Vaikutukset ilmenevät taajuusvasteen muutoksina mitattaessa huoneessa impulssivaste ja laskettaessa siitä magnitudispektri. Taajuusvasteen muutokset ovat kuitenkin paikkariippuvia; mikrofonin siirtäminen antaa uudenlaisen vasteen. Hallitsemattomat ensimmäiset heijastukset ja liian pitkä jälkikaiunta sottaavat musiikin aikarakenteen ja äänikuvan. Hyvin akustoidussa huoneessa jälkikaiunta on pientä, tasaista eri taajuuksilla ja diffuusia. kaapeleilla on toki merkitystä siinä mielessä että sähköisten ominaisuuksien pitää olla kunnossa. Pointti on siinä että tavallinen 1-2 euroa/metri kaiutinkaapeli täyttää kriteerit siinä missä sikakallis High-End kaapelikin. On olemassa kalliita kaapeleita joissa on minimoidun kapasitanssin takia erittäin suuri induktanssi joka jo kuuluu äänessä negatiivisessa mielessä. Esimerkki siitä miten pihalla High-End maailmassa välillä ollaan mielikuvien takia.
Miksei? Samaa rakennetta molemmissa käytetään, jopa samoja neliömillimetrimääriä. Ainakin minä ostin joskus noin 1 neliömllimetrin kuparit sisältänyttä linjakaapeliksi tarkoitettua laatukaapelia, jossa oli uloinna kuparivaippa (tai siis muovia sen kuparin alla ja päällä) ja sisällä kulki 2 eristettyä johdinta parikierrossa. Oikeastaan täsmälleen sama periaate ja neliömillimäärä voi olla myös suojatussa verkkojohdossakin. Hyvä perusrakenne siis voidaan ottaa käyttöön hyvinkin monenlaisilla signaalitasoilla, taajuuksilla, ja energiamäärillä. Suojattu 250 volttiin speksattu verkkovirtakaapeli pitää toki rakentaa tiettyjen turvaetäisyyksien ja toleranssien turvin, joita määritteitä "max 15 voltin" linjatasoinen kaapeli ei tarvitse, mutta periaatteessa riittävän hyvä (verkkovirta) kaapeli kelpaa myös alemmille jännite- ja virtatasoille, myös linjakäyttöön. Kaiutinkäyttö vastaakin melko hyvin verkkovirtakäyttöä, molemmissa voi esiintyä noin 200 voltin jännitetasoja ja muutamia kymmeniä ampeereita. Ainakin PA-käytössä esiintyy. Video/radiotaajuudet ovat asia erikseen, siellä vaaditaan lisäksi tarkkaa impedanssisovitusta, eli kaapelin rakenne pitää olla tarkasti tietynlainen ja mieluiten koaksiaainen, luovalle taiteelle jää vähemmän pelivaraa. Mutta audiotaajuuksilla piuhaksi kelpaa vaikka millainen outo hämärä design-rakenne.
Moniko tähän keskusteluun osallistuneista on muuten itse verrannut kaapeleita, vai onko mielipide muodostettu pelkästään lehtiä lukemalla ja fysiikkaa opiskelemalla? Mielipiteet on vain niin ehdottomia. Itse kuuntelemalla huomasin kaiutinkaapeleissa eroja. Välijohdoissa en huomannut mitään eroa kuin ihan ohuen peruslakun vaihtamisesta fyysisesti tukevaan ja suojattuun. Paksut touvit yms eivät tuntunee tuottavan enää muutosta. Nyt on mikrofonikaapelia ja xlr liittimet päissä. Toisin ekalla setillä ei olisi varmaan huomannut mitään muuta vaikutusta kaapeleissa, kuin pilalle hapettuneet liitokset. (jep, leikkasin kaapeleiden päät useamman vuoden jälkeen ja yllätyin) Virtajohtoja kokeilin mielijohteesta, vaikka niihin oli jo todella skeptinen. En huomannut mitään vaikutusta. Niissäkin sentään käsitän sen järkeilyn, että huonosti suojattu kaapeli voi säteillä (voihan sähköjohdot etsiä seinästäkin sillä testerillä) ja jos välijohdon suojaus on myös olematon, se voisi vaikuttaa sinne. Muuta selitystä en keksisi sille, että sähkön kulkemat viimeiset