..onko kaiutinkaapelin paksuudella käytännön merkitystä? Minkä paksuinen kaapeli olisi suositeltava esim. 5x100W vahvistimelle ja 150W kaiuttimille vai onko aina parempi mitä paksumpi kaapeli on jos se on laadultaan riittävän hyvää? Tuli meinaan tilattua Biltemasta niitä edullisia banskuja ja samalla 4 mm:n kaiutinkaapelia.. ja minkälaista kaapelia se olikaan, meinasi happi loppua kun vertasi entiseen korvalappustereon-kuulokejohdon-paksuiseen Not-So-High-Definition kaapeliini Tämmöistä jöötiä ei enää pysty piilottamaan edes maton alle, siitähän tulee iso kupru mattoon ja jos astuu päälle, jalkapohja on mustelmilla.. mutta mitäpä sitä ei tekisi kotiteatterinsa ehostuksen eteen??
Eiköhän sellainen 4mm ole ihan riittävä, itsellänikin on 4mm kuparijohdot, eikä ainakaan valittamista =). Kaipa jotain eroa olisi, jos laittaisit jotain millin paukkulankaa, vahvistin joutuisi tekemään enemmän työtä kuin kunnon johdolla?! Myös normaali sähköjohto on hyvä vaihtoehto, ja huomattavasti halvempi kuin "alan" liikkeen 10,- metri kaiutinkaapeli.. (tai sitten ei..?!) Korjatkaa jos jauhan p:tä..
Itseasiassa asia on juuri päinvastoin. Ohuella ja pitkällä piuhalla on suurempi resistanssi paksuun/lyhyeen verrattuna eli vahvarille kuorma on kevyempi. Niin perse vahvaria tuskin kenelläkään tosin on että tällä olisi merkitystä tehon kannalta, vaan paukkulangan tuoma turha resistanssi vaikuttaa lähinnä äänellisesti. Jos hommaat vaan riittävän paksua kaapelia sopivasti, eikä kiepille niin varmaan välttää Biltema (tai mikä tahansa). Kupari on kuparia luki siinä sitten Biltema tai Van den Hull(u). Tästä tosin moni Hi End-hörhö tietenkin vetää herneet...
ok, thanks kun korjasit.. samaa kupariahan ne kaikki sisältävät, nerot osaavat vain myydä sitä eri nimillä ja repiä siitä hyvää hintaa omiin taskuihinsa kusettaessaan ihmetteleviä asiakkaita..
Vähän sähkötekniikkaa vielä tähän väliin, ettei tule väärinkäsityksiä... P=U*I I=U/R Siis oikeestihan se menee niin, että jos halutaan samansuuruiset tehot kajarille ohuella ja paksulla johdolla, tarvii vahvistimen antaa ohuemmalle (jolla korkeempi R) isompaa jännitettä kuin paksulle. --> Kyllä siis ohuempaa johtoa käytettäessä vahvistinta joutuu enemmän kuormittaan kuin paksulla jöötillä. Kyllä ne 4 neliön kaapelit luulis ainakin riittävän!
Vähän lisää sähkötekniikkaa... Vahvarilta otettava teho määräytyy yksinkertaisesti kajarin impedanssin ja johdon resistanssin mukaan. Lasketaanpa hieman: Jos tietyllä taajuudella kajarin impedanssi on vaikkapa 8ohm, johdon resistanssi 0,5ohm(paukkulanka) ja vahvarin Umax=30V, sillon I=3,53A (I=30/8,5). Sitten vaihdetaan kaapeli jonka resistanssi on 0,1ohm -> I=3,7A. Vahvarin tehontarve on silloin em. tapauksissa 105,9W ja 111W, huomaat varmaan eron? Eli kaikki ylimääräinen resistanssi ko. virtapiirissä itseasiassa vähentää vahvarin kuormitusta. Ei voida ajatella että jos "halutaan antaa" jokin teho jonnekin, vaan kokokaistehon tarve määräytyy käytettävän kuorman mukaan, kuten esimerkki osoitti. Tietenkin, jos olisi markkinoilla kajareita joiden nimellisimpedanssi olisi vaikka 20-30ohm, niin tulisi myös suunnitella vahvareita joiden Uout (jännite) olisi suurempi kuin tavan vahvareissa. Tällaisia ei (onneksi) ole liikkeellä. Varsinkin halpisvahvarien ongelma ei ole Uout pienuus vaan kuorman kasvessa(eli impedanssin pienentyessä) köykäisen virtalähteen rajallisen virranantokyvyn aiheuttama tehonlasku eli notkahdus.
