Tämän elokuvan varsinainen kohdeyleisö paljastui vasta kun olin astunut saliin: katsomo oli täynnä dementiaikäistä naisväkeä. Kerrankin olin porukan nuorin ja komein. Sir Anthony Hopkins yllätti kaikki (myös itsensä) voittamalla Oscarin elokuvasta Isä (2020). Kyseessä on Florian Zellerin ohjaus, joka perustuu hänen omaan näytelmäänsä. Päähenkilö on iäkäs Anthony (Anthony Hopkins), joka kärsii dementiasta. Tytär Anne (Olivia Colman) joutuu huolehtimaan hänestä, koska hän ei tule toimeen hoitajien kanssa. Toisin kuin esimerkiksi Rakkaudessa, tässä tapahtumat nähdään osin Anthonyn näkökulmasta. Hän ei aina tunnista läheisiään eikä pysy selvillä paikasta eikä ajankulusta. Esimerkiksi oma tytär näyttää välillä vieraalta ihmiseltä (Olivia Williams). Spoiler Elokuvan jälkeen katsojalle on yhä epäselvää, mikä nähdystä oli totta ja mikä harhaa. Isä on koskettava yhden perheen tragedia, ja menetystä käsitellään monella tasolla. Alkuperäisteos on näyttämökappale, ja näytelmänomaisuus on säilytetty onnistuneella tavalla (vertauskohtina vaikkapa Kuun pimeä puoli, Carnage). 4/5 Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 26.2.2021. — Ensi-ilta Suomessa: 13.8.2021.
Hopkins oli loistava, mikä ei yllätä ketään. Elokuva oli sekava, mikä selittyy lopun ”paljastuksilla” (Siis avataan kenen näkökulmasta leffaa pitää katsella.) Yleisössä tosiaan tunsi itsensä nuoreksi. Tämä olisi varmaan toiminut näytelmänä paremmin. 1 h 37 min oli maksimipituus tälle leffalle, mikä on aika hassua kun pidän pitkistä leffoista ja yleensä pari tuntia menee helposti tuijottaessa. 3,5/5 ja pääasiassa Hopkinssille.