Interstellar (2014) (Christopher Nolan / Matthew Mcconaughey, Anne Hathaway, Jessica Chastain)

Keskustelu osiossa 'Elokuvat' , aloittajana Mika, 17.12.2013.

  1. vps358

    vps358 Tuttu käyttäjä

    Liittynyt:
    11.02.2005
    Viestejä:
    3 881
    Saadut tykkäykset:
    268
    NASA:n "osoitetta" ei saatu siitä lennokista, katsokaa vaikka uudelleen...
    Kumma jos Intialaisessa lennokissa on NASA:n osoite....

    T: Vesku
     
  2. aheikkinen

    aheikkinen Tuttu käyttäjä Tukijoukot

    Liittynyt:
    05.04.2007
    Viestejä:
    5 011
    Saadut tykkäykset:
    121
    Luepas Vesku uudestaan. Pointti tuossa oli se, että olisi ollut uskottavampaa jos osoite olisi esim. ollut siinä lennokissa. Sen sijaan nyt nähty höpö-höpö-binääri-hiekka-mallinen toimitus oli suunnilleen leffan heikoin lenkki. Ruosteisesta jekkulangasta pyöritelty lenkki muuten hyvässä teräksisessä ketjussa.
     
  3. vps358

    vps358 Tuttu käyttäjä

    Liittynyt:
    11.02.2005
    Viestejä:
    3 881
    Saadut tykkäykset:
    268
    Se oli vain elokuvaa!
    Ei olis eka kerta Nolanilta, että jokin menee rimaa hipoen tai se alta...

    T: Vesku
     
  4. HaGGe

    HaGGe Käyttäjä

    Liittynyt:
    02.01.2010
    Viestejä:
    78
    Saadut tykkäykset:
    5
    Mun mielestä elokuvan hienous on juurikin se luuppi, ilman alkua ja loppua. Eli Cooper lähettää itsellensä viestin, jotta tämä lähtee lähettämään itsellensä viesitn. Jos se osoite olisi tullut sattumoisin vain siitä lennoksita, niin tämähän olisi ollut vain perus maailmanpelastusleffa.

    Samanlaiset mahtavat vibat tuli aikoinaan Lost-sarjasta. Siinäkin kikkailtiin ajan ja ajattomuuden kanssa oikein huolella. Veikkaan että siksi moni vihasi sitäkin sarjaa, mutta tälläisistä mä ainakin tykkään!
     
    mustis ja Make tykkäävät tästä.
  5. aheikkinen

    aheikkinen Tuttu käyttäjä Tukijoukot

    Liittynyt:
    05.04.2007
    Viestejä:
    5 011
    Saadut tykkäykset:
    121
    Asiayhteys on jo major spoiler sinänsä, mutta kannattanee katsastaa eräs elokuva nimeltään:
     
  6. Sonystikko

    Sonystikko Uusi jäsen

    Liittynyt:
    16.03.2013
    Viestejä:
    8
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mielestäni mainittu "ilman alkua ja loppua" luuppi voi toimia hyvin ns.hyvissä huonoissa elokuvissa , mutta vakavasti otettavissa tuotannoissa, joissa tapahtumat muutoin ovat selitettävissä ,ne vievät jännityksen/uskottavuuden tarinalta liian halvalla tavalla.Kun leffan käsikirjoitus kikkailee yliöveristi niin on kuin...antaa tulla seuraava outous kehiin,eipä jännitä enää.Tosin hyvissä huonoissa elokuvissa tämän kaltaiset ratkaisut voivat olla juuri se mikä tekee niistä hienoja.
     
    Viimeksi muokattu: 19.11.2015
  7. Pazze

    Pazze Tuttu käyttäjä

    Liittynyt:
    16.09.2003
    Viestejä:
    4 959
    Saadut tykkäykset:
    115
    Uskottavaa ja totuudenmukaista, älykästä scifiä, fysiikan lait on otettu hyvin huomioon, blaa blaa blaa. Tämä oli ihan kelvollinen elokuva, mutt jos joku haluaa oikeasti asioita pähkäillä ja niistä ottaa selvää, niin ehkä joku oikea aiheeseen keskittyvä kirja voisi olla parempi lähde.