metrit vaikuttaisi. Tulee vain mieleen peruslitaniat: Moni ei harrastaja on sitä mieltä, että kaiuttimista tulee vain paljon ääntä. Television omat riittää hyvin ja kaiuttimilla ei ole väliä. Sitten on taas "mikä kaiutin on paras" ja elektroniikalla ei ole väliä porukka, vahvistimessa merkkaa vain watit ja cd:n ääni tulee digitaalisena, eli täydellisenä. Sen jälkeen on ne jotka toteaa, että dacilla ja sen vahvistimen kytkennöillä on väliä. Laitteita kuunnellaan, käytetään parhaan laitteen daccia ja mietitään oparien vaihtoakin parempiin. Sen jälkeen ollaankin kaapeleita ihmettelemässä. Lopulta alkaa tulla virtajohtoja, telineitä, vaimennustassuja jne.. Näitä on tullut ihmeteltyä, mutta kun ei vaikutusta tunnu olevan, niin olen antanut olla. Ehkä joku kuuleekin, minä en. Viimeisenä on kaiketi shaktikivet ja muut käsittämättömyydet, jotka ovat kuin tv-shopin mainoksista otetut. Itse katson päätäni pyöritellen tuota shaktiosastoa ja vaimentelua ihmetellen missä on homman punainen lanka. Moneko vanhemmat tai parempi puoliso reagoi vastaavasti teidän uusiin kaiuttimiin?
Tähän porukkaan kuuluu aivan tautinen osuus ihmisistä (täällä). Omasta mielestäni vahvistin vaikuttaa sointiin jopa yhtä paljon kuin kaiutin, toki vaikutus on täysin eri luonteinen.
Vahvistimet ja äänilähteet ovat monimutkaisia aktiivisia laitteita joten ei ihme että äänessä on eroa. Minulla on elämäni aikana ollut 3 NAD-vahvistinta ja vaikka ovat samalta valmistajalta niin erot niiden välillä ovat sitä luokkaa että uskallan väittää havaitsevani ne myös sokkotestissä.
Ei ollut. Piuhat oli sen pari viikkoa testissä ja valitsin ne mistä pidin eniten. Silti, kauheasti ei tarvinnut miettiä mitkä kaikista kaapeleista jäi kotiin. Muiden ollessa kiinni aina joku asia ärsytti, näiden kanssa huomasi vain levyn soineen loppuun.
Koska täällä on liikkeellä fysiikan emeriittusprofessoreita, niin haluaisin kommentteja miksi ihmeessä esim. Epos käyttää kaiuttimiensa sisäisessä johdotuksessa DNM Reson kaapelia eikä sanallakaan siitä asiasta missään mainosta, ei esitteissä eikä kaiuttimien prosyyreissa. Johto on 0,75 mm2 ja erikoisesti linjat kaukana toisistaan. Miksi ei se käytä kaikkein halvinta 0,75 mm2 kalustejohtoa jos se on yhtä hyvää? Kuva
Erikoisempi kaapeli tuo kajarille hifimmän leiman vaikka ei sitä erikseen edes mainosteta kun kuitenkin arvoteluissa kyseinen asia huomataan ja sitten siitä meuhkataan foorumeilla tähän tyyliin. Empä tuollaisia erikoiskaapeleita ole kuullut enkä varmaan tule ikinä hommaamaankaan. Mulle riittää, että kaapeli on tarpeeksi paksua ja siinä kunnon suojaus.
Joo mä arvasin, että joku poraa että jotain leuhkitaan. Mulle on ihan sama mitä kaiuttimen sisässä kun vaan kuuluu hyvin. Selitä sitten miksi kaikkia hifilaitteita ei tehdä 2 mm teräksestä muovien sijaan koska se antaisi helvetisti katu-uskottavuutta eikä varmasti ole rauta niin kallista?
Kyllä rauta on pirun kallista materiaalia muoviin verrattuna. Rauta on myös huomattavasti arvokkaampaa materiaalia työstää, kuljettaa, jnejne. Tuollaista "häiriönpoistopiuhaa" saa muuten bilteemasta sopivaan hintaan. Antaa hifiuskottavuutta ainakin ummikkokavereiden silmissä Vaikka parempi ratkaisu taitaisi olla kierretty lampunjohto...siis jos sitä indusoitunutta häiriötä halutaan todella näillä virroilla poistaa.
