Kannattaa kokeilla protoputkella ihan käytännössä, että mikä todellinen viritys syntyy simulaattorin ilmoittamalla pituudella. Ennen kuin valmistetaan lopullinen hienosti viimeistelty putki. Yksi ainoa protoputki riittää koko ihmisen eliniäksi ja myös tuhannelle seuravalle sukupolvelle. Ikuinen työkaluinvestointi maksaa ehkä kympin tai pari. Pitää omistaa: 2 kpl torvipäitä ja lisäksi seuraavan pituiset pätkät torviin liitettäväksi sopivaa viemäriputkea/pahviputkea/jotainputkea: 5 cm, 10 cm, 20 cm, 40 cm, 80 cm. Riittää kun ostaa runsaan 155 cm pituisen salon haluamansa kokoluokan putkea ja pilkkoo sen noihin viiteen mainittuun palaan. Noilla paloilla voi luoda 5 cm askelmin kaikki suoran putkiosuuden pituudet välillä 5...155 cm, se kattaa normaalien subbareiden tarpeet. Torvipäiden synnyttämä pituus lisätään mukaan kokonaispituuteen, eli vain toinen torvi huomioidaan matemaattisesti mukaan kokonaispituuteen. Fyysinen putki on yhden torven verran pidempi kuin sen matemaattinen eli akustisesti efektiivinen pituus. Teipillä (50 mm leveä mieluusti) kiinnitetään palat peräkkäin toisiinsa, jeesusteipillä esimerkiksi, se on lujaa ja sen saa helposti pois kun putken pituutta pitää muuttaa. Jos simulaattori kertoo putken pituudeksi vaikka 75 cm, niin 5+5 cm pitkistä torvipäistä otetaan laskuun mukaan se 5 cm ja suoralla putkella muodostetaan loput 70 cm. Teipataan torvien väliin seuraavat palaset: 40 + 20 + 10 cm. Fyysisesti otus on 80 cm pitkä torvineen. Käytännön kokeissa jos huomataan, että tuo simulaattorin ehdottama 75 cm pitkä kokonaisuus virittää systeemin hieman liian alhaiseksi, ja että 70 cm pituus taas virittää hiukan ylitse, niin lopullinen putki voidaan valmistaa näiden kahden kompromissiksi eli 72,5 cm pitkäksi. Tarkoittaa, että ostetaan kaupasta 72,5 - 5 cm = 67,5 cm pitkä yhtenäinen putki. Niin monta putkea kuin tarve on, jokainen kaiutin tarvitsee omansa. Ne (kuten minä), jotka käyttävät aina kahta refleksiputkea per kammio, luonnollisesti tarvitsevat kaksi "työkalua" eli kaksi kuvailemaani protosarjaa. HUOM: laajakaistakartioiden pikkukoteloita viritellessä putket ovat niin pieniä, 2...4 cm sisäreiällä, ja niin lyhyitä, että on helpompi käyttää protoputkina valmiiksi sopivan mittaisia pätkiä, esim. näitä pituuksia (cm): 2 3 4 5 6 7 8 9 10 12 14 16 18 20. Ettei tarvitse teippailla hankalan pieniä rinkuloita peräkkäin. Parin metrin pituisen salon kun pätkii suunnilleen haluamiinsa mittoihin vaikka sentin pituuseroin, joukosta löytää kokeilujen perusteella sopivan. Ja jos jäädään kahden protoputken puoliväliin (12 ja 14 cm), lopullinen putki olkoon 13 senttiä pitkä. Kukaan ei kiellä pätkimästä protoputkia vaikka millin pituisiin prikkoihin, jos haluaa millin tarkkuudella koekäyttää jotain tiettyä pituutta, mutta mitään järkeä siinä ei ole, koska mittauksen A ja mittauksen B välissä huoneilman kosteus voi muuttua ja taas ollaan hiukan pielessä. Putken halkaisija on selvä asia jo ennen pituuden tarkkaa pohtimista. Halkaisija määritellään elementin maksimiliikepoikkeaman TAI vahvistintehon mukaan. Jos maksimiliikepoikkeamaa aiotaan käyttää niin putken täytyy olla avara. Jos