Kaiutinkaapelit

Heh, mitenköhän taustamelu tai vesihanat jne vaikuttaa siihen miten selvästi kuulee jälikaiunnan eron? "Vesihana sattui olemaan päällä kun biisi soitettiin toisen kerran"?? "Taustamelua ei ollutkaan mannerheimintiellä neljän minutin ajan kahta minuuttia myöhemmin"?? ja jos vahvistimen liitännässä olisi hapettumaa niin sama se olisi kummallekkin piuhalle. Bilteman piuhassa ei ollut hapettumaa. Olosuhteet olivat ihan samanlaiset. Mutta siinä mielessä ehkä lukeudun subjektiiviseksi kuuntelijaksi että luotan kokemukseen, enkä jää odottamaan 50 toiston sokkotestiä jostain lehdestä. Suosittelen kaikkia skeptikkoja tekemään moisen sokkotestin ennen kuin suu vaahdoten meuhkataan, jos sen jälkeen on vielä samaa mieltä niin mikäs siinä.

Vähän kun sanois että xxx maa on perseestä, ilman että itse olisi käynyt siellä.

 

Älä ny Maverick taas viitsi. Ihmisen kuulo on sen verran tarkka aisti, että varmaan erottaa kuorma-auton ja lautasen helinät. Tai ainakin minä erotan ne Myös päällekäin soidessa

Pannaas vielä yksi mainos jos joku tarvitsisi tuplajohdotus lakuja itselleen.

 

Tarkennetaan.

Pointti oli: audiokaapelien suuruusluokkaa olevia eroja on TÄYSIN MAHDOTONTA edes kuvitella luotettavasti kuuntelemalla testaavansa jos:

1.huoneessa on pienintäkään taustamelua.Käytännön asuinhuoneissa on aina, joten kaapelibongaus on jo yksin tämän takia melko tyhjän kanssa.

2. kuuntelijaa ei ole sidottu telineeseen, joka pitää hänen päänsä l. korvansa millimetrin (mielellään millimetrin tuhannesosan) tarkkuudella samassa maantieteellisessä pisteessä kaikilla testattavilla kaapeleilla.Nimittäin sieltä vessasta sokkoilemasta takaisin kuuntelupaikalle istahdettuaan korvien maantieteellinen sijainti suhteessa kaiuttimiin voi olla siirtynyt jopa useita senttimetrejä.Vaikuttaa ainakin diskanttitoistoon takuuvarmasti.

Taustamelu vaikuttaa kuulohavaintoihin arvaamattoman paljon.Melun ei tarvitse olla voimakasta, pelkkä kuulokynnyksen ylittyminen riittää.Mitä pienempi on hyötyäänen ja ulkopuolisen häiriöäänen voimakkuusero, sitä suurempi on sen vaikutus: äänitteen hiljaisimmat yksityiskohdat (kuten lautasten jälkisointi) kärsivät tästä luonnollisesti ensimmäisenä. Kun eritaajuiset, hyötyäänen kanssa jatkuvassa vaihesiirrossa olevat häiriöt milloin vahvistavat, milloin vaimentavat hyötyääntä, tuloksena on sopivaan "saumaan" sattuessaan mielenkiintoisia efektejä.
Voi kuulostaa luulosairaan höpinältä (kaapelien eroistahan tässä keskustellaankin ), mutta näin se on.

 

Ja oliko tämä kaikki kirjoitettuna jossain tieteellisenä ja psykologisena totuutena, vai vain Maverickin näppäimistöltä plötsähtänyt?

Niin, ja kuparikaapelin laskut tiedän niitä ei tarvitse linkitellä:thumbsup:

 

Maverick ei vielä ole maininnut, onko itse kokeillut sokkotestausta "high end-kaapelit" vs. biltema-kaapelit? En vieläkään tajua miten voi vaahdota aiheesta jos ei itse ole todennut kokeilemalla. Jos tosiaan ei ole todettu kokeilemalla niin tämä thread on mun osalta loppuunkäsitelty. Paljon tekstiä mutta ei käytännön kokemusta.

