Itse taidan olla näiden näkemysten välimaastossa. Joskus tuo on naurattanut väkisinkin, ja joitakin jaksoja pitäisin jopa loistavina, mutta mikään suuri fani en ole. Eniten ehkä vierastan naururaitaa ja mieluummin katsonkin sellaisia komedioita, joissa sitä ei ole (vaikkapa Community ja ehdoton suosikkini kahteen kauteen jäänyt Better Off Ted). Mutta tätä naururaita-asiaa pähkäilessäni löysin IMDB:n kautta tällaisen artikkelin jossa kerrotaan tämän sarjan tuotantoprosessista, joka tavallaan yhdistää "single cam" ja "multi cam" tyylejä: kuvauksissa ei oikeasti ole mukana yleisöä, vaan naururaita lisätään jälkeen päin. Ehkä minun pitäisikin antaa tälle uusi mahdollisuus naururaita-allergiastani huolimatta (paljon jaksoja on katsomatta jostain välistä, koska olen laiskasti seurannut sitä Suomen TV:stä). Tuli mieleen, että olisiko tuollaisten naururaidallisten multi cam -komedioien katsominen enemmän yhteisöllinen kokemus ja siten ehkä enemmän ekstroverttien kuin introverttien juttu. Itse arvelen olevani aika vahvasti introvertti.
Neljä jaksoa ekaa kautta takana. Siis jos noi tosiaan jotakuta naurattaa, niin morjens. Tason pitää nousta aika hemmetisti, että tätä viittii seurata ensimmäistä levyä pidemmälle.
En muista enää noin kauas ajassa taaksepäin, että naurattivatko ekat jaksot. Mutta huumorintajuja on erilaisia - kiinnostaisi tietää mitä muita sarjoja pidät hauskoina, niin voisi sen perusteella ehkä verrata...?
Tällä hetkellä ei TBBT:n lisäksi sitcomeja tule juuri seurattua, liekö muuta edes juuri tarjolla? Hyllystä löytyy em. lisäksi Frendit, Everybody loves Raymond, King of Queens, Two and a half men ja Home improvement. Lisäksi brittiläistä Not going out-sitcomia on tullut seurattua satunnaisesti, turhan harvoin muistaa kattella. Lee Mack on yksi suosikki stand up-koomikoista tällä hetkellä, Dara O'Briainin lisäksi. Seinfeldistä esimerkiksi en ole tykännyt koskaan. Saati Putouksesta.
Seinfeld iski itseeni, mutta niin tekivät myös Frendit. Stand-upista en välitä ja Raymond ei maistunut koskaan. King&2.5 jäivät myös muutamaan jaksoon. No, ei tässä mitään selvinnyt... HIMYM iskee kuitenkin itseeni kohtalaisesti, vaikkei mikään klassikko olekaan - ja kausien välillä on eroja.
Äsken mainittujen perusteella ihmettelen miten ei HIMYM uppoa. Omaan komediahermoon toimii ertyisesti TBBT, TAHM ja KOQ ja imo aika samoilla tasoilla tuo huumori tuntuisi olevan, vaikka jokaisessa vähän eri teemalla.
No ei uppoa ainakaan ensimmäisten neljän jakson perusteella. Kyllä mä vielä yritän, josko tuosta taso nousisi, onhan noissa monessa muussakin alku suht tahmaista, mutta piristyy muutaman jakson jälkeen.
En huolisi. Aika väkisin väännettyä kulutusroskaa nämä nykyajan komediat ovat, kuten tämä, Community, Chucky, Dexter ym. Noh, itsekin olen joskus koittanut kuunnella huonoja levyjä uudelleen, josko muuttuisivat. Joskus yrittävä on vaan laitettu.
Sama juttu. En tosin muista enää omaltakaan kohdalta, kuinka hyvin ihan ensimmäiset jaksot iskivät. Eivätpä silloin joskus Seinfeldinkaan ensimmäiset jaksot kummemmin innostaneet ja lopetinkin niiden nauhoittamisen, mutta lopputulos onkin sitten ihan muuta. Ehkä kaikkien aikojen suosikkikomediasarjani.