taas käytetään pientä vahvistintehoa niin putki saa olla enempi ruipelo mehupilli. Mutta sitten ottaa päähän kun joskus myöhemmin vaihtaa isompaan vahvistimeen tai pitkäiskuisempaan elementtiin, niin putkikin pitää uusia kokonaan. Järkevintä olisi käyttää avaraa putkea jo heti alussa niin saa vaihdella elementtiä ja vahvistinta vapaasti. BTW; kaiutinta ei kannata suunnitella niin teräväkorosteiseksi (suuri Q) että virityksen muutos vaikuttaisi ääneen korvinkuultavasti. On hirveää, jos esim. vasemman kanavan viritys muuttuu erilaiseksi kuin oikean kanavan. Jos vaikka vasen elementti käy kuumempana kuin oikea. Taajuusvasteet ovat erilaiset, vaihevasteet myös. Stereokuva täysin tuhottu. Onneksi vähätietoisia suojelee heidän oma tyhmyytensä. Monosubbareita suosivat eli siis tyhmät eivät täten voi kärsiä subbarien stereokuvaongelmista, ja voivat rauhassa suunnitella ylikorostavia yhden nuotin jumputtajiaan. Paljon Passoa Ou Jee. Kato miten kirjahylly heiluu mageesti Passon Tahdissa. Kultakorvat monikanavasubbareineen vastaavasti osaavat käyttää maltillisempaa viritystä (esim. SBB4) joka sallii pienet viritysmuutokset tuhoamatta stereokuvaa kovin pahasti. Ja mikä oleellisinta: jos viritys muuttuu kesken kuuntelun, sen pitäisi stereokuvan vakauttamisen vuoksi muuttua samalla tavalla jokaisessa kotelossa. Jos kotelossa 1 lämpötila nousee luukuttamisen vuoksi 25 astetta, pitää kotelossa 2 lämpöä myöskin nostaa 25 astetta tavalla tai toisella. Jos kotelon 2 kaiutin on hiljaa eli sieltä ei kuulu äänimateriaalia, lämpötilaa nostettakoon lämmitysvastuksella (halogeenilamppu, se säteilee lämpöä tarkasti haluttuun kohteeseen, esim. elementtiin). Tai nestejäähdytetyissä subeissa tietysti nestekierto joka kotelossa huolehtii vakio-olosuhteisen pysymisestä. Mitä enemmän lämpöä elementti synnyttää, sitä kiivaammin neste kotelossa kiertäköön lämpöä pois varastamassa. Tuon vielä esille kolmannen kuuntelijaryhmän, joka on tavallaan kahden edellisen yhdistelmä: Kultakorva-Idiootti. Näillä neroilla on kaapelinkorottimina sinitonnikalan pyrstöevärustoista valmistetut pidikkeet ja liittiminä timanttikoristellut RCA-pistokkeet. He "kuulevat" miten RCA-pistokkeen vaihtaminen ei-timanttikoristeltuun lisää säröä siihen ainokaiseen monosubbariin. Oleellista tässä on se, että näillä luulosairailla EI ole lämpötilavakavoituja/nesteviilenteisiä subbareita, joilla siis saadaan niitä OIKEITA parannuksia stereokuvaan. Tuntematon tieto näille kalanrustopelleille on sekin, että RCA-liitin on täysin paska, ja systeemi paranee välittömästi kun kyseinen liitinpari poistetaan kokonaan kuvioista. Huitsin nevadaan. Paras ääni saadaan kun juotetaan laadukas kaapeli suoraan äänikortin tms. äänilähteen piirilevylle ja toinen pää päätevahvistimen piirilevylle. Katoaa kuvioista lukematon määrä erilaisia hyppylankoja ja juotoksia ja pelleliittimiä, oli niissä sitten ne timantit tai ei. .
Tietääkö joku mikä on kriittinen ilmanvirtaus (m/s) putkessa, ennenkuin putki alkaa kompressoida ääntä? Jostain olin lukevinani, että kriittinen virtaus on ~30 m/s, jonka jälkeen putki alkaa "ahistaa". EDIT: Vastaus löytyikin ekalta sivulta!
