"Muu Audio" näyttää kuolleelta, ja kun tällä puolella puhutaan myös 2-kanavatoistosta niin.. Kun tässä on laitetekniikkaa jauhettu jo astraalitasolla aivan tarpeeksi, niin entäpä jos kuunneltaisiin sitä musiikkia? Eli heitelkää tänne perustelujen/pienten vihjeiden kanssa eri musiikkityylien hyvin/erikoisesti tehtyjä äänityksiä "hifistelyyn" laitteiden saundeista, tai puhtaaseen testailuun! Avataan peli omalla copy/pastella toisesta thredistä: * Metallica St. Anger Huvikseen voi kokeilla vaikkapistää huone jyrisemään Metallican tahallaan "väärin" tehdyllä "lo-fi" äänitteellä "St.Anger", ja esm. nimibiisillä. Bassoja ei ole siivottu niin pahasti kuin yleensä- ja subissa ei siis ole vikaa jos joissain kohdin pörisee ja kumisee- se kuuluu levylle(hyvässä ja pahassa, mutta se oli nyt sitten "taiteilijoiden näkemys") "Dirty Window" kannattaa myös kuunnella, samalta levyltä- siis ihan mielenkiinnosta, vaikkei kys. musasta pitäisikään. 'Windowssa on taas teräviä iskuja, ja heviksi kohtuu matalalla- eikä mitään syntikkajytkettä, vaan löysä basari+alavireinen basso. Kohta 3min eteenpäin (ja oikeastaan 3.40->) toimii- tai sitten ei. Levyn bassot siis kumisevat, surisevat ja pörisevät, huonekaikuja jne. ei ole turhantarkkaan siivottu levyltä pois, basso ja bassorummut lätisevät joissain kohdin 30hz:n tienoillakin. Hyvä testi- jos oma huone on kunnolla akustoitu, niin tämänkin platan pörinä tarkentuu, huonossa tilassa pelkkää puuroa. * Hedningarna "Trä" Helposti lähestyttävää (erittäinkin)hyvin äänitettyä kansanmusaa "joikuineen", omituisine soittimineen(shamaanirummun jyrähdyksiä jne.), jouhikkoa...Lajissaan jopa "hifilevyn" makua, ja ennenkaikkea äänimaailmaa jota ei pop/rok/klasari- puolella kuule. Tekemisen riemu kuuluu läpi levyn. Aasian puolelta "pakko" hankinta Eitetsu Hayashi: HARU Käytännössä puhdas perkussiolevy, kaikenkokoisia kilistimiä isoihin jymistimiin asti- siis niihin mitä äijät mättää rivissä isoilla nuijilla(Taiko- rumpuja muistaakseni). Naapureiden suosikkilevy Tälläkin alalla on aivan käsittämättömän paskoja äänitteitä, tämä on dynamiikaltaan erittäin hyvä, ja kelpaa niin kuriositeetiksi kuin testilevyksikin. "Itsestäänselvyyksiä" en siis viitsinyt lähteä postaamaan.
Kodo on toinen samantyylinen artisti jonka musiikki kuuntelee oikein mielellään. Levyistä esim Ibuki on kiva.
Elektroniikkamusiikin saralta näitä kelpaa käyttää vaikka bassotoiston ja -kuvioiden määrittämiseen. Kannattaa tutustua tuossa mainittujen artistien koko tuotantoon. - "Jamiroquai - Deeper Underground" - "Faithless - Sunday 8 pm" - "Chemical brothers - It Doesn't Matter" ja mm. "Rize" - "Prodigy - Smack My Bitch Up" ja muut biisit, kuten "Breathe" tai "Voodoo people" - "Pepe Deluxe - Big Muff" Referenssitason akustista on sitten mielestäni mm. - Pearl Jam, esim. " Off She Goes " tai " Black " - Pink Floyd, esim. " High Hopes ", " Time " tai vaikka " Learning To Fly " - Bob Dylan, esim. " Knocking on a Heavens Door " tai " Hurricane " - Queen, esim. " Innuendo " , " Who Wants to Live Forever " tai vaikka " Under Pressure " - Dire Straits, " Brothers In Arms " , " Sultans of Swing " - Guns n Roses, " Don't Cry " , " November Rain " ja " Civil War " - Genesis, " Land Of Confusion " , " Invisible Touch " - Apocalyptica, koko tuotanto.
Kaikki mainitut löytyy hyllystä, hyvä että muutkin tykkää. Dire Straits: On Every Street Bändin kenhnoin levy IMHO- silti, loistava äänitys. Jos tuolla levyllä ei ole "bändi paikallaan"- eli stereokuva, syvyysvaikutelma jne. , niin on aika sijoitella kajareita uudelleen. "Calling Elvis"- biisissä muutama kohta jossa huone lähtee helposti resonoimaan.
