiden tähtien sijaan sanallinen arvio on tietenkin aina paljon merkittävämpi. Ja omin korvin ja lempilevyin suoritettu koekuuntelu tietenkin se ylivoimaisesti merkittävin valintaperuste, ainakin pitäisi olla. Optimaalisessa tilanteessa kuuntelu tapahtuisi omassa huoneessasi, koska akustiikalla kerran on niin valtavan suuri vaikutus lopputulokseen. Eli älä koskaan pidä tähtiä minään muuna kuin korkeintaan suuntaa antavana vinkkinä alkukarsinnan suorittamiseksi. Makuja, huoneita ja kuuloaisteja kun on joka lähtöön. Alla kaikki testatut mallit. Jalustojen hinta tulee toki vielä erikseen muistaa. Tuloksia selittää osaltaan lattiamallien suurempi materiaalimenekki ja siksi käsittelykulutkin (viilutus/pianolakkaus tms.), kalliimpi kuljetus/varastointi sekä tietenkin se, että likimain samalla summalla on tässä saatava kaksi bassokeskiäänistä vain yhden sijaan (määrä vs. laatu). Jakosuotimeenkin menee ainakin keskimäärin enemmän komponentteja (2½-tie/3-tie vs. 2-tiekaiutin) sekä suunnitteluaikaa (tai jos ei mene, niin lopputulos saattaa olla hieman viimeistelemättömämpi). Kolmen kuuntelijan antamat arvosanat vaihtelivat "8-":sta "9-":een. Tuo ainokainen "9-" ei muuten tullut testivoittajalle. Lisäksi neljäs henkilö eli tuon jutun kirjoittaja nimesi ELAC BS 244:n henkilökohtaiseksi suosikikseen, vaikkei varsinaisia arvosanoja ollutkaan antamassa: Dynaudio Focus 140 * runsasbassoinen, eli kuminariski joissain vaativimmissa/pienemmissä huoneissa, vaikka onkin jalustamalli * bassot runsaammat kuin ao. lattiamallissa! * HIFIMAAILMA: testivoittaja Dynaudio Excite X32 * "Mahdollista sijoittaa pieneen huoneeseen tai lähelle seinää" (Huom. lattiakaiutin) - "Hieman keskialuekorostunut toisto" * Tässä parissa lattiamalli hävisi selvimmin. * Toistaa vain 2 Hz alemmaksi (ja pienemmällä basson yleistasolla) - - - - - - - - - - - - - - ELAC BS 244 JET + nauhadiskantti --> "Erittäin heleä ja läpikuultava diskanttitoisto" - ...toisaalta: "Erittäin suuntaava, joten kuuntelualue rajattu" * * jos vain yksi 8+ olisi 8½, niin olisi samat tähdet kuin Focus 140:llä * HIFIMAAILMA: suosittelemme * Tässäkin parissa jalustamalli sai hieman paremmat pisteet. ELAC FS 137 JET * nauhadiskantti - "Hieman loudness-henkinen" * Toistaa vain 5 Hz alemmaksi - - - - - - - - - - - - - - ESA Triton 1 + "Tasapainoinen" * jos vain yksi 8+ olisi 8½, niin olisi samat tähdet kuin Focus 140:llä * HIFIMAAILMA: suosittelemme * Myös tässä parissa jalustamalli voitti. ESA Intrada 3 - "Napakka bassotoisto. Tarkka äänikuva. Viileä keskialue." * Toistaa lähes 20 Hz alemmaksi, mikä on jo suuri ero, ainakin jos ei ole erikseen subbaria. Raa'asti täysin kuulematta ja mutulla, eli siis pelkkien tekstien perusteella oma (esi)valintani olisi näistä jalustakaiutin ELAC BS 244, näin nauhadiskanttiin tottuneena (HIFI 45/3). Eli en siis tiedä miten hyvä ELAC ihan oikeasti sitten olisi, vai olisiko jopa pettymys. Täytyypä siis joskus testata. Omaan makuuni/kuulooni sopii mieluummin hieman kirkas (kunhan ei kihise tai sihise), kuin tummaääninen/tukkoinen kaiutin. Toki kaikkein rupuisimmilla äänitteillä juuri päinvastainen voisi olla eduksi. Ja koska subbari + BFD jo löytyvät, niin ei mielellään saisi olla runsaita yläbassoja, vihaamani kuminan minimoimiseksi. Subbarista johtuen, bassoille muutenkin vähemmän painoarvoa, kunhan nyt edes yläbassoihin saakka asiallisesti toistavat. Ilman subbaria kuunneltaessa Focus 140 olisi bassokkaimpana entistäkin houkuttelevampi vaihtoehto. Olen ajatellut joskus koekuunnella myös aavistuksen pienempää, mutta muuten lähestulkoon identtistä ELAC BS 244:n pikkuveljeä. ** * Käppyröiden perusteella ei kyllä mitenkään valtavan suuri ero ole suuntaavuudessa Focus 140:ään. Ja bassoilla ei tietenkään ole yhtään minkäänlaista eroa, sillä matalilla taajuuksilla nuo kaikki ovat täysin ympärisäteileviä kaiuttimia. Eli ainoastaan diskantin suuntaavuudessa on merkittäviä eroja. Jos on paljon kovia heijastavia pintoja, niin suuntaavuus on todennäköisesti pelkästään hyväksi, ainakin jos ei hirmuisen sivusta kuuntele." ** ELAC BS 243:n sh. on 1097 €/pari. Ainakin speksien mukaan halvempaa hintaa ja pienempää sisätilavuutta lukuunottamatta muuten kuin BS 244, paitsi että bassokeskiääninen on reilun tuuman verran pienempi (AS-XR 150mm/5.9" vs. AS-XR 180mm/7.1"). Elacin omillakin sivuilla on siis väärää tietoa, tosin riippuen siitä mistä tiedot katsoo. Toki tuo jo kuvastakin olisi pitänyt hoksata... Toki hintaero esim. halvimpaan Usheriin (520 II), kotimaiseen Aurelia Magentaan ja kumppaneihin on sen verran suuri, että kannattanee nekin katsastaa ja päättää, että saako lisäeuroille mielestään riittävästi katetta. Tuplahinta kun ei enää tässä hintaluokassa tuplaakaan äänenlaatua, ainakaan keskimäärin. PS. Heti tuo jutun perässä arvostellaan Gradient Laura (1480 €/pari), joka sai kuuntelijoilta samat pisteet kuin em. jalustakaiuttimet ELAC BS 244 ja ESA Triton 1. Siinä on koaksiaalielementti + 2 passiivielementtiä, eli omaperäinen ratkaisu. Sekä toimintaperiaate että muotoilu jakanevat mielipiteet. Lyhyesti: * "Pienen huoneen helmi" + "Yhtenäinen äänikuva" + "Bassojen Sovitus" - "Keskialueella aavistus ohuutta"
Menin sitten vaan huvikseni kattelemaan kaiuttimia. Teki Elacin 310 CE sen verran ison vaikutuksen, että pitää hankkia itselle uudet kaiuttimet Wharfedale Emerald EM97:n tilalle. Niissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta Elacin toiston tarkkuus matalissa äänissä ja yläpään toisto oli kyllä vaikuttava. Aion vielä katsastaa ainakin Dynaudio Focus 110 / 140 kaiuttimet. Mitäköhän muita samantapaisia kannattaisi käydä kuuntelemassa? Onko joku verrannut Dynaudion Focus 220 ja 140 malleja keskenään? Kiinnostaisi tietää minkälainen ero niillä on keskenään. Nämä on kuunneltu: Genelecin mallit pienestä isoon. En pitänyt. Kuiva ja tylsä soundi. Usher. Ei pärjää tarkkuudessa ja yläpään heleydessä Elacille. Penaudio. Ei pärjää tarkkuudessa ja yläpään heleydessä Elacille. Elac 310 CE. Erittäin tarkka toisto. Juuri sopivan heleä yläpää. Teki suuren vaikutuksen. Mark & Daniel. 1390 Eur. maksanut hyllykaiutin Hifihuoneella. Aivan järkyttävä ääni. Yläpään toisto oli niin raaka, että oli vaikea uskoa todeksi. En vaivautunut Tampereen High End studiossa katsomaan Usherin ja Penaudion malleja, koska ne eivät miellyttäneet.