Pari kysymystä olisi vielä. Mulla on bilepasso ( 30L, 37hz, peerless xls10"), missä on yksi 3" jetset putki. Jokunen viikko sitten kun tuo tuli koeponnistettua ja tuli selväksi että yksi 3" putki on täysin riittämätön. Tällä kokoonpanolla putki tuottaa hulppeasti ääntä, ja 20m/s nopeus ylittyy jo 35w jälkeen. Kompression ja lievät tuhinat huomasi myös selvästi soundista, kun kovempaa soitettiin. Ajattelinkin tehdä pientä hienosäätöä vielä ja nostaa virityksen ~45hz pintaan ( tuntui toistavan vieläkin turhan alas vieden potkusta meisseliä). Näinpä aattelinkin naittaa kaveriksi toisen 3" putken, mikä vastaa yhteensä pinta-alaltaan ~ yhtä 4" putkea. Ongelmaksi tässä tulee se että putken päät tulisivat aika lähelle elementtiä (~200mm), joskin ne eivät olisi suoraan elementin takana keskellä, vaan lähellä kotelon kattoa ja lattiaa. Tästä voisi silti seurata jonkinlainen akustinen oikosulku? Kahdella putkella 45hz virityksellä 20m/s ylittyy vasta 110w teholla ja äänenpaineissa olisi hulppea 6-8db ero yli 45hz taajuuksilla ( siis 35w vs 110w samalla ilmannopeudella). Toinen kysymys putkien sijoittamisesta. Kun tekee isohkon PA-wooferin (Eminence kappalite 3015LF, 135L ja 43hz), niin missä putkien paikka on edullisin max äänenpainetta tavoteltaessa? etulevyssä elementin kanssa? Simuloin, että tuo elementti vaatisi 2x 6" putkea, jotta putkista johtuvaa kompressiota ei pääse syntymään ainakaan RMS tehoilla. Noin isossa kotelossa tuommoisella virityksellä ei tule putkien pituuden kanssa tai niiden viemän tilavuuden kanssa isompia ongelmia. Luulisi että 15" elementillä isossa kotelossa (etulevyssä) on jo jonkin verran keskivertoa enemmän suuntaavuuta, joten refleksiputketkin voisi sijaita etulevyssä.
Etulevyyn minä laittaisin, periaatteessa bassotaajuuksilla ei taajuus/vaihejuttujen kannalta kannalta taida olla niin paljoa väliä missä kohtaa putki sijaitsee (vai olenko totaalisen väärässä?). Jos on lattialle sijoitettu woofer ja tärkein kriteeri äänenpaine, niin kannattaisiko sijoittaa putki lähelle lattianrajaa?
Onkos kenelläkään mitään mitattua tietoa, että miten viritystaajuus muuttuu putken ollessa lattiaa kohden vs etu- tai takaseinässä. Muuttaako se oikeasti viritystaajuutta vai tuleeko bassovasteeseen vain korostumaa viritystaajuuden kohdalle, kun ensimmäinen heijastava pinta on lähellä putkea? Sama asiahan se on jos subbarin tai kaiuttimen vie sillä tavalla lähelle seinää, että refleksiputki on vaikka 10cm päässä seinästä. Tämä ei ainakaan kotelon viritystaajuutta muuta, korostuksen ja huonevasteen muutoksen se kyllä tuo.
Saurama taisi tuumata jollekin hm-100db/w-suunnittelevalle että putket etulevyssä heti elementin vieressä toimivat parhaiten. Ilmeisesti tällä saadaan hieman suuntaavuutta lisää..(?)
Pitää varmaankin paikkansa, mikäli halutaan se viimeinen suuntaavuus hakea kaiuttimesta/subbarista. Monessa pro-luokan kaiuttimessa ja subbarissa refleksiputki/putket on etulevyssä. Yleensä joko aukkona lattianrajassa tai sitten esim 4kpl putkia elementin läheisyydessä. Tuossa omassa pro-luokan subbariprojektissa putki tulee kotelon pohjaan, enkä voi sitä enään muuttaa, ei se muualle mahtuisikaan. Mietin vain kun laskennallisesti (winisd:llä) viritystaajuus on ~40hz kokopitkällä putkella, että pitäisikö sitä jo valmiiksi hiukan lyhentää esim. 42-43hz viritykseen. Periaatteessa tuommoinen 37-38hz olisi vielä ihan ok, mutta siitä jos menee alemmaksi niin vaste alkaa tippua liiaksi ja toistosta tulee helposti jo ponneton.
