The Longest Yard Tämä joutaa huonojen listalle jo pelkästään siksi, että siinä on aivan sama idea kuin Mean Machinessa , joka ilmestyi jo 2001. Sen verran mielenkiintoistaleffassa oli, että alussa Courtney Cox liikkui asussa jossa oli kiva halkio keskellä. Enpä tiennytkään että hänellä on noin iso varustus
1969 (1988) Ernest Thompsonin aiheeltaan hyvä elokuva, mutta juoneltaan aivan liian tylsä. Hieman teinidraama on tarjolla valmistumisjuhlineen ja sukupolvikiistoineen, mutta kokonaisuutena surkea leffa. Ainoa hymiö tulee soundtrackistä - löytyy mm. Jimi Hendrix, CSN&Y, Canned Heat, CCR, Cream ja Blind Faith. Kunnon kässärillä ja henkilöstöllä olisi saanut huimasti paremman elokuvan, joka ei laahaisi näin paljon ja olisi liian kasari.
Impostor. Täyttä paskaa koko pätkä. Kahesti tuli nukahdettua kesken leffan. Olis pitäny jättää ekan kerran jälkeen kesken eikä kahtoa turhaan loppuun asti.
Steven Seagalin Ticker Oli kyllä niin huono elokuva ettei tule moista mieleen vähäänaikaa. En yleensä koskaa kelaa elokuvaa, mutta tämä ei ollut kylläkää tyypillinen Segalin leffa.Räjähdyksistä koitettiin tehdä hienoja mahtipontisen musiikin avulla,mutta kun ei niin ei. En voi suositella kenellekkää Teven Seagalin leffoista tykkääville.
Nuo kelaus-kommentit eivät oikein anna kritiikille uskottavuutta. Ainakin meikäläisen silmissä haukut menevät aika lailla kuuroille korville, vaikka en kumpaakaan elokuvaa ole edes nähnyt.
Mielestäni The Job on kirkkaasti huonoin ja erityisesti tylsin leffa jonka olen ikinä nähnyt. Kaveri oli tuommoisen ostanut ja hehkutti sitä taukoamatta. Lainasin sen sitten ja pistin pyörimään. En ollut elokuvalta mitään odottanutkaan mutta silti se alitti odotukseni. Pidin sitä alusta asti jonkinlaisena Kill Bill jäljittelynä, ilman minkäänlaista huumoria. Kaverini ostaa elokuvansa aina kannen perusteella. Siis jos kansi näyttää kivalta, leffan on oltava hyvä. :hitme: Listani kakkosena on imdb:ssä kehuja kerännyt Appleseed. Toimintakohtauksia oli liikaa ja ne olivat puuduttavia. Myös hahmot ja juoni olivat täysin yhdentekeviä. Kestin leffan loppuun asti jääkaapin ja internetin voimalla.
Kyseessä on mielipide, ei suositus. Sillä, oletko kuuro vai et, ei ole asian kannalta mitään merkitystä. Kelaaminen on hyvin tavallinen/yleinen tapa vähänkään huonolta kalskahtavan/näyttävän elokuvan kohdalla jouduttaa sen etenemistä. Aika on kallista. Kertaakaan en ole saanut katua kelaamistani sen kerran aloitettuani. Kaksinkertaisella nopeudellahan kelattuna myös tekstit riippuvat kuvan mukana, joka tosin ei ko. elokuvista parempia tehnyt.
Jaa, en minä kyllä ainakaan moista ole kertaakaan harrastanut, en edes niiden kaikkein huonoimpien elokuvien kohdalla. Ja suoraan sanottuna, jos mielipiteensä antaa kelattuaan elokuvan kestosta merkittävän osan (tämän käsityksen sain) tai edes yhtään, ei arviolle kyllä voi antaa minkäänlaista painoarvoa.
