Niin no siis tuohan siinä juuri oli pointtina. Etkö tajunnut, että se veri oli tahallaan tehty anime tyyliseksi ihan älyttömäksi läträykseksi vai otitko homman liian tosissaan? Ja ei, en ottanut provoa tästä.
Itse omaan epäilyyni kommentoiden! Aivan totaalisen surkea elokuva! Pitkä kuin nälkävuosi, eikä idea - "ylpeä orja tappelee tiensä vapauteen!" - voi kantaa kolmea tuntia. Voi hyvä tavaton... Menin sitten aikaisemmin haukkumaan sitä Killeräs Kissiä, joka sentään oli lyhyt ja tiivistetty! Tässä oli niin epäuskottavia roolihahmoja, että vastaavaa saa hakea ja kamera unohtui kuvaamaan jotain kävelyä minuutti tolkulla. Penskana olisin tästä tykännyt, niin kuin tykkäsin Ben Huristakin, mutta ei enää. No, Kubrick on kuitenkin yhä edelleen ykkönen, ei pari surkeaa alkuaikojen tekelettä sitä tosiasiaa voi muuksi muuttaa.
On tullut todella paljon huonoja katseltua, eikä juuri pari tuntia sitten teatterissa katsastettu Troy ollut mikään syöpäläinen, mutta täytyy silti mainita se "viimeisenä huonona leffana". Jos unohtaa ne tappelut (joiden takia leffa on tehty), niin kyseessä on todella tyhmän ihmisen elokuva. Apuna on käytetty sekä kertojaa että intertitlejä ja silti katsoja viedään juonesta läpi kädestä pitäen. Olisin ymmärtänyt tuon helposti sulatettavaksi tekemisen, jos oltaisiin edes jätetty ylimääräinen kerronta pois. Spoiler Sitä paitsi, se muijahan oli kyrvästä. Bloom tappaa sen suuren rakkauden ja eikun lähtee hänen kainalossaan hyvillä mielin pois Täytyy kuitenkin sanoa, että Brad Pittin taistelut olivat viehättävää katseltavaa ja elokuva teki Troijan legendasta mielenkiintoisemman kuin mitä se on ala-asteen historian kirjoissa, joten lisäpistettä siitä. 2/5
The Medallion. Siis aivan uskomatonta jöötiä :OI Odotin että Jackie Chan olisi ollut laadun tae, vaan ei tässä elokuvassa.
Näin on. Näin ensimmäistä kertaa nyt telkkarista. Kuuluu niiden harvojen elokuvien joukkoon, jotka vastasivat täydellisesti ennakko-odotuksia. Kiitos kaikille jotka ovat ystävällisesti elokuvasta etukäteen varoittaneet. Kiitos etten ole rahojani mokomaan laittanut... Oi kiitos.
Voi herraisä. Ostin k-marketista "the contaminated man":in, 6,90e. Huh huh mitä skeidaa. Näyttelijät on varmaan etsitty työkkärin kautta :weep:
Hollywood homicide, aivan hirveätä. Pistäähän tuo ainakin miettimään, milloin viimeksi puunaama Harrison olisi tehnyt hyvän/katsottavan elokuvan..? Jos joku keksii, niin kertokoon sen myös minulle.
Kyllä sellainen muistikuva on, että kyseessä olisi ollut vuosi 1994, jos haetaan siis hyvää Ford-elokuvaa. Onhan WLB kyllä ihan katsottava. Ennen vuotta -94 Fordilla oli kyllä erittäin hyvä vire päällä elokuvien suhteen. http://www.imdb.com/title/tt0109444/
no johan on, Mulholland Drive on yksi suosikeistani huonoimmat mielestäni ehkäpä: Highlanders 2 Moving Target - Vaikea Tappaa Ison Arskan ensimmäinen elokuva Hercules In New York epäonnistui aivan täysin kaikissa osa-alueissa, ei siitä voi muuta kuin pitää Että sellaista peliä sitten tällä kertaa
Ei nyt välttämättä huonoin elokuva pitkään aikaan, mutta johonkin on päästävä vuodattamaan. Troija! Onko tylsempää(=turhempaa) elokuvaa? Ei jaksa kirjoittaa kovin pitkästi, mutta voisin luetella muutamia asioita, jotka tekivät elokuvasta niin tylsän ja puuduttavan mitä se nyt lopulta mielestäni olikaan. Brad Pitt, loistava näyttelijä, totaalisen väärässä roolissa. Ei koko miestä voi edes kuvitella kaikkien hyvien roolisuorituksien (mm. Se7en, Fight Club, True Romance, Twelve Monkeys, Snatch) jälkeen antiikin Kreikkaan suoltamaan huonosti käsikirjoitettua dialogia ja pullistelemaan lihaksia. Totaalisen turha rooli. Nyt kun dialogikin on mainittu, niin voinee sanoa myös, ettei kenenkään muunkaan suusta kuulunut koko lähes kolmituntisen aikana mitään viisasta. Typerät kornit lausahdukset oltiin kyllä osattu karsia taisteluiden tuoksinasta pääasiallisesti pois. Tarinan eteneminen oli lopulta huonon dialogin takia jokseenkin poukkoilevaa, eikä mistään saanut oikein tarttumapintaa. Aina kun pientä yritystä oli havaittavissa, seurasi pitkiä puuduttavia