 

Uskominen on välillä vaikeaa.Audiomaailmassa varsinkaan ei aina tiedä, ketä pitäisi uskoa.
Tässä teille kuitenkin uskonvahvistusta, boys.Kesälaitumilta tavoittamani asiantuntija vahvistaa kertomukseni:

Todistajanlausunto

 

Juu eipä sitä aina tiedä millä nimemerkillä audioholic tai hänen kätyrit kirjoittelee

 

Täällä sitä jaksetaan jatkaa itsensä nolaamista. Penn ja Teller saisivat tehdä ohjelman kaiutinkaapeleista.

 

Voisitko valaista "itsensä nollamista"-letkautuksen merkityksen?

 

Mitäs ihmettä täällä puurokorvat tahi harhakuuloiset hyppivät Maverickin eli tervejärkisen silmille, pitääkö tulla antamaan taas piiskaa? Latelemaan ikäviä fysiikan lakien mukaisia totuuksia, jotka rapistavat harhakuuloisten plaseboefektit pulverksi, sortavat sieni/hamppukuulijoiden korttitalot maan tasalle.

Harhaopopisten pahin virhe on se, että he kuuloharhoja kuullessaan unohtavat itsensä pois yhtälöstä. Pahin muuttuja, pahin pilaava tekijä on kuulija itse. Plus miljoona muutakin asiaa pitää huomioida, jotka pilaavat luotettavan vertailutestaamisen.



Esim. yksikin aivastus tai yskiminen pilaa tarkat kuuntelut siitä eteenpäin. Korva meni kompressioon, ja kun korva palaa herkäksi x tunnin kuluttua (= vasta huomenna unten jälkeen), vertailukohta aiempaan kuultuun näytteesen on menetetty, ihminen ei muista tarkasti kuin muutaman sekunnin vanhoja kuulemiaan asioita.

Olen ennenkin luennoinut oikean audiofiilikuuntelun periaatteet, en niitä jaska toistaa, mutta lyhyesti kuitenkin muutama pointti:

1) Ruokavalio kuuntelua edeltävinä päivinä pidetään vakiona, ei mitään uusia ruokia. Kauhotaan kitusiin ainoastaan ennen koettuja tuttuja palleroita ja litkuja, joiden aiheuttamat ilmiöt verensokeriin ja muuhun aineenvaihduntaan on koettu ja tiedostettu. Esim. miehillä peräsuoleen pakkautunut uloste aheuttaa jopa erektion, joten kuuntelussa täytyy tämäkin häiriötekijä huomioida. Ei ole kiva jos nojatuolissa löhötessä jokin haittaesine nousee kaiuttimen ja korvan väliin heilumaan, esine pilaa äänikentän.

2) Nukutaan korvatulppien kera, lämpötilassa pehmenevien, esim. EAR Classic SOFT. Korvat eivät pääse rentoutumaan jos ne joutuvat 24 tuntia vuorokaudessa raskaaseen työhän, alttiiksi suurille äänenpainevaihteluille. 9 tunnin resetointi hiljaisuudessa tekee namia kuulokyvylle.

3) Luonnollisesti siinä äänettömässä kuunteluhuoneessa on nukuttu, noustaan varovasti kuunteluasentoon, aiheuttamatta naksahduksia nivelissä/luustossa. Jos jossain naksuu, päivä on pilalla ja yritetään huomenna uudestaan.

4) Otetaan korvatulpat hiljaisesti pois, aiheuttamatta äkillisiä painemuutoksia ja "melua" korvaan. Annetaan korvien kuivua hiljaisuuden vallitessa vaikkapa puoli tuntia, heräillään, hengitellään hiljaa, tuottamatta kovaa puhinaa.

5) Mikä tahansa kova ääni pilaa session ja se on siirrettävä huomiseen, ei siis saa tiputtaa kaukosäädintä lattialle, naksutella niveliään, yskiä, kröhiä kurkkuaan, ei jumalauta yhtään mitään ääntä saa olla. Jos mikä vain kuiskausta kovempi kolahdus kuuluu, sessio pilaantuu ja siirretään tulevaisuuteen.

6) Aloitetaan kuuntelu. Pidetään volumetaso aluksi niin pienenä, ettei korva mene kompressioon, noin 0-50 dB alueella toimitaan. Siis verrataan eri kaapeleita/laitteita samalla lyhyellä äänisamplella. Helpointa on käyttää pc:tä ja ABX-softaa, joka komentaa releiden avulla signaalireitin vaihtumaan toiseksi ja kirjaa käyttäjän äänestystulokset. Jos verrataan ei-fyysisiä asioita, relelaatikkoa ei tarvita, pc toistaa eri signaalit, joita verrataan toisiinsa.
HUOM: pc-näppistä ja hiirtä ei saa naksutella, pitää käyttää hiljaisempia kytkimiä, esim. teollisuus-pc-hipaisunäppistä.