Paycheck (John Woo) Paycheckin perusidea on varsin mielenkiintoinen, mutta jälleen kerran ajatukset jäävät järjettömän toimintarymistelyn jalkoihin. Kun vielä pääosissa on niinkin tönkkösuolattu toimintasankari kuin Ben Affleck, eivät edes Uma Thurman (joka näyttää lähinnä vaivautuneelta) tai Paul Giamatti (joka hädin tuskin muistettiin hakea loppukohtaukseen) pelasta elokuvaa. John Woon Hollywood-ura jatkuu yhtä heikkona, kuin se alkoikin. *½
OT: Itselläni on taas tapana, että kun leffa on matkannut pitkän matkan postin käsissä ja saapunut minulle, en malta olla avaamatta pakettia. Paketin avaamisoperaatioon kuuluu myös se, että katson elokuvat päällisinpuolin kelaamalla esim. 2X 4X -nopeudella. Näin saan ensinäkemää leffaan kun harvoin postintullessa on mahdollista koko elokuvaa katsoa alusta loppuun. Kesken filminkatsonnan harvoin kelaan elokuvaa loppuun, mutta paketin avaamisoperaatioon tai -maneereihin tämä kuuluu. Toki trailerit ajaisivat saman asian, mutta trailerit usein spoilaavat liikaa kuin nopealla kelaten.
Sulla tuota aikaa näyttää riittävän ja yhdenkään katsomasi elokuvan lopussa ei varmaankaan ole harmittanut sen läpikatsomista tunnollisesti Oletkin ensimmäinen vastaantulleista, meriitti kai sekin . Toistetaan vielä: Kyseessä on vain mielipide, jolla ei ole tarkoitus saattaa ketään katsomaan tai jättää katsomatta mainittuja elokuvia. Kenenkään ei tarvitse nähdä "arvioita" niin. Jos tätä haluaisin, menisin NYT:n palvelukseen. Hassua on se, että kelaamisella elokuvasta ei jää pois kuin äänimaailma ja se nyt näyttää sitten vievän elokuvalta jotakin mystistä arvoa pois
Itseltä ei ymmärrystä moiselle kelailulle riitä laisinkaan. Kuten Jorsekin tuossa jo mainitsi, uskottavan kritiikin esittäminen vaatii minimissään kyseisen elokuvan katsomisen kokonaisuudessaan - tätä vaatimusta ei mikään kelailu täytä. Sama kuin musiikkiakin kuuntelisi nopeutettuna. Niileksenkään toimintaa en ymmärrä. Miksi ihmeessä elokuvaan pitää saada kelailemalla "tuntumaa" ennen varsinaista katsomiskertaa? Pilaa kuitenkin ensimmäisen katselukerran tuoreuden ja elokuvan tarjoaman yllätyksellisyyden, koska jotain tapahtumiahan tuollaisella pakostikin paljastuu.
Otas nyt Gluepen ihan ruhallisesti ja esitä mielipitees ilman merkkejä ja näsäviisastelua. Mutta tuohon elokuvien arviointiin pikakelaamalla. Minäkin olen kelaillut joitain leffoja läpi, kun ovat enismmäisen puolen tunnin jälkeen vaikuttaneet aika paskoilta ja ymmärrän kyllä kantasi. Ei kannata katsoa sontaa, jos hyvää tavaraa on hyllyt pullollaan. Videoaikaan tuli enenmmänkin pikakelattua vuokraamoista haettuja rainoja, mutta kun mun dvd-soitin ei näytä tekstejä kelatessa, niin heitän surkean leffan syrjään ihan suosiolla. Toisaalta, jos leffa on niin huono, että sen katsoo vain kelaamalla, niin miksi se pitää katsoa loppuun edes kelaamalla? Eikö sitä aikaa mene hukkaan silloinkin? Kritiikkiä pikakelatusta leffasta voi kyllä esittää, mutta se rajoittuu siihen että: "En tykännyt, mutta uteliaisuuttani katsoin loppuun kelaamalla." Itse elokuvaan kokonaisuutena ei parene puuttua jos ei ole sitä kokenut. Pikakelattu leffa on vähän sama kuin arvostelisi CD:n pelkän kannen perusteella...