    Mielestäni Nolan on hyvä ohjaamaan Nolanin leffoja. Teknisesti nämä ovat oikein kelvollisia, jotain pientä viilattavaa aina tuntuu lopulliseen tuotokseen jäävän, mutta ei se mua haittaa. Tarina tässä elokuvassa oli oikein hyvä, ja jopa kaltaiseni scifi-allergikko jaksoi pitkästymättä melkein 3 tuntia tuijotella kaunista kuvaa. Tässä muuten on leffa, joka kannattaa katsoa mahdollisimman isolta kankaalta. Alun käynnistelyvaihe oli vähän pitkä ja pitkästyttävä, mutta kai tuollainen siirappi kuuluu asiaan. Näyttelijät selvisivät hommistaan ihan puhtain paperein.

    Ja vertailut Kubrickin mestariteokseen voi lopettaa. Tämä oli nätti elokuva, mutta Avaruusseikkailun tapaista wow-efektiä elokuva ei saanut aikaan. Jos Wow-efektiä kaipaa, niin ehkä sen sai ketjussa mainitusta Gravitystä 3D-versiona. Vaikkei sekään toki mikään Avaruusseikkailu 2001:n veroinen ollut.

    Ihan hyvä leffa, jonka katson toistekin joskus.
    3/5
     
  8. TheRealThing

    TheRealThing I WANT TO BELIEVE Tukijoukot

    Liittynyt:
    03.05.2004
    Viestejä:
    4 450
    Saadut tykkäykset:
    632
    Olipa päräyttävä kokemus! Ehkä asiaa auttoi se, että näin leffan vasta nyt ensimmäistä kertaa (BD odotellut katselua :oops:) ja areenana oli uusi Finnkino Itiksen IMAX-sali. Saattoi auttaa myös, etten tiennyt ( / muistanut mahdollista lukemaani) leffasta mitään etukäteen eli hyvin neitseellinen kokemus siis.

    Spoileria joukossa, eli jos olet itsekin myöhäisherännyt niin älä lue eteenpäin.

    Sci-fin ystävänä aihepiiri ei tietenkään haitannut. En myöskään odottanut ( = en ymmärrä / tiedä riittävästi) ultrarealistista fysiikkamallinnusta (mitä lueskelin ketjua, monella häirinnyt reaalimaailman fiktiiviset venytykset), joten pystyin vaivatta nielemään tarinan niiltä osin.

    Ainakin IMAX-kokemuksena tämä imaisi rajusti mukaansa. Uskon, että toisaalta varmasti olisi ollut telkusta katsottuna vaisumpi. Näin pitkään leffaan mahtuu pitkä tarinakin, ja koin että päästiin tunnetasollekin jäämättä liian kliiniseksi. Erityisesti Cooperin hahmoon oli helppo liittyä, suhteessaan lapsiinsa ja kokiessaan tuskaa jälleennäkemättömyydestä. Matthew McConaughey onnistui erinomaisesti roolissaan ja silmäkulmakin kostui tyttären jälleennäkemiskohtauksessa. Mielestäni elokuva ei kuitenkaan langennut siirappiseksi missään vaiheessa, vaan nimenomaan pysyi lähellä arkirealismia tunnekartastossaan, oli jopa kliinisen raaka siinä. Jälleenäkemiskohtaus olisi voinut olla hyvin erilainen, äärisiirappinen, sen sijaan nyt nuoremmat sukulaiset vain katsoivat sivusta että mikäs mies tämä on. Mann jäi ohueksi, mutta toisaalta oli tärkeä lenkki tarinan näkökulmasta. Ehkä vähän yllättänytkin hahmo toisaalta. Kevy déjà vu iski toki, kun näki kuka pussista ilmestyy, Yksin Marsissa kun oli nähtynä tällä välin. :D

    Ajan suhteellisuus oli mielestäni elokuvan kovinta ydintä. Pisti pohdituttamaan, että vaikka me tällä pallolla kaikki elämmekin saman kellon mukaan, niin silti ajankulku voi olla suhteellista. Joskus se tuntuu kulkevan nopeammin, joskus hitaammin, toisella nopeammin, toisella hitaammin. Ja lopulta se on armoton meille kaikille.

