Elämäänsä tuskastunut filosofian professori (Joaquin Phoenix) löytää uuden merkityksen olemassaololleen tutustuttuaan erääseen opiskelijaansa (Emma Stone). Ensi-ilta Suomessa 07.08.2015
Woody Allenin vuotuinen uutuuselokuva tulee ensi-iltaan kuin manulle illallinen. Päärooleissa nähdään raskaan sarjan näyttelijöitä, joita Allen näkyy saavan ongelmitta mukaan. Tällä kertaa päärooleissa ovat Joaquin Phoenix ja Emma Stone, joiden ei herkästi odottaisi epäonnistuvan. Sivuroolissa vilahtaa mm. Ethan Phillips (Star Trek). Irrational Man on pohjimmiltaan romanttinen rikosdraama: filosofian yliopistonlehtori on menettänyt elämänhalunsa, mutta kun hän tajuaa, että hän voisi parantaa maailmaa tappamalla huonon ihmisen, hänen elämänsä saa aivan uudenlaista potkua. Onnistuuko ”täydellinen rikos”, jää nähtäväksi. Vaikka elokuvan rikosjuoni on sinänsä näppärä, se ei juuri pelasta kokonaisuutta. Yleisilmeeltään Irrational Man on jotenkin väsähtänyt. Vaikka tarinassa viljellään filosofisia viittauksia, niistä jää tyystin puuttumaan sähäkkyys ja lennokkuus, joka leimaa Allenin 1970-luvun ohjauksia (varsinkin Anne Hall’ia). Osin väsähtänyt vaikutelma johtuu myös siitä, etteivät Stone ja Phoenix ole löytäneet kertojanääneensä oikeaa sävyä. Toisaalta Phoenixin hahmo vaikuttaa sellaiselta, jonka nimenomaan Philip Seymour Hoffman olisi tulkinnut osuvimmin ja tuskaisimmin. Myöskään tarinan komedialliset käänteet eivät jaksa naurattaa, koska ne tulevat jotenkin tasapaksusti. Sivuhenkilöt jäävät ohuiksi. Elokuva vaikuttaa rutiininomaisesti ja vivahteettomasti ohjatulta. Ei riitä, että kaikki palaset ovat kuuliaisesti paikallaan. Rikoksilla on oikeastaan varsin keskeinen osa Allenin tuotannossa. Irrational Man ei kuulu ohjaajansa parhaimpiin rikoselokuviin, toisin kuin vaikkapa Rikoksia ja rikkomuksia tai Match Point. Elokuvaesitys Tennispalatsissa kärsi paitsi kunnostustyön melusta myös virheellisestä projisoinnista: heti Svensk Filmindustrin logosta näki, että kuvan yläreunasta puuttuu paljon. Vaikka Irrational Man on kuvattu Cinemascope-koossa, kuva näytti kaiken aikaa ahtaalta ja sumealta. Jos pitäisi nopeasti arvioida, onko Darius Khondji tunaroinut vai onko Finnkino Oy tunaroinut, veikkaisin jälkimmäistä. 2/5
Elokuvan aihe on herkullinen ja toivoin toki Allenin tapaisen vanhan ketun saavan siitä irti enemmän kuin mitä sitten lopulta saatiin. Näyttelijät ovat hyviä ja tekevät kelvollista työtä. Jotenkin elokuvan mahduttaminen 1½ tuntiin ei ehkä tässä ollut paras ratkaisu, filosofiselle pohdinnalle olisi pitänyt antaa enemmän tilaa. Ja vaikka Allen on toki noita 2,35:1-kuvasuhteen leffoja jo jonkun tehnyt, niin se tuntui vieraalta... Eikä huumori oikein pudonnut tällä kertaa. 2½/5