7) Lepuutetaan korvia muutama minuutti, siirrytään suurempaan desibelitasoon (5...10 dB lisäys), eli sama testisessio uusitaan kovemmalla voimakkuudella. Lepuutustaukojen kera edetään askelittain niin koviin volumetasoihin, että kuuntelu alkaa olla epämiellyttävää, sitten lopetetaan testaus.



Korva kuulee äänitteistä erilaisia nyansseja riippuen siitä, millä desibeltasolla kuuntelu tapahtuu. Ei voi sanoa mikä on "oikea" volumetaso, siksi ne kaikki tasot pitää käydä läpi, ja nimenomaisesti hiljaisesta aloittaen, kovaan volumetasoon edeten.

Ne, jotka eivät ymmärrä hiljaisen kuuntelun filosofiaa, eivät ole kuulleet tarkasti vielä mitään, ovat kuunnelleet pelkästään kompressoitunein korvin, jolloin korvan resoluutio on ihan kelvoton minkään luotettavan päätelmän tekemiseen.

Hiljaisen kuuntelun filosofia on tuttu vasta sitten kun on koettu se huikea ero, mikä korvan herkkyydessä tapahuu ennen ja jälkeen kuulokyvyn pilaavan naksahduksen. Eli oikeaoppisesti aloitettu sessio (kohdat 1-5, oikeastaan tarkistuslista on ennemminkin 1-500, mutta ei ole aikaa koko filosofiaa luennoida) mahdollistaa huoneen taustakohinan tarkan analysoinnin, ilmastoinnin huminan, sähkölaitteiden sirinän sun muun, jota ON myös studioissa, joiden pohjamelutaso lilluu 20 dB hujakoilla. Mielenkiintoista vipellystä on näennäisen hljaisuudenkin seassa.

Ja kun sitten tahallaan tai tahattomasti painaa vaikkapa pc-näppiksen jotain näppäintä, silmänräpäyksessä huone muuttuu "äänettömäksi" eli aiemmin aistitut pohjakohinan nyanssit katoavat, korva meni kompressioon. Hiiren mikrokytkimen naksaus on todella paha ääni, se voi aiheuttaa jopa kivuliaan rutsahduksen korvan sisällä, ja sen jälkeen ollaan puoliksi kuuroja, audiofiilimielessä ajateltuna. Leuan avaaminen niin, että leukanivel rutisee tai naksuu, pilaa samoin korvan resoluution.

Jos siis herkässä moodissa kykenee aistimaan -15...-5 dB tasolta alkaen äänenpaineita (ainakin kuulokekuuntelussa, ellei studio ole tarpeeksi hiljainen), kyky menetetään heti kun korvaan pääsee äkillinen "liian voimakas" ääni, esim. näppäimen painamisen ääni tai oman luurangon rutina. Sen äänen jälkeen korvalla kuulee enää 0...+10 dB tasolta alkavia ääniä, eli menetettiin kaikista hiljaisimpien detaljien aistimisen kyky sen vuorokauden ajaksi.

Ei voi palata hiljaiseen kuunteluun jos hereilläolosession aikana on kuunneltu yksikin hiiren klikkaus tai mitä tahansa voimakasta ääntä. Korvien herkistämiseen tarvitaan monen tunnin unet äänettömin korvatulpin ja sen perään äänetöntä heräilyä ja korvien lepuutusta äänettömyydessä.

Tavalinen EAR-korvatulppa EI kelpaa, se rahisee liikkuessan, pilaa kuuloherkkyyden. Samoin muutkin korvassa liikkuessaan ääntä tuottavat tulpat pilaavat korvan herkkyyttä. Rapisevan muovikalvon sisälle pantu vanu on kaikista pahin esimerkki, se tuottaa umpikuuroja testaajia, ihan karmeaa rapinaa ja narinaa ne tulpat pitävät.