Olet kuullut neutraalin kaiuttimen tuntomerkin nro 1 (ei lainkaan omaa "soundia"). Aluksi tältä kuulostavat kaiuttimet lähtevät yleensä kiertoon viimeisenä. Tajunnaräjäyttävän ensivakutelman hifikonditorian lämpiössä helppoheikin sopottaessa toiseen korvaan tarjoilleet pöntöt ovat myytävänä "kunnoltaan uuttavastaavina, ei luukutettuna ja lähes käyttämättöminä" kolmen kuukauden kuluessa, kertovat laajat ristiseulontatutkimukset suoraan kentältä l. Hifimaailman torin olutteltasta.
Ensimmäisenä tuollaiset lähtevät kiertoon ellei sitten omaa rankasti ns. marttyyriasennetta (" minäpoika tykkään tylsistä kaiuttimista") kuten teidän kaltainen av-messias. Elac 310.2 kyllä pirun hyvä kaiutin. Nauhadiskantin osalta se on jo teknisestikin eri soundinen kuin tavanomaisella kalotilla varustetut kilpailijat.
Hehe, ottiko G-miestä nokkaan kun, joku ei pitänyt gäänestä? Ei vaineskaan, täytyy myöntää, ettei Genet ole koskaan herättäneet minussakaan omistushaluja. Ehkä tämä "neutraalin kaiuttimen tuntomerkki nro1"-syndrooma vaivaa minuakin, mutta koen gäänen kertakaikkisen tylsäksi. Ehkä nämä kaiuttimet paljastavat sen, että paskat levyt ovat paskoja, eikä niitä jaksa kuunnella musan takia... who knows. Ehkä haluan värittää nuotit musikaalisuuden ja muilla pseudo-hifi-moskalla, jotta jaksaa kuunnella Danzigia... who knows.
Montakos kertaa kuluvan vuoden aikana arvon AB on jo vaihtanut kaiuttimiaan? Viime vuonna taisi vaihtua tiedustelulähteitteni tilastojen mukaan n. 5-8 kertaa?
Ei niin monta mutta useasti. Syynä ei kylläkään koskaan ollut kaiuttimien huonous vaan ns. seikkailuasenne ja uuden tutkiminen. :thumbsup:
Omasta mielestäni Genet ovat varsin hyvät kaiuttimet ja mukavat soundiltaan mutta ei kyllä valitettavasti tähän olohuoneeseen ajaudu tuolla ulkonäöllä ikinä! Nykyiset kaiuttimeni eivät häviä ääneltään geneille yhtään ulkonäöstä puhumattakaan. Onkohan Geneleceiltä ikinä tulossa "normaalin" näköisiä kaiuttimia? Varmasti myynti nousisi ulkonäön myötä
Indiana AB and The Last Loudspeaker ja AlspeVentures: The Ultimate Pursuit of Audio olisivat mielenkiintoisia hifiaiheisia komediarealitysarjoja... Alahan katsella niitä ensialkuun vähän vähä-eleisemmältä kuulostavia toistimia niin saamme laitekierteesi katkeamaan ehkä jo tänä vuonna.