Ihmetellään, kun ei uppoa, mutta yhdelläkään ei vaikuta olevan mitään muistikuvia ensimmäisistä jaksoista. :thumbsup: Noi neljä katsomaani episodia ei olleet hauskoja. Mun mielestä. Kovasti toivon, että taso nousisi, koska haluaisin tykätä tästä sarjasta, tarvitsisin jotain katsomista iltavuoroviikkojen aamupäiviin ennen töihin lähtöä.
Enemmänkin ihmetyttää noin rankka suhtautuminen, että kesken pitää jättää koko sarja. Ei omalla kohdalla lähimaillakaan sellainen päätös ollut tämän tai Seinfeldin kanssa. Eikä ole muistikuvia paljon enempää myöhemmistäkään jaksoista, kun sarjan kaudet vain kerran olen katsonut ja siitä on jo aikaa.
Lueppas nyt uusiksi noita viestejä. En ole vielä jättämässä kesken, vaan ainakin tuon ensimmäisen levyn meinaan katsoa. Kuten sanottu, haluaisin pitää sarjasta. Mutta jos ei pikkuhiljaa rupea edes hymyilyttämään, niin sitten saa jäädä.
Kyllä minusta ensimmäisetkin jaksot hauskoja ovat, varsinkin 3. jakso Sweet Taste of Liberty. Eivät missään nimessä sarjan parhaimmistoa, mutta hauskoja silti. Muita ykköskauden suosikkeja mm. 1x05 Okay Awesome ja 1x10 The Pineapple Incident. Varsinkin jälkimmäisessä pääsee se mielestäni sarjan suurin vahvuus, eli sopivan "sekava" kerronta, parhaiten pinnalle. Tällaiset kommentit ei aukea. "Mä tykkään tästä, eli kaikkien kuuluu tykätä tästä" tai "en nauranut, joten ei muidenkaan kuulu nauraa". Ei sellaista komediasarjaa ole vielä tehtykään, joka kaikkia naurattaisi. Tuskin koskaan tehdäänkään. Anna tilaisuus jos näet potentiaalia, vaihda sarjaa jos ei iske ollenkaan. En minäkään väkisin yritä saada itseäni jostain pitämään vain siksi, että suurin osa siitä pitää. Elämä on liian lyhyt sellaiselle.
No, sarja on kuitenkin jo melkoisen vanha. Taitaa olla 9. kausi jo menossa, eli miltei vuosikymmenen päähän pitäisi ajassa taaksepäin muistaa...
Ainakin oma pointti oli se, että sarja on laadukas. En väittänyt, että kaikkien siitä silti kuuluu tykätä. En itsekään piittaa vaikka miten monesta sarjasta, jotka kuitenkin tiedän laadukkaiksi. Ja kyllä, silloin vika on minussa! Luin luin ja siksi kirjoitinkin mitä kirjoitin. Suunnittelit lopettavasi katselun ensimmäisen levyn jälkeen. Kyllä se pakostikin ihmetyttää, että noin huonosti lähtee tämä sarja.
Ekalla levyllä oli muistaakseni kahdeksan jaksoa. Eli kyllä mä tälle olen antamassa mielestäni kunnolla aikaa vaikuttaa. Jos ei iske, niin ei iske, eihän sille mitään voi. Frendit iski ensimmäisestä jaksosta lähtien, Raymond muistaakseni toisesta, TBBT pilotti oli hauska, mutta lähti kunnolla liikkeelle vasta toisesta jaksosta lähtien jolloin hahmot löysivät omat persoonallisuutensa. Tähän ei ole vielä saanut kiinni oikein mitenkään neljänkään jakson jälkeen. Tuossa muuten viime viikolla aloin katsomaan Hell on wheelsiä samoista lähtökohdista, kuin himymiä, eli tiesin sarjasta sen, mitä boksin kannesta luin. Ja jäin koukkuun saman tien. Viikonloppuna kattelin kahdeksan jaksoa ja kohta täytyy tilata kakkoskausikin.