taisteluita, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuksiin. Taisteluista sen verran sitten, että jok'ikinen oli aivan liian pitkä lukuunottamatta alun taistelua, jossa esiteltiin Akilleksen roolihahmoa. Elokuvan nähneet ymmärtänevät. Paikoittain toki suhteellisen näyttävää isoissa kohtauksissa, välillä taas liian tietokonemaista, mutta tarpeeksi hyvää voidakseen hieman uppoutua visuaaliseen antiin. Kuvaus oli paikoittain erittäin heikkoa. Kameranliikkeet, kuvakulmat, muka-dramaattiset pikazoomaukset eivät osoittaneet minkäänlaista tyylitajua tai kekseliäisyyttä. Tämä yhtenä suurimpana osatekijänä lisäsi elokuvan mielenkiinnottomuutta. Kaiken lisäksi Troijassa valmisteltiin katsojaa eri henkilöiden ongelmiin/kuolemiin liiankin katsojaa aliarvioivasti. Ihme tosin, että Spoiler Akilleksen kuolemattomuuteen ei otettu kantaa pientä alun heittoa lukuunottamatta. Koituiko lopun nuolet rintaan ja vatsaan kuolemaksi, vai osuma kantapäähän? Viimeiseksi voisi vielä haukkua Orlando Bloomia. Ei vakuuttanut LOTR:issa, tosin ei tuottanut suurempia vihojakaan vähän dialogin ansiosta. Pirates of the Caribbeanissa samantyylinen rooli, hieman enemmän puhetta osakseen, mutta taas samat ilmeet, samanlainen äänenpaino ja tunteettomuus. Annoin anteeksi, mutta nyt kolmatta kertaa sama rooli eri nimellä, huargh. Toivoton tapaus näyttää olevan. Anteeksiantamatonta. Missä kaikki omaperäisyys, hyvät roolisuoritukset, hyvä dialogi, ja yleensäkin hyvät elokuvakerronnalliset ansiot? Ei ainakaan tässä elokuvassa. Kaikki kaverit tuntuivat kyllä pitävän, luultavasti täältäkin löytyy siis suosiollisia mielipiteitä ja saan vihoja niskoilleni? Onkohan elokuvamakuni jo liian kriittinen, kun ei enää tämäntapaisista blockbustereista saa mitään irti? Return of the Kingin uusintakatselunkin DVD:llä lopetin kesken, koska hyvin tylsäksi kävi. Onneksi trilogian kaksi ensimmäistä osaa maittaa edelleen jotenkin...
Eilen tuli katsottua TV1000:lta American Psycho 2. Se oli monessa mielessä huono. Mutta empä siltä juuri mitään odottanutkaan. Jokin aika sitten koetin katsoa Bulletproof Monkia, mutta puolen tunnin jälkeen lähti kanava vaihtoon. rami.
Chigaco Surkea leffa ja karseeta musiikkia. Moulin Rouge on sen sijaan yksi parhaita koskaan tehtyjä elokuvia. Sen musiikki sopii tähän aikakauteen. Chigacon musiikki oli in ehkä noin 80 vuotta sitten.
Mun mielestä tuossa Moulin Rougessa huonointa oli nimenomaan musiikin nykyaikaisuus. Se jää väkisinkin aikansa tuotteeksi, ja vaikuttaa siten vanhanaikaiselta yllättävänkin nopeasti. Kaikki muu oli kuitenkin ihan eri aikakaudelta. Chicagoa en ole nähnyt, mutta voisin kuvitella kyseessä olevan vähän ajattomamman tekeleen (=hyve). rami.
Eilen meinasin anttilan alelaarista napata tämän Moulin Rouge fanina. Onneksi jätin hyllyyn vaikkei kallis ollutkaan.
No tuo on vain yhden yksilön mielipide. Itse pidän Chicagosta suuresti ja kappaleet a) sopivat elokuvaan ja b) toimivat oikeasti. Tuollainen 20-luvun jazzahtava musiikki on hienoa kamaa.
Joku sentään on suunnilleen samaa mieltä kanssani. Elokuva Kill Bill Vol.1 on kokonaisuudessaan kaikilla osa-alueillaan ihan kökkö.
Jarkko G.:n kanssa samoilla linjoilla. Pidin Chicagosta erittäin paljon, kun leffateatterikierroksella kävin katsomassa. Musiikki oli juuri sellaista, kuin Wanhaan malliin tuleekin olla. Kaikki musiikkikohtaukset toimivat, ja elokuvan ääressä todellakin viihtyi. Näyttelijät hoitivat hommansa hyvin, ja jopa Richard Gerestäkin piti vaihteeksi. Ihan erilainenhan tuo on, kuin mitä Moulin Rouge, joka sekin kuuluu yksiin suosikkeihini musikaalien genrestä, mutta suosittelen Chicagoa epäröimättä. Parempaa en välttämättä osaisi edes valita, vaikuttivat sen verran eri makuhermoihin.
Musiikki oli kyllä mainiota, mutta muuten voin melkeinpä yhtyä DIARin mielipiteeseen. Elokuva ei iskenyt laisinkaan, vanhan polven klassikkomusikaaleihin (esim. Singing in the Rain) verrattuna hengettömyydessään varsin ala-arvoinen suoritus. Viime vuosien käsittämättömimpiä Oscar-menestyjiä.
Itse kanssa täysin samaa mieltä. Ei todellakaan iskenyt tuo Chicago yhtään, mutta eihän kaikesta voi pitääkään.