Clint Eastwoodin ohjaama Invictus - voittamaton kertoo tositarinan siitä, kuinka Nelson Mandela (Morgan Freeman) yhdisti voimansa Etelä-Afrikan rugbyjoukkueen kapteenin, Francois Pienaarin (Matt Damon), kanssa tuodakseen kansansa yhteen. Vastavalittu presidentti Mandela tietää, että hänen maansa on apartheidin jäljiltä jakautunut niin rodun kuin toimeentulonkin perusteella. Mandela uskoo voivansa yhdistää kansakuntansa urheilun universaalin kielen avulla, ja niinpä hän kannustaa eteenpäin Etelä-Afrikan altavastaajaksi katsottua rugbyjoukkuetta sen epätodennäköisellä tiellä vuoden 1995 maailmanmestaruuskisojen finaaliin. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 05.02.2010 (USA:ssa 11.12.2009)
Clintin uutuus on ihan pikkukiva, muttei edellisten ohjaustöiden tasoa. Tarina on sangen uskollisena tositapahtumille kiinnostava ja positiivisen kansallismielisyyden ja rasisminvastaisuuden sanoma on saatu toimivaksi. Kuitenkin jännite uupuu. Suuria ristiriitoja tai vastoinkäymisiä ei nähdä ja Mandelankin kohdalla itse ihminen puheidenpitäjän takana pysyy paria hetkeä lukuun ottamatta turhan etäisenä. Tällä kertaa Clint ei ollut itse säveltänyt elokuvan musiikkeja, vaan homman hoiti Kyle-poika. Toiselle pojalle Charlielle oli taasen annetta pieni, mutta elokuvan tapahtumien kannalta tärkeä rooli. Muutama laulettu kappale häiritsi elokuvan aikana "lässyydellään". Invictus on Eastwoodille hienoinen notkahdus viime aikojen muuhun tuotantoon verrattuna. Positiivinen sanoma on pakattu vähän turhankin pehmeään pakettiin.
Taattua Clint-laatua, vaikka ei nyt ehkä ihan Mystic Riverin tai Letters from Iwo Jiman tasolle yllettykään. Morgan Freeman tekee ehkäpä uransa hienoimman roolityön Nelson Mandelana. Mandela on sen verran kiinnostava hahmo, että hänen aikaisemmistakin vaiheistaan toivoisi joskus tehtävän elokuvan. Viimeinen rugby-ottelu venähti liian pitkäksi, mutta muuten Clint ei taaskaan pettänyt. ****
Yllätyin tämän elokuvan kohdalla positiivisesti. En tiennyt aluksi elokuvasta muuta, kuin että se käsittelee jollakin tavalla Nelson Mandelaa. Ehdottomasti paras tapa katsoa elokuvia! Elokuvan lopussa vasta tajusin, että olen katsonut jälleen yhden urheiluelokuvan ilman pitkästymistä. Etelä-Afrikkaa on käsitelty koulussa vuosia sitten ja muistikin niiden mukana hämärtynyt. Tiesin, kuka Nelson Mandela on, mutta en tiennyt, onko hän yhä elossa vai jo kuollut. En oikeastaan tiennyt hänestä muuta, kuin että hän oli poliittinen vanki ja on saavuttanut "marttyyrin" maineen vankilassa istumisestaan. Tiesin, että hän oli Etelä-Afrikan presidetti jossakin vaihessa (en olisi osannut nimetä vuosia), mutta siinä se melkein olikin. Hävettää oikein myöntää. Elokuva saavutti kyllä tarkoituksensa ainakin minun kohdallani. Elokuvan jälkeen googletinkin Mandelan. Eihän se onnistuneempaa tositapahtumiin perustavaa elokuvaa voi ollakaan. Täytyy sanoa, että nautin elokuvasta. Sävy oli kauttaaltaan positiivinen, vaikka aihe olikin raskas. Pidin siitä, että esimerkiksi nostettiin rugby kansan yhdistävänä tekijänä. Mikäänhän ei yhdistä kansaa niin kuin yhteinen vihollinen. Elokuvassa keskityttiin tähän ulkoisesti merkityksettömään tekijään, jolla kuitenkin saadaan iso muutos aikaan. Selkeäksi sanomaksi nostetaan, että jokainen pystyy vaikuttamaan ja pienilläkin ihmisillä on merkitystä. Elokuvassa ei tapahtunut paljoa ja tarkoituksena olikin keskittyä Mandelaan ja hänen persoonaansa. Freeman tekee loistavaa työtä Mandelana - ehkä hänen uransa paras roolisuoritus. Damon tekee aika tasapaksua työtä rugby tiimin kapteenina. Hän ei vedä rooliaan huonosti, mutta jää selkeästi Freemanin varjoon. Pidin elokuvan musiikista - erityisesti teemalaulusta 9000 Days. Vahvat neljä tähteä.
En tiedä, vähän kyllä pisti huvittamaan toi Morgan Freemanin määkiminen. Eikä tää muutenkaan mikään järin mielenkiintoinen tahi viihdyttävä elokuva ollut. Melkein olis saatu keskittyä enemmän siihen futisjoukkueeseen ja jättää Mandela sivuhahmoksi. Hereafter kiinnostaa tämän jälkeen vieläkin vähemmän. **½
Minkä ihmen takia tämä leffa oli tehty? Vuosi -95 muistetaan ympäri maailman lätkän MM-kisoista, ei jostain turhasta rugbystä. Ja olihan se Nelsson kova jätkä, ja hieno ihminen ja Morgan näytteli kuin vanha tekijä. Ei kai se Clint aina voi onnistua, niin turha ja pitkäveteinen unilääke tämä oli. Olihan tämä pikkukiva leffa ihan helposti katsottavaa viihdettä, joten pakko antaa siitä piste. Piti tarkistaa Hereafterin arvioni, ja samaa shaibaa näytti olleen. pitkäveteistä, mutta ammattimaista elokuvaa. 2/5.
Joo, tämä on nukuttanut itseäni jo tuon muutaman vuoden kun olen ollut tietoinen. Sarjassa elokuvia, joita en tarvitse enkä tule ikinä erikseen katsomaan.