    Vähän risuosastoakin. IMAX oli todella kovaääninen kokemus, niin että alun unikohtaus tuntui suorastaan salpaavan hengityksen. Voi hyvinkin olla että äänentasoon vain tottui pidemmän päälle, kun ei enää sen jälkeen niin häirinnyt myöhemmin elokuvan aikana. Joka tapauksessa rytinät suorastaan tuntui leffassa. Toisaalta se miinus äänien osalta mikä ainakin IMAX-lopputuloksessa oli, että dialogi oli miksattu todella alas paikoitellen. Olen nyt jälkikäteen lukenut, että se oli Nolanin tarkoituksellinen tyylikeino, mutta aiheutti kyllä itselleni kevyttä epätoivon tuntemusta (leffassa ei siis ollut tekstitystä), kun ei saa selvää ja pitänyt itseään varsin hyvänä englannin kuuntelijana ja ymmärtäjänä. Jopa alun maatilakohtauksissa oli ongelmia saada selvää erityisesti McConaugheyn mumisevasta artikulaatiosta, vielä kun oli joku etelän aksentti värittämässä epäselvää puhetta. Lopun Cainen vuorosanat meni myös ohi, vaikka aiemmin loisti leffassa selkeänä, tietenkin osin brittiläisyytensä takia. Pitänee siis katsoa jo ihan tästäkin syystä kotijulkaisuna myöhemmin. Lohtuna monella natiivillakin käynyt sama, niin ei ole yksin veneessä. Zimmerin musiikki taas tyypilliseen tapaansa ajoittain tympeää jyräämistä. Ajan ääni, mutten pidä siitä vaan pidän sitä pahimmillaan hyvin rasittavana kokemuksena. Tässä ei kylläkään häirinnyt niin paljoa kuin Blade Runner 2049:ssä.

    Joku kirjoitti leffan myös olleen kuvaukseltaan moitteeton, mutta itse en voi kuvaajalle antaa puhtaita papereita. Leffassa oli monta epäskarppia otosta, joissa tarkennus oli pielessä. Nämä oli kaikki lähiotoksia ja todennäköisesti IMAX-kameralla kuvattuja, koska luin nyt jälkikäteen asiaa tutkiessa, että niissä on erittäin lyhyt syväterävyysalue. Mielestäni tämän kokoluokan tuotannossa ammattikuvaajan pitäisi silti onnistua tekemään virheetöntä jälkeä. Kuva oli ainakin IMAXina niin mukaansa tempaava, että hyvä ettei joutunut pitämään penkistä kiinni joissain kieputtavissa kohtauksissa. Tätä vielä todennäköisesti korosti IMAX-salin kova jyrkkyys, jolloin elokuvan visuaaliseen maailmaan tulee imaistuksi mukaansa hyvin tehokkaasti, kun edessä ei näy muita katsojia.

    Olihan tässä paljon samaa kuin Avaruusseikkailu 2001:ssä, mutta en näitä vastakkain asettaisi. 2001 on ollut selkeä innoittaja, niin kuin Nolankin sanonut, mutta on kuitenkin hyvin erilainen elokuvana. Molemmat hienoja elokuvia, joilla on omat meriittinsä. Samoin ohjaajilla, mutta minusta tuli kyllä nyt tämän kokemuksen jälkeen Nolaninkin fani.

    Tämä oli niin vahva ja ajattelemaan laittanut elokuva, että meni heti ensikatselemalta kärkipäähän omien suosikkieni joukkoon.

    ****½ / ***** eli IMDb 9/10
     
    Kristian ja lahkonen tykkäävät tästä.