OK. Pääsemme siis siihen pisteeseen, että jotkin kaiutinvalmistajat käyttävät kaiuttimissaan tietoisesti "huonoa" piuhaa?
Sinähän tulkitset sanoja kuin nainen pahimmillaan Minä uskon, että tämän budjetin kaiutinvalmistajat käyttävät mitä käyttävät, koska eivät koe, että indusaatiohäiriönpoisto olisi sellainen asia johon pitäisi isommin polttaa paukkuja. Muutenhan se signaali tietenkin kulkisi kajarin sisällä aivan eri tavalla. Voin toki olla väärässäkin.
Joo pitää hieman kärjistää, että saa keskustelua ja perustelua potkittua ulos. Itse uskon siis, että kaikella on tarkoitus. Voihan se olla pelkästään kaupallinen, ei voi tietää. Hieman vaan ihmetyttää, että jos esim. rengasmaisen kaapelin ominaisuuksissa on tutkitusti ero diskantin toistossa verrattuna tavalliseen, niin monet kovaa väittävät, että Biltsun 2,5:nen riittää täysin hyvin. Ilmeisesti he tarkoittavat, että se riittää heille, enempi ei kiinnosta. :thumbsup:
Simuloin 0,75 mm2 parikaapelin kapasitanssia (C) ja induktanssia (L) johtimien etäisyyden funktiona (1-20 mm). Kaapelin materiaalit määräävät permittiivisyyden ja permeabiliteetin mutta simulaatio on suuntaa antava. Etäisyyden kasvaessa kapasitanssi pienenee. Tämä on hyvä asia. Samalla kuitenkin induktanssi kasvaa joka taas on huono asia. Kuuntelukokeissa (tekniikan maailman joku vanha numero) on havaittu että suuri induktanssi on äänenlaadulle paljon haitallisempaa kuin kapasitanssi. Tämä liittyy jollain lailla kaiuttimen luonteeseen sähköisenä kuormana. DNM Reson on siis todennäköisesti ääneltään huonoa kaapelia mutta placebo-efektin ansiosta porukka kokee äänen hyväksi. Kaiuttimen sisällä johdotus on sen verran lyhyttä että on aika samantekevää mitä piuhaa käytetään.
Kyllähän nyt kaikkien hifin harrastajien pitäisi se tietää että placebo-efekti on se suurin ääneen vaikuttava tekijä, ihan sama miten se fysiikka oikeasti toimii.
juu mää tein iha itte DNM Reson-kloonin, ostin yksittäistä kuparilankaa, teippasin toisen langan kiinni kattoon ja toisen lattiaan, nyt on tasainen 2450 mm etäisyys piuhojen välillä, ei oo ollenkaa kapastinssia, ainakaa mun LC-mittari ei inahtanukkaa. Mittari tosin kärysi kun mittasin induktansii, mutta se oli varmaa huonon mittarin syy. kaapelissa on hiano ääni, tasainen 99 dB 50 Hz hurina velloo huoneessa jatkuvasti, tosi mahtavat passot! Taisin vahinkossa väsätä maalenkki-antennin, mutta ei se mittää, pääasia että on hai entiä piuhoissa, kyllä naapurit ny on vallan kovin kateellisia mulle! ens viikolla mää väsään tee-itse-plasmateleviission, kuka niitä ny kaupasta ostaa, ku itekki voi väsätä. teen yhden pikselin resoluutioisen näin aluksi, hoodee-höpinä on kauppiaiden huijausta. siis päästän kaasupullollisen jalokaasua kuunteluhuoneeseen, ilokaasulla aloitan, ja sitten kipinä perään tähtisadetikulla. punainen pikseli on tämä huone, maalasin seinät jo punaisella fosforilla, sitä maalia meni vähän tukkaanki, eli tukkaki sitte alkaa loistaa punaisena, ei se haittaa. eka mä katon elokuvan punanen paholainen, siinä ei nii haittaa, vaikkei muita värejä ookkaa ku punasta, tässä mun yhden pikselin plasmapallosa, jossa istutaan plasmaloisteen sisällä. varmana tulee mahtava fiilis ku on täysavaruuden kokone näyttö, tuhat tuumaa, punasta joka puolella.