Vaativan yleisön pyynnöstä, ei hymiöitä. En näe yhtäläisyyttä CD-jutun suhteen ja toisaalta en jaksa ryhtyä aikaani kuluttamaan, kun tässä ketjussahan ei teknisesti voi ruveta harrastamaan kelaamista. Vuokraleffoista tulee kelattua/jätettyä katsomatta puolessavälissä 90 %. Harva elokuva enää siitä paranee, jos 45-60 min katsottuaan toteaa pelkkää roskalaatikkomateriaalia siihen mennessä ruudulle tulvineen. MLB oli pakko jaksaa kelata loppuun, koska sen loppupuolta oli juuri erikseen hehkutettu, varmaankin täällä josta niin moni huono suositus on saanut alkunsa. Omat leffat toki tulee katsottua kokonaisena, niistä kun suuri osa onkin joskus 5-10 vuotta sitten jaksanut katsoa loppuun asti ennen sen hankintapäätöstä. Nykyään ei enää jaksa uusien leffojen kokonaista läpikatselmusta suorittaa, nehän toistavat jo ennen paremmin tehtyjen elokuvien aiheita/kaavoja ollessaan toinen toistaan huonompia. Lisäten toki sekaan nykyajan trendikotkotuksia, niitä tässä nyt tarkemmin erittelemättä. Samppaa vaivaa taas heiveröiset perusteet tai oikeastaan niiden tosiasiallinen puute. Lopulta nämä kaikki ko. keskusteluun liittyvät viestit voidaan poistaa, sillä ketjun aihepiiristä lipeäminen on jälleen kerran ylitetty. Sitä ei kai olisi tapahtunut, jos olisin kehunut kyseiset elokuvat maasta taivaaseen enkä maininnut kelaamisesta mitään. Niin, ehkäpä voisi väittää, että eräät täydelliset ristiriitaisuudet, todelliset järjettömyydet ovat täysipitoisen uskonnon olennainen aines.
Se on oikein Myönnän, että tuo CD-vertaus oli aika ontuva, mutta en jaksanut keksiä muutakaan. Ylimielinen hymiöiden avulla tuhahtelu muiden mielipiteille jäi pois ja tilalle tuli kuvitellun älyllisen ylemmyyden osoittaminen siteeraamalla alkukielellä sopivia fraaseja... Jepulis, näin ne hommat etenee. ...ettet sä Gluepen nyt vaan trollaa ja meikää viedään? Ei kai siitä ole kyse! Sinä olet ilmoittanut mielipiteeksesi, että elokuvat oli huonoja ja kelasit ne kun et jaksanut katsoa ja aikasi on kallista. Täällä hengailevat elokuvafanit (minä mukaanlukien) eivät hyväksy kelatun leffan arviointia, ja kertovat että teoksen voi arvioida vain katsomalla ja kuuntelemalla sen kokonaan. Missä on epäloogisuutta ja uskonnollista paatosta, jos vaaditaan että teokseen on tutustuttava ennen sen haukkumista? Miksi vain sinulla olisi oikeus ilmoittaa mielipiteesi? Olisit perustellut kelauspäätöksesi tyyliin juoni oli epälooginen ja ohjaus tökki ja näyttelijätkin oli rumia ja mä vaan en tykkää jostain kohta 40 vuotta täyttävästä naisnäyttelijästä. Kaivattiin siis syytä miksi leffa oli paska ja sitä ei pystynyt katsomaan kokonaan (vaikka kelasit ja siten lukemalla tekstitykset sait selville juonen, eli kyllä se ainakin jonkin verran kiinnosti). Jos olisit perustellut mielipiteesi, niin tähän turhaan keskusteluun kulunut aikasi olisi säästänyt vaikka xboxilla pelaamiseen?