Muistat varmaan että winisd ei laske putkea aivan oikein. Tarkempi laskuri: http://maxboom.fi/laskurit/
Ja siitä "akustisesta oikosulusta"... SVS:n putkisubbareissa elementti näkyy kaikista kolmesta refleksiputkesta.
Osaisiko kukaan auttaa miten saisi nykyisen subwooferin refleksiputken virtausäänet poistettua. Auttaisiko jos muuttaisi kahdelle putkelle ja jos se auttaisi niin miten tuo mitoitus onnistuu? Subi on Jamon joku 8" aktiivisubi joka on palvellut aktiivien apuna tietokonekäytössä. Muuten toimiva peli mutta etenkin jatkuvaa matalaa tuottaessaan pitää aika karmeaa meteliä, eikä todellakaan tarvitse nostaa paljoakaan äänentasoa. Alkuperäinen refleksiputki on kokonaispituudeltaan 120mm, lähtöpuolella halkaisija 40mm ja suurenee aina 55mm asti (pyöristetyt päät). Ihan vain kokeilemisen ilosta tuon haluaisin tehdä.
Maxboomin mukaan viritys asettuisi pari hertsiä winisd:tä alemmaksi, noin 38hz paikkeille (70L, 15.4cm läpimitta ja pituus 38cm). Jos se tuohon paikkeille asettuisi, niin se olisi ihan passeli viritys. Akustista oikosulkua ei kyllä tarvitse varoa, sillä putki on kotelossa poikittain elementtiin nähden.
Suunnitelmissa olisi rakentaa uudet kotelot entisten suljettujen tilalle. Ajattelin toteutusta kahdella tai kolmella refleksiputkella. Kun laskee winisd:llä refleksiputken mitan kahdelle putkelle onko ohjelman antama mitta kahden putken yhteismitta vai yhden putken mitta? Ja jos on kahden putken mitta ja tulos olisi vaikka 100cm, onko viritystaajuus sama jos putket ovat molemmat 50cm pitkiä TAI toinen 60cm ja 40cm. Molemmissa olisi yhtä pitkästi putkea eli 100cm. On ehkä vähä epäselvä kysymys mut jospa joku ymmärsi mitä tarkoitan. Tätä mietin siksi että saisin tulpilla kotelon viritystä muutettua muokkaamatta koteloa. Tähän varmaan on vastaus jo täällä mutta en löytänyt.
Siis se on putken mitta. Eli kaksi sen mittaisia putkia, esimerkissäsi 2 kpl 100cm pitkää rööriä. Ja putket samanmittaiset, erimittaiset samassa kotelossa tekee huomattavasti vähemmän vahvistavan virityksen, noin nopeasti ajatellen.