Niinpä, hifiharrastuksen puoli suolaa on kokeilla erilaisia juttuja ja havaita eroja. Esim allekirjoittaneen elacit meni vaihtoon puhtaasti vaihtelun takia, laadullisesti mulla ei ollut pienintäkään valittamisen aihetta Ehkä se menee niin että geneharrastajat on samanlaisia skobejensa kanssa: tasaisen varmoja suorittajia, mutta tylsiä ja usein aika innottomia tekemään asioita hiukan eri tavalla
Kun tuosta poistetaan huumori, jää jäljelle puhdas v*ttuilu. Kaiuttimissa (ja audiolaitteissa yleensä) tasaisuus, värittömyys ja yllätyksettömyys on valttia. Näitä ominaisuuksia voi yhdessä nimittää "tylsäksi", ts. olematon "persoonallisuus" (äänellinen) on tylsää. Tästä pitää kuitenkin päästä yli ja ymmärtää mistä on kysymys: kaikki äänellinen persoonallisuus pitää olla äänitteessä, ei toistolaitteissa. Äänitteissä sitä varianssia ja "persoonallisuuksia" sitten riittääkin muutamaksi elämäksi. Tämän palaminen selkäytimeen firmwaren ensimmäiselle riville tekee tosihifistin.
Kyllä! Ihan samalla tavalla kuin sinun aiempi kommentti Itse nautin siitä, kun kuuntelen uudelle laitteistolla ensimmäistä kertaa vanhoja äänitteitä. Siitä miten ääneen tulee jotain uutta ja erilaista tai kun uusi laitteisto tuo jotain tiettyä asiaa etualalle. Siitä miten löydän kokonaan uuden piirteen tutusta levystä. Toki jotkut asiat voivat mennä taaksepäin, mutta sellaista se välillä on. Jokatapauksessa uudet laitteet innostavat kuuntelemaan ja kokeilmaan. Ne tuovat harrastukseen uutta iloa ja sitä pikkupoikamaista innostusta. Vertailua voisi hakea vaikka ruoasta: Toki voisin aina syödä pihvini maustettuna 2g suolaa, 5g mustapippuria, 1g rosepippuria ja 2g viherpippuria ja lopuksi laittaa päälle 20g maustevoita. Tällaisena se on aina samanlainen, tasaisen hyvä ja varma. Välillä kuitenkin tekee mieli revitellä ja hakea erilaista lähestymistä. Jättää pippuri pois ja laittaa tilalle vaikka chiliä! Genelecit on sitä varmaa safkaa. Ei innosta, mutta ei lannista. Ei mitään suurta moitittavaa, mutta toisaalta ei niitä uusia reimunkiljahduksia. Joka kerta kun puraisee, tietää etukäteen mitä saa. Se tekee tosikon, ei hifistin. Mutta ei tosikko paha juttu ole, ihmiset vaan on erilaisia Mitä genefaneihin tulee, niin imo kummalista heissä on juuri tämä sinun ehdottomuus. Ikään kuin genet olisi ainoa oikea tapa nauttia musiikista ja kaikki muut vääriä. Genefanit eivät halua myöntää, että heidän tapansa lähestyä laitteistoa ja musiikkia on ihan samanlaista kuin muilla, mutta tavoite vaan on erilainen olematta sen kummemmin huonompi tai parempi.
Ammattimuusikoissa löytyy hirveä määrä tyyppejä jotka ovat fanaattisuuteen asti Gene-uskovaisia. He ovat aivan vakuuttuneita siitä että Genelecit ovat aivan omaa luokkaansa toistimina, eikä mitään passiiviratkaisua voi edes verrata niihin samana päivänäkään. Hyvin on Genelecin markkinointiosasto hoitanut hommansa. Tässä mielessä Maveric ei ole edes pahimmasta päästä. Julistihan hän tässä pari kuukautta sitten erään kotimaisen passiivikaiuttimen vuoden merkittävimmäksi uutuudeksi.