Sarah McLachlan: Solace Patricia Barber: Verse Lenni-Kalle Taipale Trio: Nothing to hide Organ Favourites: Peter Hurford (Decca) Vesa-Matti Loiri: Ystävän laulut Eppu Normaali: Repullinen hittejä Dire Straits: Koko tuotanto Vanessa-Mae: Storm Celine Dion: Let's talk about love Lara Fabian: Lara Fabian Boyz to Men: II King's Singers: Koko tuotanto Tuossa omia suosikkeja millä tulee laitteiston äänellisiä ominaisuuksia testailtua. Ja tottakai muutenkin kuunneltua.
Jottei menisi luetteloinniksi(jos täältä ylipäätään löytyy musiikinkuuntelijoita ), niin jos parin suosituksen perään pistettäisiin että mitä sieltä löytyy, ja mikä siinä on hyvää/kivaa/jännää.
Heitto vaan, ajattelin siis että jos pääosa aktiivista porukkaa on "vain" leffafriikkejä- kuten ekassa postissa sanoin, tuo "yleinen audio" on ihan kuollut. Ei selviä, mutta pieni vihje olisi silti paikallaan- jos vaan jaksaa. Voihan se arvio olla todella vain yhden levyn yksi biisi, joku kuriositetti tms.
Oma "ykköseni" on Aphex Twin -artistin drukqs -tuplaCD. On soundit ja äänet hiottu kyllä justiinsa eikä melkein. Yleisesti ko artistin, ts Richard D Jamesin, musiikki on aivan oma maailmansa muutenkin. Perus pulliainen voisi kuvailla sitä sairaaksi perseilyksi, äärimmäisen (teko)taiteelliseksi paskaksi tms... Isäni luuli tosissaan CD-soittimeni hajonneen, kun kuuli erään biisin (Toisaalta kehui erästä pianokappaletta...) Jokatapauksessa, jos esim uudemmat Radioheadit kuullostaa vähänkin omituiselta, älä vaivaudu AFXiin. Tuo druqks on minulle niin kova juttu, että olen taas odotellut melkein vuoden sopivaa fiilistä ja tunnelmaa, että voisin sen pistää soittimen kelkalle. :king: :thumbsup: Muita hyllystä löytyviä: - DireStraits - Mark Knopfler (liput Hartwall-Arenalle jääkaapinovessa) - Pink Floyd (Division Bell ja Valli parhaimpina) - Sibelius (en vielä tosin omista Jannen yhtään "hifiä" levyä...) - Kraftwerk (TourDeFrance - on saunrit kohdillaan) ... olishan noita kaikkia...
Pari suosikkiani ovat, Radiohead: kaikki levyt. Itse olen tykästynyt hiukan enemmän alkupään tuotantoon kun niihin aikoihin kuuntelun aloitin ja suosikkilevyni OK Computer. Äänimaailma on mielenkiintoinen vaihtelevine taustoineen. Kitaroiden ja Thom Yorken ehkä hiukan aneemisen sävyisen laulun saattelemana tunnelmaan on helppo päästä. Jeff Buckley: Grace. Ainutlaatuinen upea lauluääni. Nerokas ja lumoava kokonaisuus. Dire Straitsin tuotanto ja suosikkilevyni Brothers In Arms. Kitarat, laulu ja tunnelma kohdallaan. Kaikki mainitsemani äänitteet soveltuvat mielestäni hyvin molempiin, naatiskeluun ja testailuun. Onhan niitä paljon muitakin, mutta tuossa nyt pari.
Prodigyn "Charly" - biisissä on varsin matalaa murinaa. Sitten tietysti Bela Fleckin "Flight of the Cosmic Hippo" on aika klassikko testibiisi. Nämä kaksi eivät jätä subia hetkeksikään rauhaan. Sitten jos haluaa testata oikeasti hyvällä musiikilla, niin Kornilla on paljon biisejä joissa on matalia bassomurinoita. Subin ollessa matkalla en nyt voi tarkistaa, mutta muistaakseni "Good God" ja "Dead Bodies Everywhere" ovat ihan kokeilemisen arvoisia. Vielä hiukan tiukempaa materiaalia tarjoilee Killswitch Engagen "Life to Lifeless". Tosin en osaa ilman subia arvioida miltä nuo basarinlyönnit kuulostavat, täytyy editoida tätä viestiä kunhan testaukseen tulee mahdollisuus.
