Noh sivistin itseäni ja katsoin ensimmäisen kerran kokonaan Uwen leffan. Odotin jotain todella tragi-koomista paskaa ja aika hyvin ne täyttyivät. Kliseinen ja tylsä, välillä onneksi sai nauraa leffan paskuudelle. Minusta tuo 3.3 on aika totuudenmukainen, hiukan tosiaan yläkanttiin.
Minä taasen sivistin itseäni katsomalla Uwen Tunnel Rats elokuvan... Elämäni vilisi silmissä, onneksi en saanut sydäriä. :sick:
Passchendaelen taistelu (Passchendaele) Sotakohtaukset toimivat, mikään muu ei juuri sitten toimikaan. Loppukliimaksiin tungettu tarpeetonta Jeesus-symboliikkaa, jonka takia siihen asti hyvin toimivan sotakohtauksen teho laski. Ei varsinaisesti huono elokuva, mutta raivostuttavan keskinkertainen. Vahvistaa vanhan kirouksen: ensimmäisestä maailmansodasta on vaikea tehdä hyviä elokuvia. No tosin Harry Potterin, siis Daniel Radcliffen, tähdittämä Poikani Jack (My Boy Jack) oli aika hyvä draama, mutta sotaelokuvaahan siinä ei ole senkään vertaa kuin tässä.
Gi Joe jäi puolivälissä kesken. Ensimmäinen elokuva varmaan viiteen vuoteen jota en pystynyt katsomaan loppuun asti. Hirveetä kuraa! :sick:
IMDB: Terra Todella harvoin tulee lopetettua leffan katsominen kesken kaiken, mutta tässä oli pakko noin 30min jälkeen. Ei vaan jaksanut enää sitä tuskaa. Leffa on hieman "kökkö" verrattuna muihin piirrettyihin eikä tarina jaksanut innostaa. Eihän sitä tiedä, että oisko leffa minkä verran parantunut, mutta epäilen hieman... Yleensä kyllä annan leffalle kuin leffalle mahdollisuuden häkellyttää, vaikka ensimmäinen tunti olisikin täyttä shittiä.
Where the Wild things Are (tjsp). Oli varmaan eri ikäryhmälle mutta kun IMDB:ssä saa jotain 7,5 niin pitäis jotain olla muuta kuin ihmettelyä et onko tämä oikeesti näin paska. Sama fiilinki kuin Rachel gets married, jeesus.
Sama ongelma, lopetin katsomisen vartin kuluttua. Ei vaan ollut sitten oikeata mielentilaa tai jotain, jotta tämän elokuvan olisi saanut yhdeltä istumalta läpi. Tuo Bitch Slap oli sen verran kuumottavan huono elokuva, että itse sinnittelin loppuun yhdellä kerralla ja toivottavasti en tee samaa virhettä enää koskaan .
Tuli katsottua Tom yum goong (The Protector) ja en muista koska olisi viimeksi näin kamala pökäle katsottua. Juoni oli kliseistä moskaa ja lähes olematon. Näyttelijät järjestään kuin köyliön harrastusteatterista ulos potkittuja persoonattomia törmäystestinukkeja.. Taistelukohtaukset visuaalisesti hienon ja naurettavan väliltä mutta kun päälle heitetään vanhaa batman sarjaa ("POW", "KABOOOM") muistuttavat taisteluäänet niin päästään taisteluiden kohdallakin reilusti naurettavan puolelle :OI Paskaa, kamalaa paskaa :sick:
Tuli äsken katseltua The Stepford Wives. Niksun takia tämän jaksoi juuri ja juuri katsella, mutta muuten oli aikamoista jöötiä. Eihän tässä viddu ollu edes mitään järkeä. Välillä muijat oli robotteja ja lopussa ne ei sitten ollutkaan. Olisi varmaan tekijöidenkin kannattanu päättää, että kumpia ne nyt on ennen kuin ruvetaan kuvaamaan... :hitme: *
Survival of the Dead. Romero loi genren, mutta kuuluu siihen surullisenkuuluisaan porukkaan joka ei tajua että 70-luvun pc:llä ei pyöritetä 2000-luvun softaa. Leffassa ei vaan toiminut mikään, ei ohjaus, ei kässäri, ja zombitki oli täysin lampaita. Romero selvästi yritti hakea jotain syvällistä, mutta homma meni taas kerran tahattoman komiikan puolelle.