Siis juurihan sitä me halutaankin! Me halutaan että kaiuttimesta kuuluu vaikka ääni: "pam" Se kuinka lujaa se pam kuuluu sieltä määräyyy kaiuttimessa vaikuttavasta jännitteestä ja sen läpi kulkevasta virrasta. Tossa esimerkissä kuuluu siis se "pam" hieman kovempaa paksulla kaapelila, koska siinä vaikuttaa jännite 29.6 V ja läpi menee virtaa 3.7 A vastaavat arvot ohuella olisi 28.24 V ja 3.53 A Ohutta piuhaa käytettäessä täytyy siis vääntää volume namiskaa myötäpäivään jos halutaan se "pam" kuuluun yhtä lujaa. Se taas tarkoittaa sitä, että vahvarin päätteessä nousee jännitteet ja se titenkin nostaa myös vahvarin virtalähteestä napattavia virtamääriä. Ja sehän lisää sitten sitä jo mainittua notkahduksen vaaraa. Mielestäni tän vois siis tiivistää yhdellä rivillä juuri noin, kuin phiit alunperin sanoi eli "vahvistin joutuu tekemään enemmän työtä" Ja sehän on ihan selvä, kun osa tehosta jää siihen piuhan suurempaan resistanssiin eikä suinkaan äänen tuottamiseen eli kaiuttimeen...ja me taas haluttais, että kaiuttimesta kuuluis mahdollisen hyvin silti vahvistinta turhaa kuormittamatta.
Aivan. Mutta lukuisat vahvaritestit todistavat sen, että vaikka vahvari kykenisikin antamaan tehoa suurempiin impedansseihin -ja jopa voimakkaan vaihesiirron omaavaan kuormaan- monet vahvarit notkahtavat viimeistään < 2 ohm kuormalla. Eli vaikka esim. 8 ohm kuormaan saataisiin vaikkapa 200W, ei tehon kaksinkertaistuminen aina impedanssin puolittuessa enää toteudu huonosta teholähteestä johtuen, vaan voi olla esim. alle 50W. Tietysti! Mutta jos tämä seikka unohdetaan, niin karvaa halkoen voidaan sanoa että vahvarin kuormitus pienenee. Siis siinä tapauksessa että voimakkuutta ei lisätä... Mutta ettei tämä aihe mene aivan jauhamiseksi niin voidaan todeta että lamppukaapelista ei ole kenellekään hyötyä... Sen hieman suurempi resistanssi ei vaikuta mihinkään vahvariin käytännössä mitenkään, vaan huonontavasti äänenlaatuun. [Mag editoi tätä viestiä (03-03-2001 klo 20:06).] [Mag editoi tätä viestiä (03-03-2001 klo 20:08).]
>..onko kaiutinkaapelin paksuudella käytännön merkitystä? On kyllä. Sopiva paksuus riippuu kaiuttimen minimi-impedanssista sekä kaapelin pituudesta. Mitään suositusta ei siis voi yksinkertaisesti antaa (paitsi mutua) ellei em. tietoja ole käytettävissä. Millään vahvistimen teholla ei ole merkitystä kaapelin paksuuteen, sillä ei sitä niin paljon kaapeleissa kulje, että eristeiden sulamista pitäisi pelätä. Kaapelin laaduista voi olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni parasta _hinta/laatu_ mielessä on Supran Ply kaapelit. Toki ominaisuuksiltaan parempiakin on olemassa, mutta niiden hinta nousee melko korkeaksi. Terveisin, Jani Pesonen pesonen.jani@jippii.fi Audioklubi - http://www.kolumbus.fi/jani.pesonen/audiosivut/auklubi.htm
Kertokaapa oi audiogurut, minkä paksuista kaapelia Argoneille pitäisi hankkia. Takakajareina toimivat vanhat KEFfit, joten niille sillä paksuudella ei ole niin väliä. Biltemasta saisi 2,5 mm:stä 25 metrin pituisen pätkän 129 markalla... Onko tarpeeksi laadukasta? Niin, ja voiko 2,5 mm:sellä vetää 10 metrin pituisia pätkiä?