Se, että joku kuulee plaseboharhoja 5000 euron timanttikaapelinsa kanssa, on aivan eri asia kuin se, että oikeappisesti ihan oikeasti aistitaan oikeita äänellisiä eroja, kun on ensiksi suljettu ulkoiset häiriöt pois ja tiedostetaan oman kehon ja korvien status kuunteluhetkellä.

Lakritsi/salmiakkijäätelön syönti (Totally Black -jädepuikkoja olen ostellut varmaan sata kappaletta tänä kesänä, niihin tuli himo) pilaa kuuntelusession, verenpaine ja verensokeri menevät himalajavuoristoreissulle, jonka aikana on ihan turha kuunnella yhtään mitään; luotettavasti.

HUOM: jos koski näppikseen/hiireen tai aivasti tai liikutti niskaa jne. niin se tietenkään ei pilaa koko sessiota, se pilaa vain HERKÄN KUUNTELUN session. Kyllä kompressiokorvillakin voi jatkaa testailua, mutta silloin on ihan turha kuvitella kuulevansa enää niitä aiemmin kuultuja taustamelun seassa majailevia detaljeja. Jos jotain vastaavaa kuuluu kompressiokorvillakin, se on kuuloharha, "muistikuva", hermosähköiseen luuppiin jäänyt haamu. Se ei ole ilmanpaineen aiheuttama oikea reaaliaikainen muutos äänessä.

Mikä piru siinä on, että timanttikaapelihemmot eivät ymmärrä sitä, milloin kuultu aistimus on todellinen ja milloin harha-aistimus. Minulle asiat ovat päivänselviä, erotan todellisen äänen välttömästi harhaäänestä. Koska tiedän aina missä moodissa keho ja korvat ja kuuntelustudio milläkin hetkellä ovat.

Nykyisessä kämpässä pohjamelutaso on liian suuri herkkään kuunteluun. Vain joskus öisin melutaso laskisi riittävän hiljaiseksi, mutta sitten pitäisi ajoittaa herääminen siihen hiljaiseen hetkeen, ja se ei ole mahdollista, pitää ensin rakentaa umpikoppero valmiiksi eli akustisesti umpinaiseksi, sinne saadaan riittävä hiljaisuus kellonajasta riippumatta. Sitten jatkan taas kuuntelutestailua, nyt on turha meluisassa huoneessa mitään tehdä, korvat olisivat jatkuvasti kompressoituneina.

 

Vanha kunnon DVB-G...

 

Luulen, että kaiutinkaapeleista voi kuulla eroja (oletus: ne ovat riittävän paksut), jos kaikki muu laitteisto hipoo täydellisyyttä mukaanlukien kuuntelijan korvat ja tosiaan poislukien psykoakustiikka. Mutta onko näitä laitteistoja montakaan koko maailmassa ja onko moisia korviakaan olemassa, niin siinäpä vasta kysymys. Eli edelleen minun mielestä, jos laitteiston lenkissä on yksikin heikko lenkki (tai ne korvat), menee kaiutinkaapeleiden erottelu koko kokonaisuudesta psykoakustiikan puolelle ...

 

Joku voisi tehdä kerrankin kunnon sokkotestin kaiutinkaapeleille. Testin joka on riittävän laaja ja riittävän monta vaihtoa. Uskon vakaasti että kukaan ei erehtymättä erota kallista high-end-kaapelia lamppujohdosta.

Teoreettinenkin ero kaiutinkaapeleiden välillä olisi niin pieni että pään kallistaminen asteella vaikuttaisi enemmän kuin mikään kaapeli missään ikinä koskaan.

Kannattaa rahat pistää kaiuttimiin tai akustisiin parannuksiin ennemmin kuin kaapeleihin. Kaapelit ei myöskään auta jos kaiutinten sijoittelu on mitä sattuu.

 

sopiva taustahäly voi nostaa tietyn äänen kuulokynnyksen yläpuolelle. Eli tietty tausta"kohina" voi saada aikaan vaikutelman pitemmästa sustainista.

 

Hoax-pointtien puolesta väittelijät täällä eivät ole tehneet mitään testejä. Ja DVB-G:lle tuskin mikään liike antaisi tyyriitä piuhoja kotilainaan.

Sentäs myönnät että sinunkin kantasi asiaan on uskon kysymys.

 

Kun ollaan tilanteessa jossa lähtökohtaisesti, eli mitattuna, ja tunnetun fysiikan mukaan ei pitäisi tapahtua kuuloalueella havaittavia muutoksia äänessä, niin silloin todistustaakka on nimenomaan vastaväittäjällä.