Kyllä tuo on jo liioittelua, itse heitän seinään jos kolmella jaksolla ei kiinnostun herää. No tapaukohtaista toki. Hommaa tsemppari! Itse katsoin sarjaa silloisen tyttöystäväni kanssa, joka myös sarjaa minulle suositteli. Sarjaan tutustuminen oli täten helppoa, vaikka taisin myös aluksi hieman epäillä. Voin kuitenkin sanoa että hauska sarja (muistaakseni kauteen 5 loppui sarjan seuraaminen). P.S. ja anteeksi offtopic. Sinulle suosittelisin jotain aivan muuta kuin perus amerikkalaista komedia hömppää. Merta edemmäs kalaan jne. En ikävä kyllä ole sarjojen suurkuluttaja tai asiantuntija (valitsen mieluummin elokuvat), mutta jos et ole vielä katsonut, niin suosittelen The Office -sarjaa. Oma suosikkini komediasarjoista (kaksi tuotantokautta, ja vain 6 jaksoa / kausi. Nopea, mutta hulvaton matka, sillä jakso 30 min.) Huom. Alkuperäinen brittiversio, ei se USA-kopiointiyritys. Useamman kerran olen sarjan katsonut. Lisäksi löytyy kaksi joulu special jaksoa.
Itseltäni sarja jäi jokin aika sitten kyllästymisen takia - tätäkin ennen tuli seurattua lähinnä paremman tekemisen puutteessa. Nyt sitten tätä keskustelua seuranneena päätin katsastaa ysikauden loppupuolelta viitisen jaksoa. Homma on sellaista koheltamista, että ei tahdo jaksaa. En noita alkupään jaksoja enää millään muista enkä muista onko sählääminen ja meininki yhtä karnevalistista, mutta nyt näiden muutaman jakson myötä mieleen tulivat taas syyt, miksi kyllästyin sarjaan. 1) "Äidin" selviäminen kesti ja kesti... wait for it... ja kesti. Ok, ei ehkä sinänsä ole sarjan pääpointti, kun on ikään kuin osa kehyskertomusta, mutta silti. 2) Ihan liikaa kohellusta eri aikakausien tai rinnakkaisten tapahtumien välillä. Siis tätä ajassa edestakaisin vekslaamista on sarjassa niin paljon, että menee älyttömyyksiin. Eikä tätä ole toteutettu edes mitenkään erikoisella tavalla. 3) Liialliset sanaleikit. Kun vähintään joka viidennessä vuorosanassa on jotain sanallista kikkailua, alkaa sitäkin olla jo liikaa. Mieleen tuli, että käsikirjoittajat yrittävät väkisin tuputtaa kieleen uusia ilmauksia. Kestojuttu on tietysti Barneyn "Legen... Wait for it... dary!" Oma ikisuosikki Seinfeld esim. onnistui sen kummemmin tuputtamatta tuomaan kieleen ilmaukset "Yada, yada" ja "Not that there's anything wrong with that (being gay)". 4) Hahmojen välinen dynamiikka on ihan liian yliromantisoitua ja pliisua (kyllä ystävyys sitten on niin ihanaa, plim plom ja kukkaistuoksua). Friendsissäkin sentään oli edes jotain jännitteitä hahmojen välillä - ja näitä jännitteitä oli jatkuvasti. Spoiler HIMYMissä edes Robin-Barney-Ted-kolmiodraama ei tunnu millään muotoa jännitteiseltä. Lisäksi sivuhahmot ovat todella paperisia. Plussana Robinin (ja kyseisen näyttelijättären) kanadalaisuus, maskuliinisuus, teini-ikä (Let's Go to the Mall / Sandcastles in the Sand) ja tällä kaikella vitsailu.
En ole katsonut, kuin satunnaisia pätkiä, brittikomedia kyllä yleensä toimii (Not going out on loistava). Gervaisissa vain joku tökkii. Aaveilijan listan erityisesti kolmoskohdasta pakko olla samaa mieltä ja jo lyhyen tutustumisen jälkeen Barney alkoi ärsyttää.
Eräs suositeltava brittikomedia: How not to live your life. Pieni lisäkommentti liittyen Tinken viestiin. Vähän OT:ta. Brittisarjojen normitahti 6 jaksoa per kausi on tosiaan aika miellyttävä. Toisaalta sitten taas jos sarja imaisee mukaansa, se onkin sitten yllättävän nopeasti katsottu. Itselleni kävi äskettäin näin The Inbetweenersin kanssa.