Jos simuloit vaikka 4 putkella, joiden mittana näkyy ohjelmassa 103 mm halkaisija ja 75 cm pituus, niin joudut tilaamaan/rakentamaan 4 kpl putkia, joiden kunkin koko on se mitä juuri sanottiin eli 103 mm reikä 75 cm pitkä. Yhteensä putkitavaraa tällöin kuluu 3 metriä. Softa tosiaan ilmoittaa yhden putken mitat. Ja että kuinka monta identtistä juuri sellaista putkea tarvitaan. Identtisiä niiden putkien pitää aina olla JOS samaan aikaan putket ovat käytössä. Jos osa putkista on umpeen tulpattuina jollain hetkellä, niin avoimena käytössä olevien putkien pitää silti olla identtisiä keskenään ja tulpatut voivat olla miten pitkiä hyvänsä. Se, millä tavalla tulpatut putket muuttavat kotelon efektiivistä tilavuutta ja siis myös viritystaajuutta, on jo aiemmin ylempänä pohdittu, eikä simulaattorista ole apua tämän vaikean kysymyksen selvittämiseen. Pitää vain kokeilla käytännössä miten hommassa käy. Samaan aikaan käytössä ollessaan lyhin ("avarin") putki määrää viritystaajuuden, muut eli pidemmät ("ahtaammat") putket seisovat tyhjän panttina turhaan, niissä ilma ei liiku. Esim. jos käytössä olevien putkien seassa on 1 kpl 4 cm pitkä eli pelkkä reikä etulevyssä niin silloin kotelon kuormitus katoaa ja on melkein sama kuin soittaisi ilman koteloa; elementti rikkoutuu. Mikäli putket ovat hieman eri pituisia, esim. 75 cm ja 74 cm ja 73 cm ja 72 cm niin sillä ei ole kovin suurta merkitystä, jokainen putki osallistuu työhön. Mutta ei siis saa mitään käytännön hyötyä vaihtelemalla putkien pituuksia, putkista kannattaa tehdä identtiset niin välttyy ikäviltä yllätyksiltä. Suosittelen simuloimaan aina kahdella putkella ja rakentamaan kaksi sellaista identtistä putkea. Toinen sijoitetaan kotelon alalaitaan ja toinen kotelon ylälaitaan. Näin kotelon kuumuus poistuu ja äänenlaatu pysyy vakaampana elementin kuumentuessa. Putket eivät saa tehdä ylös-alas-mutkia, koska mutkissa viilennysilmankierto jää paikalleen seisomaan kuten vesi seisoo vesilukon mutkassa. Mikään ei estä simuloimasta USEITA viritystaajuuksia ja rakentamasta putket erikseen jokaiselle taajuudelle. Pidetään avoimena vain ne kaksi putkea mitkä halutaan ja loput putket tulpataan umpeen vaikka vaahtomuovipalleroilla tai tennispallolla tai sukkapallerolla tai pyyhkeellä tai muulla pehmeällä sullottavalla mömmöllä. Kotelon siis voi virittää ideaalin kokoisilla putkilla 20 hertsiin, lisäksi toiset ideaalit putket valitaan 25 hertsiin, kolmannet 30 hertsiin ja neljännet 16 hertsiin ja niin edelleen. Jokaisen viritystaajuuden kohdalla putken ideaali halkaisijakin on hieman erilainen. Ideaali halkaisija on se, joka ei ole liian avara (liian pitkä putki hoilottaa urkupilliresonanssia), eikä toisaalta liian ahdas eli tuhiseva/puhiseva. Voi käyttää revolverimetodia, jossa valitaan yksi putkipari avoimeksi samalla kun muut ovat umpeen tulpattuina. Kammella voi kääntää yhden kuudesta putkiparista käyttöön, loput 5 putkiparia ovat ummessa. Sekunnissa voi vaihtaa viritystaajuuden toiseksi. Rahapula tai laiskuus ovat ainoat hyvät syyt yhden putken käyttämiseen. Tai se, että kuunnellaan aina hiljaa eikä elementti eli kotelon sisäilma ikinä kuumene. Mitä kovempaa ja pidempään kuuntelee kovaa, sitä oleellisempaa on käyttää kahta putkea tai hoitaa koteloilman ja elementin jäähdytys jollain muulla tavalla. Pahin vaihtoehto on se, jossa korkeassa kotelossa elementti on kannessa ja refleksiputki pohjassa. Tällaisia katastrofeja monet ovat rakentaneet. Elementti on kertakäyttöinen, se ylikuumenee 5 minuutin luukutuksen kohdalla eli elementti pitää vaihtaa uudeksi joka biisin jälkeen. Kuten olen sata kertaa sanonut, kuumeneminen (suljetussa kotelossa) on omakohtaisesti todistettu, ylimmät 2 kartiota minulla hajosivat vaikka alempana olleet 4 kartiota pysyivät hengissä. Väärin viilennetty refleksikotelo vastaa suljettua koteloa eli on todellinen riski elementtien hengelle. Myös suljettu kotelo kaipaa ulkoista viilennysapua jos luukuttaa pitkään kovaa. Nestekierto tai ilmakierto pitää järjestää, oli kotelo suljettu tai refleksi tai torvi tai mikä hyvänsä.
tämä nyt ei liity mihinkään. tulipa vain mieleen. kävin eilen motonetissä, 2metriä 51mm rautaputkea (pakoputkiosastolla) näytti maksavan kympin. joku jos tekee loppuiäksi itselleen protoputkia esim..