Manhattan transfer - offbeat of the avenues Levyllä todella hyvät soundit, kokoonpanon musiikki poikkeaa liki täysin omasta musiikkimaustani. Musiikki on hieman jazzahtavaa ja jotenkin tulee mieleen 50-luku tai jotain. Yhtyeen muu tuotanto ei oikeastaan iskenyt juuri yhtään (ostin jonkun vanhemman the very best levyn). Kyseinen levy taitaa olla nykyään aika harvinainen, ei ainakaan silmiin suomesta sattunut kun vähän aikaa sitten etsiskelin, täytynyt pärjäillä isukilta poltetulla versiolla kunnes tulee esim. Ebay:n kautta alkuperäinen hankittua. edit: niin ja soundeiltaan ja musiikiltaan Steely Dan - Everything must go on kanssa nautittavaa ja hyvin tuotettua. Myös omia suosikkeja täysin eri musiikkityylistä kuin yleensä kuuntelen. Ja sitten tietty ne Diret jne..
Täällä onkin jo mainittu näitä tyypillisiä "hifi-äänitteitä". Tässä on vähän erilaista saundimaailmaa: Merzbow - Tauromachine - jos pop musiikin dynamiikan kompressointi pahenee nykyistä vauhtia niin 10 vuoden sisällä kaikki musiikki kuulosta em. levyn kaltaiselta. Tällä levyllä äänenvoimakuuden keskiarvon ja huipputason suhde (crest factor) on noin -1 dBFS. Sunn o))) - White 2 Earth - Earth 2 - bassoa ja kitaraa pari oktaavia alemmaksi viritettynä Autechre - EP7 - Aika harvalla levyllä on näin voimakkaita 18-30Hz sinibassoja.
Marcus Miller: Live & More ja M2 Itselläni ei ole Milleriltä kuin nämä 2 levyä, ikävä kyllä. Molemmat levyt ovat loistavia teknisesti. Millerhän on basisti, loistava sellainen. Molempien levyjen yksi piirre on alas menevät synabassot. Voi kuulostaa vastenmieliseltä mutta toimii näissä jazzahteluissa vallan mainiosti.
Legendaarinen Bela Fleck and the Flecktones: 'Flight of the Cosmic Hippo' -Dynamiikkaa, tunnelmaa ja rentoa meininkiä. Möyräisee mukavasti huonommallakin laitteistolla Iron Maiden: 'Strange World' -Stereokuvan testaukseen alussa ja myöhemmin rumpalin peltien helistelyt. Riittävän hyvällä laitteistolla kuulee eri peltien sijainnin sivusuunnassa. Tilantoistoon oikeassa kanavassa kitara soi todella isosti syvyysssuunnassa. Parissa kohtaa laulajan ääneen tulee selvä kaiku takaa oikealta. Yleinen ambienssi ja tunnelma. Janita: 'Sävyjä' -Alun trumpetin siirtyminen sivusuunnassa, solistin pysyminen stereokuvan keskellä, tunnelma. Opus3:n joltain kokoelmalevyltä erikoinen versio 'House of the Rising Sun':sta -Tilaa on tolkuttomasti, stereokuva leveä ja yksi klangi tulee ihan selvästi vasemmalta yläviistosta Dire Straits: 'You and Your Friends', 'Fade to Black' -Stereokuva ja ambienssi uskomaton. Kitarat soivat kaiuttimien ulkopuolella leveyssuunnassa. Toto: 'I will remember' -Rumpujen iskut jäävät herkästi 'soimaan', jos ei ole basso-osasto kunnossa, tunnelma. Siinäpä muutamia, joita itse käytän usein. Lisäksi AD/DC:n tuotanto on pääasiassa stereokuvaltaan loistavasti tallennettua, mutta tähän hätään ei nouse mikään tuotos 'ylitse muiden'
Testaa ja kerro omat havaintosi. Spineone käväisi pistäytymässä ja havainnot olivat samankaltaisia omieni kanssa, joten odottelenn kutakuinkin vastaavaa tulosta myös sieltä suunnalta. Meni ilta enemmänkin kaksikanavaisten äänenlaadullisten asioiden parissa, kun Barco ketale teki aamulla tenän :OI Ei sinänsä haittannut, välillä on kiva 'hifistellä'. Mutta oli se hieman kornia katsella kuvaa hätävirityksellä 14-tuumaisesta lattialla majailevasta töllöttimestä ja hakea äänenpaineita 100 dB:n tuntumaan leffanäytteillä... Enemmän olisin odottanut kritiikkiä Spineonelta, mutta ilmeisesti korvamme ovat kalibroituneet samantyyppiseen soundiin. Hyvin pitkälle oltiin samaa mieltä äänikuvallisista asioista. Tai sitten 'nalle' teki tehtävänsä. Ainakin samalle äänenvoimakkuudelle oli kalibroitu kuuloelimet. Molemmille riitti hyvin n. 70 dB:n taso musiikkinäytteillä.