Itselläni menee pää- (Amphion Neon+) ja keskikaiuttimille (Amphion Origo) 7 mm2:m touvia, takapäälle (Amphion Helium +) menee 2,5 mm2:n johtoa. Olisin laittanut taaksekin paksua tavaraa, mutta tuommoista kaapelia ei saa enää oikein nätisti piiloon, ja Yamahan liittimetkin ovat vähän huonot noin paksulle kaapelille. Ohuempikin johto varmasti riittäisi, mutta hyvät kaapelit tuovat ainakin mielenrauhaa. Kaapelini ovat Stingerin valikoimista, joka tekee tarvikkeitaan autokäyttöön mutta nuo sopivat erinomaisesti kotikäyttöönkin. Suurin syy noiden kaapeleiden käyttämiseen on varmaankin se, että niitä tuli ostettua autohifiaikoina rullatavarana jota on riittänyt näihinkin päiviin asti. En ole kuitenkaan high-endiin hurahtanut, joten voisin väittää että kaapeleilla ei ole valtavaa merkitystä, kunhan valitsee riittävän tukevan (n. 2,5 mm2 pitäisi riittää tapauksessa kuin tapauksessa ainakin maltillisen pitkillä matkoilla) ja runsassäikeisen, happivapaasta kuparista tehdyn kaapelin. Ohuen "lamppujohdon" käyttämisen kuulee kyllä kiistatta äänessä, että mikä tahansa vanhasta pölynimurista pöllitty johto ei kaiutinkaapeliksi käy. Kyllä laadukkaalla 2,5 mm2:n kaapelilla voi vetää 10 m:n pätkän. Bilteman kaapelia en tarkemmin tunne, joten en osaa ottaa siihen kantaa.
Onko banaaniliittimien laadulla vaikutusta ääneen? Ovatko esim. Partco OY:stä hankitut Hirschmannin banskut tarpeeksi laadukkaita?
Banaaniliittimiä kuten muitakin liittimiä tulisi välttää, jos suinkin mahdollista. Tulos on aina parempi jos kaapelit pääsee ruuvaamaan suoraan kiinni. Sinänsä noilla eri valmistajien liittimillä ei kai suurta eroa ole. Kannattaa vain tarkistaa, että ruuvit pysyvät kiinni ja liitoksesta tulee tukeva. Kultaushan on itsestäänselvyys. MKL
Ei kyllä liitin on yleensä aina parempi jotta kuparin hapettuminen ei pääse vaikuttamaan kontaktiin. Haarukka tai banaaniliitin käy minusta ihan yhtä hyvin, se on lähinnä makuasia kummasta pitää. Haarukkaliitin on yleensä hieman halvempi. Kaapelin tai liittimen merkillä ei ole mitään väliä, kunhan se on teknisesti hyvä. Käytännössä tuommoinen 2,5mm² riittää 10 metrin matkalle, mutta varmuuden vuoksi voi käyttää 4.0mm² kaapelia. Hintaero pitäisi olla vain pari kymppiä. Paksumpi kaapeli pysyy pitkillä matkoilla myös paremmin "ruodussa". Terveisin, Jani Pesonen pesonen.jani@jippii.fi Hifi highend kotiteatteri - www.audiosivut.net Audioklubi - Liity joukkoon! http://www.topica.com/lists/audioklubi
Kröhöm... ei se hapettuva kontakti katoa sillä, että se siirretään laitteesta liittimeen. Mukaan tulee vain yksi kontakti lisää eli liittimen ja laitteen välinen. Asia hieman muuttuu, jos alkaa sotkemaan väliin highend-piirien kammoksumaa tinaa. MKL
Kyllä se katoaa kun liitoksesta tehdään tiivis (puristusliitos sekä tiivistys vaikkapa silikonilla ja kutistesukalla) ja sen lisäksi liittimien kultaus estää niiden hapettumisen (samoin laitteissa). Käytännössä asiaa voi kokeilla laittamalla samaa hienojakoista kuparikaapelia paljaana ja liittimellä lojumaan vaikkapa lattialle laiteiden alle. Vuoden päästä voi tarkastaa miten toinen on muuttunut mustaksi ja toinen (purkamisen jälkeen) on samanlainen kuin ennenkin. Sopivissa olosuhteissa riittää lyhyempikin aika... Terveisin, Jani Pesonen Hifijulkaisu www.audiosivut.net · hifi · highend · kotiteatteri · diy · laitearviot ·
Joo, olen itse huomannut saman että kajarin päässä olevat kullatut banaanit eivät aiheuta kuparin mustumista mutta vahvarin päässä suoraan liitinpaneeliin kytkettynä kupari on tummunut selvästi. Puhumattakaan mukavuustekijöistä jos haluaa esim. testailla muita kajareita tai muuttaa nykyisten sijaintia tms.