Pitääkö sellainen itsestäänselvyys kuin teokseen kokonaisuudessaan tutustuminen ennen sen arviointia vielä erikseen perustellakin? Jos elokuvat olisi tarkoitettu pikakelauksella katsottaviksi, ne olisivat nopeutetussa muodossa jo valmiiksi. Tuollaisessa tilanteessa kannattaisi jo harkita rahojensa käyttämistä vaihtoehtoiseen toimintaan.
Million Dollar Baby on yksi parhaista elokuvista jonka olen itse nähnyt, enkä kyllä ymmärrä ollenkaan miten joku voi sitä kelata. Mutta painoarvoa tuolle arviolle ei todellakaan kannata antaa yhtään.
Ensiksi, Niiles, hankkiudu hoitoon, ei kukaan katso leffoja tuollain (pakollinen hymiö osoittaan, että olen tosissani, mutta silti isällisen lämpimästi sanon). Siis trailer spoilaavat leffan, mutta itse leffan kelaaminen 4x-nopeudella ei tee sitä? Sitten tuohon kelailuun. Eikö elokuvien katseleminen pitäisi olla lähinnä harrastuspuoleista. Jos kokee tarpeelliseksi kelata leffaa, niin on ehkä syytä vaihtaa harrastusta. Mitä elokuvasta voi saada irti, kun ääntä ei kuule (no, mykkäleffat erikseen) ja kaverit pomppiin kuvaruudulla nelinkertaisella nopeudella. Jos menee teatteriin katsoon näytelmää, ja se ei innosta, niin onko silloin syytää huutaa näyttelijöillä, että puhukaa nopeammin ja kävelkää ympäriinsä vikkelämmin. Ei mitään teosta kuulu ensin katsoa puolihuolimattomasti ja sen jälkeen antaa lopullinen tuomio tietämättä edes mistä teoksessa oli kyse. Sama kuin kävelee Eiffel-tornin ohi 100m päästä ja vilkaisee sitä nopeasti ja sanoo jälkeenpäin sen olleen vain kasa putkia. Oli elokuva nyt kuinka huono tahansa, niin kyllä se sen yhden ja ainoan kerran pitää normaalisti katsoa. Etenkin, jos 90%:ia vuokrausrahoista menee kelauksen kanssa savuna ilmaan, niin nuokin rahat voisi käyttää parempaan tarkoitukseen. Vaikka hyväntekeväisyyteen.
Hyvät Herrat Steffe ja Samppa! Haluan tässä ihan ensiksi tuoda esille, että en suinkaan arvostele leffoja niiden läpi kelaamisen perusteella. Toivottavasti ette kumpikaan (plus Jorse ja Hurricane) asiaa näin koskaan ymmärtäny. Tuo alkututustuminen eli tuntuman saaminen toimii lähes aina myös kiinnostuksen lisääjänä ja ensivaikutelman antajana. Kertaakaan ei ole käynyt niin, että leffa olisi menny kelaamisen takia roskapönttöön. Eli: kelaan elokuvan läpi, sieltä täältä, saadakseni edes pienen kuvan millaista on tulossa. En keskity lainkaan juoneen, henkilöihin tai ääniin taikka muuhunkaan olelliseen. Kelaaminen minulla siis vastaa enemmänkin takakannen lukemista kuin trailerin katsomista. Kelaamisella myös samalla testaan, toimiiko levy soittimessa. Joissakin tapauksissa, mutta harvoin, kun elokuva on todella surkea (esim. Alligaattori) saatan katson elokuvaa kunnes totaalisesti kyllästyn. Sen jälkeen rewind tai stop -nappi saa töitä. En koe tätä tapaa ollenkaan vääränä tai virheellisenä, koska en tutustu leffaa siinä yhtään enempää. Toiset lukevat elokuva-arvosteluja ja takakansia silmät punaisina, mutta minä kelaan. Tuliko selväksi?