Oliskohan kuukausi, kun kattelin ensimmäsisen Che-leffan. Katselu jakaantui parille päivälle useammalle eri kerralle, mutta pääsin kuitenkin loppuun. Toinen osa jäi vartin katselun jälkeen kesken, enkä tähän päivään mennessä ole sitä jatkanut. Jotenkin vaikeaa katsottavaa ja seurattavaa, hahmoja perkeleesti, nimiä ja naamoja oli vaikea yhdistää ja pitää mielessä, välillä ollaan viidakossa ja välillä yykoossa. Tarina ei tahdo edetä, eikä asiaan vihkiytymättömälle sen kummemmin kerrota, mistä helvetistä on kyse. Benicio tosin on loistava, mutta ei yksin riitä.
Tuli katottua 2012 ja olihan se raskasta, vaikka Cusackista pidänkin. Tuli katastrofileffoista sellainen yliannostus, että en pystynyt edes aloittamaan Poseidonin katsomista telkkarista eilen.
Mamma Mia Elokuva jonka nähtyään ymmärtää miksi naisia pidetään islamilaisissa maissa huntujen sisällä.
Tämä toimii sentään kohtalaisesti historallisena dokumenttina, jos on ko. henkilöstä sekä siihen liittyvistä tapahtumista kiinnostunut. Jos aihe ei erityisemmin kiinnosta, niin tuo on kyllä varmasti aika helvetin puuduttava setti :sleep: Ei tuo ollut helppo kahlata läpi, vaikka aihe kiinnostikin.
Paranormal Activity. Ei mitään hyvää sanottavaa koko elokuvasta; monesta huonosta leffasta poiketen ei myöskään mitään selkeästi yksilöitävää haukkumisen kohtaa eikä mitään osa-aluetta, mistä sanoisi mitään hyvää. Täysin väritön (no pun intended), hajuton ja mauton. Tylsimpiä elokuvia koskaan. Ei onnistunut edes ärsyttämään olemalla suunnattoman typerä juonellisesti / paskaa näyttelyä / huono efekti / klisee siellä. Mielenkiintoista kun maalin kuivuminen.
Couples Retreat-Pariterapiaa Ei olleet odotukset kovinkaan korkealla mutta ne alittuivat silti. Aivan kauheaa paskaa!:sick: Miten Jean Reno on lähtenyt tähän? No kauniit kuvauspaikat varmaan oli ja sai hieman lomailla.
2012 on kyllä todella huono, mutta se oli odotettavissakin. Elokuvan parasta antia on tasan yksi kohtaus, alkupuolen Los Angelesin tuhoutuminen ja autolla puikkelehtiminen siellä välissä. Where The Wild Things Arelta odotin taas huomattavasti enemmän. Spike Jonze ja kaikkee. Hirveä pettymys. "Lasten elokuvaksi" aivan liian synkkä ja tylsä, "aikuisten elokuvaksi" sillä ei taas ollut tarpeeksi syvyyttä. Ihan niin kuin leffa ei itsekään oikein tiennyt mitä on. Poika menee saarelle, erinäisistä ongelmista kärsivät hirviöt lähinnä nillittävät, poika mokaa kaiken, poika lähtee pois. The end. Joskus kyllä huvittaa Hollywoodin tapa palkata pienempiinkin sivurooleihin isohkoja tähtiä. Esim tuossa WtWTA:ssa Mark Ruffalo Catherine Keenerin poikaystävänä...olisko sillä ollut tasan yks repla?