Ihanteellisinkaan refleksikotelo ei suojaa elementtiä palamiselta, jos sitä soitetaan koko ajan täydellä teholla. Vaikka kotelo hyvin tuulettuisikin, ei elementti itsessään pysty siirtämään lämpöä tarpeeksi nopeasti koteloon. Pitkässä soitannassa toki hyvin tuulettuvasta kotelosta on hyötyä. Huonosti lämpöä poistava kotelo tuottaa elementille ylimääräisen lämpörasitteen pidemmällä ajalla. Paras onkin kun rakentaa heti tarpeeksi kapasiteettia, jotta kaiuttimia ei tarvitse soittaa isolla teholla. Tämä on muutenkin vahvistinystävällistä ja taloudellista, kun vahvistinta ei tarvitse huudattaa täysillä.
Juu. Esimerkiksi: 1000 wattia vahvistintehoa ajettuna yhteen pitkäiskuiseen elementtiin (esim. 15 tuumaa +-20 mm kartioliike) on huonompi vaihtoehto kuin SAMAN ÄÄNENPAINEEN JA PIENEMMÄN SÄRÖN ja paremman suuntaavuuden tuottava ratkaisu: 250 W vahvistinteholla 62,5 wattia per elementti, 4 kpl lyhytiskuisia elementtejä (15-tuumaisia +- 5 mm kartioliike). Eli siinä missä se yksi kilowatin elementti ylikuumenee ja säröytyy kuumetessaan, 4 kpl kartioita pysyy aina viileänä ja ääni puhtaana. Toki 4 elementtiä vaatii ison kotelon, nelinkertaisen tilavuuden yksikartioiseen verrattuna, mutta vahvistin voi olla edullisempi pienempi ja kartiotkin voivat olla edullisempia lyhytiskuisempia, mutta silti äänenlaadultaan parempia. SAMA ILMAMÄÄRÄ liikkuu kummassakin tapauksessa, se vain jaetaan joko yhden tai neljän kartion liikuteltavaksi. Refleksiputki on helpompi toteuttaa ja äänenlaadultaan parempi 4-elementtisessä tapauksessa. Jos 4-kartio-kotelossa on yhteinen ilmatila, refleksiputken halkaisija on sama kuin 1-elementtisessäkin kotelossa, mutta putki on lyhyempi, jolloin urkupillipulmilta vältytään. Jos 4-kartio-kotelossa on joka elementille oma ilmatilansa, refleksiputken halkaisija on pienempi kuin 1-elementtisessä versiossa, sekä lyhyempi, eli urkupillipulmilta taaskin vältytään.
Nostanpa vanhaa topiccia. Luin ketjun läpi, mutta vähän jäi juttuja vaivaamaan. Sonotube-subbaria rakennan. 600x1500mm putki. Refleksiputkiksi tulee 150mm pahviset valuputket, kaksi kappaletta.. Aeroport käy tuohon putkeen, mutta ajattelin vain ulkopäähän laittaa. Putkien pituudeksi tulee noin 115cm, ja sonotubessa rakenne on tietysti sellainen että elementti on toisessa päädyssä ja refleksiputket toisessa. Elementti siis näkyy väkisin putkien kautta, ja putkien päät tulevat varsin lähelle elementtiä.. tuleeko tästä ongelma? Pitäisikö putkien päihin laittaa mutkat? Putkien ulkopäihin pitäisi laittaa joko kangas tai verkko, muuten subbari on hetkessä täynnä pikkuautoja ja legopalikoita. Vaikuttaako kangas tai verkko putken toimintaan?
Kyllähän se verkko toimii ilmanvirtaa hidastavana, pienentää ilmajousta ja putken laskennallinen koko pienenee. Lisäksi tietokoneita jäähdytellessäni olen huomannut, että verkko edessä aiheuttaa suhinaa - jos siis menee paljon ilmaa. Itse laittaisin silti verkot. Kangasta en käyttäisi, kun se oikeasti tuntuu haittaavan ilmavirtaa.