Ajattele vaikka kaikkien meidän tuntemaa tieteenhaaraa, astrologiaa, jos se helpottaa. Kun sinulle tullaan sanomaan että planeettojen asento syntymähetkelläsi määrää kohtalosi, jankataan siitä sivutolkulla, suositellaan em. tähtikarttojen tekemistä ratkaisuksi joka hätään, ja perustellaan niiden paikkansapitävyys sillä että näistä asioista on puhuttu satoja vuosia, aiheesta löytyy runsaasti kirjallisuutta sekä lehtiä, ja asiat omakohtaisesti oikeiksi todenneita harrastajia, niin onko tällöin kyseessä totuus jonka kiistämiseksi sinulla pitää olla ne vahvat näytöt?


Niin, ja allekirjoittanut on ainakin harrastanut kuuntelutestejä erittäinkin hinnakkailla komponenteilla. Dokumentaatio näissä on senverran heikkoa että antaa julkaisemisen olla. Tulokset on kuitenkin luettavissa kirjoituksissani.

 

Tässä vaiheessa mun mieleen tulee ensimmäisenä se, että ne fysiikan lait ja käppyrät on sitä astrologiaa, joka todistaa että eroa ei ole Tosin astrologia on minun mielestä tuubaa ja fysiikan lait eivät. Ja eihän sitä eroa käyttämiemme mittausmenetelmien valossa varmasti olekaan. Ensimmäisenä mieleeni tuleekin, että noissa johtojen materiaaleissa ja rakenteissa vaikuttavat ominaisuudet, mitä meidän homo sapienssien laskemat arvot eivät ota huomioon.

Mutta turha tästä sen enempää on jauhaa. Sinuna pyytäisin lainaan esim. Soundworksista MI-2-piuhat ja toteaisin itse. Ei tarvitse edes kirjoittaa niin paljon tekstiä, kuin aikoisit kirjoittaa vastauksena minulle. Ei maksa paljon testaus, maksimissaan postikulut. Nekin varmaan vain toiseen suuntaan.

Varmastikaan moni "highend-kaiutinkaapeli" ei ole paremman kuuloista kuin biltema-kama, mutta esimerkiksi tuolla mainitsemallani kaiutinpiuhalla minkä mainitsin saisi monen "jalat maassa-insinöörin" suunsoiton aiheesta loppumaan. Jos sen vaivautuisi tekemään ja väittäisi ettei eroja ole vieläkään niin olen valmis kyseenalaistamaan uskomukseni. Tähän mennessä jokainen kaverini on sanonut että ero on selvä (yhdelle vain tehtiin se sokkotesti), ja tosiaan muutama niistä ei harrasta hifiä ollenkaan.

 

En minä ainakaan sopisi kuuntelijaksi koska en luule eroja kuulevan. Mielestäni sillä joka esittää väitteen ("kaiutinkaapeleissa on kuultavia eroja") täytyisi asia perustella ja todistaa.

Kyllä. Kunnes asia on kunnon sokkotestillä varmistettu. Samaa nöyryyttä toivoisin myös kaapelikiihkoilijoilta.

 

Ongelmana tuossa on lume-efekti ja se miten sen saisi eliminoitua. Jos tietoisesti laittaa kalliit ja fantsun näköiset kaapelit systeemeihin kiinni riippuu täysin kuuntelijan "uskontokunnasta" kuulostaako ääni paremmalta vai samanlaiselta. Kunnollinen sokkotesti on ainoa luotettavampi systeemi tutkia näitä asioita.

 

Niin, eli tällöin väitteen esittäjällä että eroa on, olisi näytön paikka. Ei minulla.

On ollut mulla kalliimpaakin kuuntelussa. Se että yksittäisessä piuhassa saattaa eroa olla(tuota kys tuotetta en tunne) ei ole mikään ihme. Voihan sitä piuhankin tehdä tahallaan vaikka minkälaiseksi. Mutta piuhan tarkoitushan ei ole vääristää signaalia, vaan kuljettaa sitä mahdollisimman muuttumattomana. Jos tätä periaatetta noudatetaan, niin parin millin kuparikaapeli tekee juuri sen siinä missä kalliimpikin.